Marraskuun viimeinen

Tänään koirat veivät emännän juoksulenkille vielä viimeisen kerran ennen kuin tämä kauhea kuukausi päättyy. Tiellä oli niin liukasta, että olisi pitänyt laittaa nastalenkkarit, joten menimme metsään juoksemaan polkuja pitkin. Se olikin kivaa, paitsi että joku ilmeisesti rakentaa jotain keskelle yhtä parasta polkua. Sinne on ilmestynyt tie, joka katkaisee polun, ja työmaakoppi. Kurjaa!

Yksi on poissa

Facebook tiesi tänään kertoa, että Urpon Pläki-veli on ylittänyt sateenkaarisillan ja päässyt autuaammille metsästysmaille. Pläki oli ainakin pienenä pentueen isoin ja aktiivisin, ja hänestä tulikin mahdollisesti koko pentueen kovin metsäkoira. Menetys on varmasti suuri Pläkin perheelle.



Viimeisimpien kuvien mukaan Pläkilläkin oli harmaantunut kuono ja hän oli muutenkin paljon Urpon näköinen. (Kuvassa on siis Urpo.)

Kepeät mullat Pläkille!

Kaamosmasennus

Nyt on todella haasteellista kulkea iltapäivisin ja iltaisin metsässä, koska päivänvaloa on niin jumalattoman vähän. Edes hyvän otsalampun kanssa ei näe kunnolla. Yhtenä iltana oli tarkoitus mennä metsään hölkkäilemään, mutta eihän siitä tullut mitään. Jouduimme juoksemaan tietä pitkin, jolloin koirat valjaineen menivät yltä päältä kuraan.



Tielläkin on inhottavaa kulkea pimeällä, kun ei näe kauas eteenpäin. Yhtenä aamuna vähän matkan päässä näkyi liikkuva hahmo, jolloin oli pakko pysähtyä varmuuden vuoksi. Koirat eivät reagoineet juurikaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Onneksi kyseessä oli vain mies, joka oli menossa postilaatikolle hakemaan lehteä, eikä esim. kauris.

Kala- ja juoksukaverit

Kärsä vei eilen isännän ystävineen kalaan. Hän tykkää olla veneessä ja nukkuu yleensä suurimman osan ajasta. Urpo sen sijaan ei tykkää veneilystä, joten hän jäi kotiin ja vei emännän juoksulenkille. Alkuun Urpo itki isännän perään, mutta sitten hän rauhoittui ja rupesi nukkumaan peiton alla.

Kalenteritilaus

Nyt on se hetki vuodesta kun on aika tilata uusi seinäkalenteri tulevalle vuodelle. Meille tulee seuraavanlainen kalenteri:

Kansikuva

Kuva on otettu marraskuussa.

Tammikuu

Oli niin kylmä, että koirilla piti olla takit päällä lenkillä. Lumenpuute tappoi muutamat istutukset kotipihalla.

Helmikuu

Koiria ei huvittanut poseerata.

Maaliskuu

Oli hyvä lenkkisää.

Huhtikuu

Oli edelleen tarpeeksi viileä sää juoksulenkkejä ajatellen.

Toukokuu

Kaikki oli niin ihanan vihreää.

Kesäkuu

Lenkkeilyä lähimetsissä

Heinäkuu

Kuva on oikeasti kesäkuulta, jolloin kävimme retkellä luontopolulla.

Elokuu

Kävimme Villan ja Sipin luona Helsingissä vielä viimeisen kerran ennen kuin he muuttivat Saksaan.

Syyskuu

Koirat joutuivat jakamaan käymälänsä isäntäväen kanssa kokonaisen viikonlopun, koska likakaivo oli päässyt täyttymään.

Lokakuu

Löysimme uusia lenkkipolkuja hiekkakuopilta.

Marraskuu

Lunta tuli yllätyksellisen aikaisin ja pääsimme nauttimaan talvesta.

Joulukuu

Kuva on joulukuulta 2015.

Mukaan ei mahtunut yhtään jahtikuvaa, vaikka Urpo ja Kärsä pääsivät useammalle metsästysreissulle kuluvan vuoden aikana. Jospa vielä joskus tulisi tilaisuus hankkia kunnon kamera, jolla saisi hyviä kuvia!

Monenlaisia juoksulenkkejä

Maanantaina kävimme juoksemassa juuri ennen koirien ruoka-aikaa. He olivat kaiken lisäksi käyneet jo päivälenkillä isännän kanssa, joten heillä ei olisi ollut tarvetta lähteä enää juoksemaan. Se ei kyllä näkynyt vauhdissa lainkaan, sillä heillä oli niin kova vauhti päällä, että emännällä oli todellisia vaikeuksia pysyä perässä. Juoksimme melkein 10 kilometrin lenkin kolmessa vartissa. Koirilla oli niin kauhea kiire syömään.

Tänään teimme täysin erilaisen, rauhallisen lenkin metsäpoluilla. Lumi on alkanut sulaa pikkuhiljaa sään lämmettyä, joten kengät eivät enää uppoa eikä poluilla ole liukasta. Oli kivaa vain fiilistellä rauhassa ja antaa koirien pysähdellä haistelemaan.

Viikonloppu isännän kanssa

Urpo ja Kärsä viettivät viikonlopun miesten kesken isännän kanssa. He kävivät ainakin kävelemässä 13 kilometrin lenkin ja laittoivat ruokaa sellaisella työnjaolla, että isäntä kokkasi, Kärsä siivosi ja Urpo toimi työnjohtajana.

Ruokakuulumisia

Urpo on nyt toistaiseksi lopettanut yölliset ulkoilunsa, joten uudet nappulat eivät aiheuttane ripulia ainakaan. Sen sijaan kumpikin koira juo todella paljon iltaisin. He syövät iltapäivällä tai illalla nappuloita ja aloittavat juopottelun pari tuntia sen jälkeen.

Sitten onkin kauhea pissahätä aamuyöstä, huoh. Mutta ainakin viime yönä Kärsän äänekäs haukottelu loppui laittamalla makkarin oven kiinni. Kyllä koirien on pakko kestää ulkoilematta aamuun asti, koska he joutuvat välillä olemaan kokonaisia öitä yksin kotona isäntäväen töiden takia.

Lumilenkki

Varsinais-Suomeen on alkuviikosta satanut monta senttiä lunta, joten nyt täytyy pärjätä hangessa. Tänään kävimme juoksemassa tienlaitaa pitkin 12 kilometrin lenkin. Nastalenkkareilla se ei ollut mikään ongelma ja niillä pärjäisi varmasti metsäpolullakin, mutta kun ne ovat matalavartiset, niin sitten sukat kastuvat.



Koirilla oli vauhti päällä lumesta huolimatta. Urpokin jaksoi vetää hyvin, vaikka joskus hänellä loppuu mielenkiinto loppuvaiheessa. Kärsältä saa onneksi aina vetoapua.

Vatsavaivojako

Nyt Urpo ja Kärsä ovat syöneet uusia nappuloita pari viikkoa, joten pikkuhiljaa pitäisi alkaa näkyä merkkejä siitä, ovatko ne sopivia.



Urpo on nyt kahtena yönä herättänyt isäntäväen kahden ja kolmen välillä vinkumalla ulko-ovella. Sitten hän on syöksynyt ulos ja palannut hetken päästä sisälle. Päivisin ei kuitenkaan ole ollut havaittavissa mitään ripulia tai muutakaan ongelmaa.

On kyllä todella harmillista, jos nämäkään nappulat (Nutro) eivät sovi Urpon vatsalle. Ei voi olla niin, että hänelle käy vain yksi kalleimmista merkeistä (Canagan)! Kaikista paras vaihtoehto Urpon vatsalle olisi varmasti barffaus, mutta se ei ole mahdollista siitä syystä, että koirat viettävät joka kesä ja syksy pitkiä aikoja mökillä, missä ei ole sähköjä eikä mahdollisuutta käydä kaupassa parin päivän välein. Pitää nyt tarkkailla tilannetta vielä.

Juoksukausi jatkuu

Eilen pääsimme aamupäivällä juoksulenkille pitkästä aikaa. Urpo ei tosin ensin meinannut lähteä ollenkaan: hän ryntäsi takaisin sohvalle nähtyään, että juoksuvaljaat oli otettu esille. Sitten kun lähdimme liikkeelle, niin Urpo oli kuitenkin innoissaan ja veti hyvin.

Juoksimme metsälenkin, koska oli sen verran kova pakkanen, ettei maa ollut liukas. Lisäksi aurinko paistoi, joten näkyvyyskin oli kohdillaan.

Remmi sanoi naps

Viime aikoina on ollut mielessä, että vajaa vuosi sitten hankitut remmit ovat olleet todella kestäviä ja hyviä. Kunnes sitten tänään kesken lenkin Urpon remmi sanoi naps ja meni rikki.





Ommel ei kestänyt kovaa vetämistä. Lisäksi kahvojen pehmusteet ovat kuluneet pois aikoja sitten, mutta se nyt ei ole ollut mikään suuri ongelma. Nyt on joka tapauksessa edessä uusien remmien hankinta. Melko todennäköisesti Urpo ja Kärsä saavat uudet samanlaiset, sillä monet muut remmit ovat kestäneet vain muutaman kuukauden.

Talvi tuli

Lunta on lööppien myräkkävaroituksista huolimatta minimaalisen vähän. Sitä on onneksi kuitenkin sen verran, ettei koirien tassuja tarvitse olla pesemässä joka välissä. Juoksuhommat ovat nyt muutenkin telakalla, mutta nyt on niin pimeää iltaisin, ettei metsäpoluille taida olla asiaa juoksemaan enää neljän jälkeen. Eihän siellä näe mitään! Tienlaidassa pystyy onneksi juoksemaan nastalenkkareilla, vaikka olisi liukasta.

Juoksutauko

Juuri kun olimme saaneet oikein hyvä juoksuinnon päälle, niin emäntä sairastui flunssaan. Urpo ja Kärsä saavat siis tyytyä kävelylenkkeihin toistaiseksi. Heidän mielestään se on ihan tylsää, sillä heillä on aina kauhea kiire ja sata lasissa.