Sisarustreenit

Viime viikolla Urpo oli synnyinkodissaan treenaamassa noutoa ja seisomista. Paikalla olivat myös Elmo-veli ja Vimma-sisko. Urpon treenit menivät oikein hyvin, sillä hän nouti hienosti lämpimätkin linnut.




Fasaani Elmon suussa

Elmo on aina ollut hieman isompi kuin Urpo. Tällä hetkellä hän on lihaksikkaampi kuin Urpo, vaikka painoeroa on vain kilon verran. Etenkin takapää on Elmolla vankempi.








Lihaskimppu-Elmo

Treenipäivä sisälsi tietysti myös leikkiä, koska koirathan ovat vielä ihan kakaroita. Paikallaan pysyminen kuvaa varten ei ottanut onnistuakseen Urpolta, joka ei malttanut pysyä siistissä rivissä siskon ja veljen kanssa.




Vimma, Urpo ja Elmo


Vimma, Urpo ja Elmo


Vimma, Elmo ja Urpo


Vimma ja Urpo

Vimma on sisaruksista ehkä eniten saman näköinen Urpon kanssa, vaikka on tietysti vähän pienempi. Vimma on kyllä nimensä veroinen, sillä vauhtia piisaa.










Joskus Vimma suorastaan lentää.

Parin viikon päästä olisi ollut kasvattajan järjestämä fasaaniviikonloppu Alvettulassa, johon on kutsuttu koko pentue sekä Dumle, mutta emme ikävä kyllä pääse sinne töiden takia. Onneksi Urpolla on kuitenkin mahdollisuus käydä treenaamassa muulloinkin.

Talvikuvia

Eräänä päivänä Urpo oli isännän kanssa ulkoilemassa talvimaisemissa. Hän pääsi poseeraamaan isännän hienolle kameralle, tässä kuvia:

Talvi-Urpo

Saipas Urpokin kokea jo ensimmäisenä elinvuotenaan kunnon talven, vaikka alkuun näytti siltä, että kaikki talvikuukaudet ovat yhtä pitkää syksyä. Eilen ja toissapäivänä olemme tehneet pitkiä lenkkejä merenrantaan asti (vaikkei sinne olekaan meiltä kovin pitkä matka). Ihaninta on tietysti se, ettei lenkin jälkeen tarvitse putsata tassuja lainkaan ja että Urpo voi rynnätä suoraan ulko-ovelta isännän kainaloon, tosin tietysti vasta luvan saatuaan.


Urpo tykkää sukeltaa päätä myöten lumen alle.


Pilkkimiehet ovat jo uskaltautuneet jäälle. Itse pysyimme vielä maan kamaralla.

Huijari

Tänään Urpo on viettänyt vapaapäivää emännän kanssa. Hänen uusin tempaus on teeskennellä pissa- ja kakkahätää päästäkseen ulos parin tunnin välein. Hänestä on kuoriutunut varsin kyvykäs näyttelijä, sillä lauantai-illan huono olokin taisi olla vain näytelmää - hän oli nukkunut koko yön Rekun ja Villan kanssa ihan hiljaa.



Kävimme iltapäivällä Luolavuoren vanhalla kaatopaikalla ulkoilemassa. Siellä oli muutama muukin koira, joiden kanssa Urpo juoksi ja paini hurjasti. Hän oli aivan poikki, kun palasimme kotiin. Siitä huolimatta hän alkoi jo parin tunnin päästä vaeltaa ympäri asuntoa ja ikään kuin paimentaa emäntää eteiseen. Oletus oli siis ilman muuta se, että hän pyytää päästä ulos tarpeilleen. Lähdimmekin taas ulos, mutta ei hänellä mikään hätä ollut.

No, teimme kuitenkin pienen metsälenkin. Pari tuntia sen jälkeen Urpo alkoi taas pihistä ja tassutella eteistä kohti. Ei auttanut muu kuin lähteä jälleen kerran pihalle. Kiersimme kuitenkin vain korttelin, sillä rajansa kaikella. Kyllä yksi kunnon lenkki päivässä saa riittää, jos tarjolla on lisäksi aivojumppaa pitkin päivää pienten tehtävien muodossa.

Voi Urpo, minkä teit!

Urpo on taas kikkaillut olan takaa ollessaan yksin kotona! Tänään hän joutui olemaan aamulla noin viisi tuntia yksin isäntäväen ollessa töissä ja sillä aikaa hän oli saanut aikaiseksi vaikka mitä. Hänelle oli tietysti jätetty runsaasti pahvilaatikoita, joihin oli sullottu makkaranpalasia, jotta hänellä olisi jotain tekemistä. Mutta sepä ei riittänytkään! Hän oli tietysti saanut maitopurkit ynnä muut revittyä auki ja syönyt herkut, mutta sen lisäksi hän oli kikkaillut keittiössä, missä hän ei yleensä ole tehnyt pahuuksia.

Pahin pahuus oli se, että Urpo oli vetänyt huiviin kokonaisen 300 gramman karkkipussin sisällön. Tyhjä pussi löytyi sohvan alta, sisällöstä ei näkynyt jälkeäkään. Kyseessä oli suklaapäällysteisiä hedelmä- ja lakritsikarkkeja sisältävä pussi. Koko päivän näytti siltä, ettei Urpon herkutteluhetkellä olisi mitään sen kummempaa vaikutusta, mutta illalla hän hyppäsi yhtäkkiä alas sohvalta emännän kainalosta ja meni omalle patjalle vaikeroimaan ja yökkäilemään. Mitään ei tullut, mutta emännän huoli oli jo herätetty. Niinpä Urpo sai kyydityksen Raisioon Rekun ja Villan luo yökylään siksi aikaa, kun emäntä on yövuorossa.


Urpo ei ilmeisesti ole kovin sairas, sillä hän aloitti hurjat leikit Villan kanssa heti, kun pääsimme Raisioon.

Juuri tulleen viestin mukaan Urpolla on kaikki hyvin Rekun ja Villan luona, joten toivon mukaan hänellä oli vain hetkellisiä vatsanpuruja.

Mörköikä

Joku on tehnyt läheiselle kentälle hienon lumihevosen, josta Urpo ei ollenkaan tykännyt, kun tänään sen näimme. Hän alkoi haukkua hurjana bongattuaan hepan. Menimme lähemmäs, jolloin Urpo alkoi perääntyä haukkuen. Kun möhkäle ei lotkauttanut korvaansakaan uhittelulle, Urpo uskalsi käydä nuuhkaisemassa sitä. Mörköikä on tainnut alkaa.

Sisustajaseisoja

Meidän ei tarvitse palkata tv:stä tuttuja seksuaalivähemmistöjen edustajia sisustamaan kotiamme, sillä Urpo hoitaa ne hommat ollessaan yksin kotona.



Hän on sitä mieltä, ettei eteisessä tarvitse säilyttää kenkiä eikä takkeja. Niiden on parempi olla vaatehuoneessa. Myös puinen kenkäteline on Urpon mielestä liian ruma ollakseen esillä.



Olohuoneessakin sovelletaan hyvin minimalistista sisustusta. Sohvatyynyt ja -peitot on otettava pois silloin kun Urpo on yksin kotona, sillä hän raahaa niitä muuten pitkin asuntoa.


Pöytälampun varjostin oli hänen mielestään ilmeisen ruma - se oli eräänä päivänä päätynyt silpuksi lattialle.


Huonekasvit on siirretty makuuhuoneen puolelle, koska Urpo tekee niistä muuten salaatin itselleen.

Tällä viikolla Urpo on ollut yksin kolmena päivänä. Yhtenä niistä hänellä oli niin tylsää, että hän oli päättänyt pelata pleikkaria. Valitettavasti kaukosäätimet ja ohjaimet oli evakuoitu makuuhuoneeseen, joten hän ei saanut kuvaruutua päälle. Niinpä hän oli tylsyyksissään painnut eject-nappulaa, ottanut levyn pois laitteesta ja silpunnut mokoman.

Kennelyskä taitaa olla selätetty tältä erää, ainakin Urpolla on valtavasti energiaa sisustaa kotia!

Terve kuin valepukki

Emme ole täysin varmoja, kuinka kipeä Urpo on tällä hetkellä. Hän on hyvin reipas ulkona ja jaksaa touhuta sisälläkin, mutta ruoka ei maistu. Pari päivää hän oli melkein kokonaan yskimättäkin, mutta tänään hän köhisi ulkona todella paljon.


Uudenvuodenaattona peiton alla lymyillyt koira liittyy tapaukseen. (Kuva A.S.)

Koska vapaana juoksentelu ei nyt oikein ole suotavaa, olemme harjoitelleet remmikäyttäytymistä: karavaani ei liikahda mihinkään niin kauan kuin remmi on kireällä. Niinpä emme pääsekään kovin kauas kotiovelta. Olemme harjoitelleet myös seuraamista jonkun verran, mutta se vaatiikin sitten entistä paremmat hermot kouluttajalta.


Huomaa hauska varjo!

Ulkona on nyt sen verran kylmä, että Urpo tuntuu palelevan rauhallisilla lenkeillä. Jos ehdimme, niin menemme ensi viikolla takkiostoksille.

Pikku potilas

Urpo joutui siis jäämään tänä aamuna kotiin, kun isäntä lähti fasaanijahtiin. Hän oli aamuvarhaisella yskinyt vähän, mutta emännän tultua yövuorosta köhiminen oli loppunut, eikä sitä ole sen koommin kuulunut. Paras kuitenkin tarkkailla tilannetta vielä.



Urpo on melkoisen tylsistynyt, kun ei pääse tekemään pitkiä lenkkejä lainkaan. Hänelle pitää keksiä jotain aivotyöskentelyä. Kävimmekin ulkona lumipyryssä, missä Urpo sai etsiä nameja lumen seasta ja kytätä pikkulintuja pusikosta.

Ruoka ei ole maistunut viime päivinä lähes ollenkaan. Alkuvuosi on muutenkin ollut hyvin vaihteleva syömisen suhteen: välillä Urpo on syönyt mukisematta kupin tyhjäksi, välillä nappulat on pitänyt syöttää ja välillä hän ei kerta kaikkiaan ole suostunut syömään lainkaan. Syömättömyys liittynee kuitenkin enemmän Urpon herkkään ikään kuin sairauteen.

Epäonnenpotku

Voihan itku ja pahus sentään! Urpolla piti olla oikein ihana viikonloppu edessä, mutta kaikki suunnitelmat peruuntuvat köhimisen takia. Huomenna hän olisi päässyt isännän ja kasvattajan mukaan fasaanijahtiin, lauantaina olisi ollut metsälenkki Dumlen luona, ja kenties olisimme käyneet vielä Tammisaaressakin moikkaamassa Roopea, mutta mikään näistä ei nyt toteudu.

Yskiminen alkoi tänään aamupäivällä. Vielä eilen Urpo oli Alma-emon ja Vimma-siskon luona Liedossa treenaamassa kyyhkysten seisomista, joten ei voi kuin toivoa, ettei Urpo ehtinyt tartuttaa heitä. Aluksi toivoimme kovasti, että Urpolla olisi ollut vain kurkussa kepinpala tms. mutta iltalenkillä kävi ilmi, että kyllä köhä taitaa olla kennelyskää. Urpo yski ja köhi melkein koko matkan korttelin ympäri, joten siinä vaiheessa tuli selväksi, ettei fasaanireissuun ole mitään asiaa lähteä. Isäntä saa lähteä seuraamaan Alman ja Vimman riistatyöskentelyä ilman Urpoa.

Kennelyskää Urpolla on ollut ennenkin. Täytyy vain toivoa, että se menee ohi ilman pahempia kommervenkkejä tälläkin kertaa.

Strategiset mitat

Strategiset mitat pari päivää alle 10 kuukauden ikäisenä:

- säkäkorkeus noin 63 cm
- paino 29 kg

Urpo alkaa siis olla miehen mitoissa!

Perheenjäsen

Do you remember
We called you puppy
Now you're one of us
We call you family

Mr Bungle - Stubb (A Dub)

Itsenäinen koira

Urpo päätti eräänä päivänä itsenäistyä ja muuttaa pois kotoa. Hän löysi itselleen varsin passelin yksiön metsästä.



Sitten hänelle tuli kylmä ja nälkä ja hän päätti palata kotiin paijattavaksi.