Mitään vakavaa ei ollut sattunut yksinolon aikana. Urpo oli järsinyt yhtä tuolia, eteisessä oli pissat ja hän oli selvästi käynyt sohvallakin, mutta mitään sen pahempaa ei ollut vastassa, kun tulin kotiin töistä. Huomenna on varsinainen tulikoe, kun olen töissä klo 8-14 eikä kukaan tule sinä aikana käymään täällä. Tänään muuten kuului pientä uikutusta, kun tulin kotiin. Se saattoi kylläkin johtua siitä, että säädin käytävässä vähän aikaa ennen kuin sain oven auki. Ulos asti ei kuulunut mitään, vaikka keittiön ikkuna oli auki.
Kävimme pikaisella lenkillä metsässä ja sitten lähdimme eläinlääkäriin. Se sijaitsee aika lähellä kotiamme, mutta kuitenkin sen verran kaukana, että menimme sinne autolla. Oli aika kamalaa pistää pienokainen autoon, kun siellä oli varmasti 50 astetta lämmintä! Onneksi matka oli lyhyt ja auto ilmastoitu. (Vaikka ilmastointi ei kyllä ehtinyt niin lyhyen matkan aikana jäähdyttää autoa kunnolla.)
Eläinlääkäriin emme meinanneet päästä sisään ollenkaan, sillä Urpo pelkäsi ovea ja kynnystä, joissa ei kylläkään ollut mitään erikoista. Namujen ja pienen pakottamisenkin avulla sain hänet sisään. Siellä hän astuikin ensitöikseen vaa'alle - paino on nyt 9,1 kiloa! Lääkärin mukaan se on varsin passeli paino Urpon ikäiselle eli 12-viikkoiselle. Muutenkin kaikki oli kunnossa: hampaat, raajat, korvat. Onneksi kummitäti ehti putsata korvat ennen lääkärikäyntiä, sillä muuten olisimme joutuneet häpeämään!
Itse rokotusta Urpo ei edes huomannut, koska syötin hänelle nameja sen aikana. Lääkäri kehui, miten tottelevainen Urpo oli, kun demonstroimme, miten Urpo osaa olla ottamatta namia kädestä ennen lupaa. Kyllä vain, meilläkin on maailman viisain ja kaunein koira niin kuin kaikilla muillakin koiranomistajilla!
Lääkärin jälkeen lähdimme humputtelemaan jokirantaan. Ensin menimme Förillä joen yli. Urpo ei pelännyt yhtään vaan tassutteli ihan itse kyytiin pyörien seassa ja katseli maisemia tyytyväisenä.
Kun pääsimme tois puol jokke, niin jouduimme välittömästi fanien ympäröimiksi. (No, myönnettäköön että Urpoa ne ihmiset taisivat fanittaa, eivät niinkään hikistä emäntää...) Eräskin rouva oli hyvin huolissaan siitä, ettei Urpolla vaan ole liian kuuma. Olimme kyllä muutenkin menossa jäätelökioskille ostamaan vettä (ja jäätelöä tietysti). Kioskin täti antoi mukaan pahvisen pikarin, johon kaadoin Urpolle vettä. Hän oli jo saanut nuolaista erään toisen rouvan jätskipallosta maistiaiset, mutta vesikin maistui.
Eräs keski-ikäinen pariskunta pysähtyi ihailemaan Urpoa ja kehui niin, niin kauniiksi. Oli aikamoista pyöritystä koko retki, mutta kuten kummitäti sanoisi, niin mitäs pidämme tuollaista ihanaa koiranpentua! Kun menimme takaisin Förille, eräs herrasmies muistutti emäntää siitä, että Urpo on pitkäaikainen ystävä ja ettei häntä voi vaihtaa niin kuin miestä.
Nyt jään seuraamaan, miten Urpo reagoi rokotukseen. Lääkäri varoitteli allergisesta reaktiosta, jonka sattuessa pitää heti mennä takaisin. Toivon mukaan mitään ei tule, sillä huomenna Urpon olisi tosiaan tarkoitus jäädä yksin kotiin koko päiväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti