Venekoira

Koska isäntä on perämies, niin tietysti Urponkin pitää opetella merenkulkua. Otimme siihen ensiaskeleen käymällä satamassa laittamassa venettä kesäkuntoon. Urpo ei pahemmin piitannut merestä - kun yritimme saada hänet kastautumaan, tuloksena oli pelkkä tassujen kastelu ja sympaattiset tassunjäljet.





Muuten vesi kyllä näytti kiinnostavan, sillä Urpo keikkui laiturinreunassa niin vaarallisen oloisesti, että pelkäsimme hänen putoavan aallokkoon.





Urpo on erikoistunut syömään kiviä viime aikoina. Pikkukivet menevät vatsaan asti, mutta isompiakin voi järsiä. Satamastakin löytyi paljon ihania kiviä. Ilmankos iltapala ei maistunutkaan, vatsa taitaa olla täynnä jo.



Luonnollisesti Urpon piti käydä veneessä tutustumassa paikkoihin. Toivon mukaan saamme veneen pian siihen kuntoon, että pääsemme vesille asti.