Yötyöläinen

Urpo oli viikonloppuna molempina öinä supijahdissa Miinan kanssa noin iltakymmenestä aamukuuteen. Lauantaipäivä meni lepäillessä, Urpo mm. nukahti pihalle pari kertaa. Emme lähteneet mihinkään lenkille, koska Urpo näytti viihtyvän vaakatasossa niin hyvin.



Jos lauantai meni rauhallisesti, niin sunnuntai se vasta olikin pelkkää makoilua! Urpo ei edes huomannut, kun isäntä puki ulkovaatteet ja lähti menemään autolle. Kun meille tuli vieraita, Urpo kävi kehotuksesta pihalla moikkaamassa hyvin laiskasti. Hän kävi vähän haistelemassa ja keräämässä parit rapsutukset, muttei innostunut viemään pihalle peittoja tai leluja niin kuin yleensä.



Tänä aamuna Urpon velttous alkoi jo huolestuttaa, mutta onneksi meillä oli varattuna aika eläinlääkäriin rokouksia varten. (Rokotukset eivät virallisten määräysten mukaan olleet vielä ajankohtaisia, mutta koska Urpo käy supijahdissa, niin koimme hyödylliseksi aikaistaa niitä vuodella.) Urpo ei meinannut lähteä emännän mukaan pihalle ollenkaan, kun koitti aika lähteä vastaanotolle. Häntä sai oikein käskeä nousemaan ja lähtemään mukaan. Pihalla Urpo meni maahan makoilemaan eikä olisi millään tullut autoon.

Rokotuskäynnin aikana oli onneksi tilaisuus kysyä vähän, mikä Urpoa voisi vaivata. Lääkäri tutki ikenet, raajat, korvat ja vatsan ja mittasi kuumeenkin - kaikki oli kunnossa. Tarkentavien kysymysten jälkeen lääkäri totesi, että Urpo on yksinkertaisesti väsynyt ja ettei häntä tarvitse sen kummemmin lenkittää vielä muutamaan päivään, jos hän vain haluaa levätä.

Kotiin palattuamme Urpo olikin taas vähän pirteämpi ja söi eiliset ruuat loppuun. Emme kuitenkaan ole käyneet tänään lenkillä. Ehkä huomenna, jos Urpo vaikuttaa aamulla siltä, että intoa on. Onneksi Urpo saa pian pikkuveljen, joka voi tarpeen tullen tuurata Urpoa metsästyshommissa!

Tuhmeliini

Urpo pääsi eilen Dumlen kanssa lenkille erääseen metsään, missä ei yleensä ole muita kulkijoita. Eilen kuitenkin tuli heti alussa vastaan parikin koiranulkoiluttajaa, joten Urpo joutui olemaan remmissä melkein koko matkan - hän kun on niin vauhdikas, että korvat saattavat kuuroutua ihan yhtäkkiä. Lenkki ei todellakaan ollut rentouttava, koska Urpo veti remmissä niin vimmatusti, että emännältä meinasti käsi irrota.

Kieltämisestä ja käskemisestä ei ollut mitään apua, joten kotona oli pakko ottaa pieni jääkausi. Urpo ei saanut mitään huomiota, vaikka kuinka kerjäsi. Se tuntui tepsivän ainakin hetkellisesti, sillä aamulenkki oli aivan eri kaliiperia. Urpo ei vetänyt remmissä ja tuli luokse kutsuttaessa. Teimme pari paikallaanoloharjoitusta ja nekin sujuivat hyvin. Urpo on sen verran hellyyden- ja huomionkipeä, että jääkausi on hänelle varmasti kauhistuksen paikka.

Lääkettä pentukuumeeseen

Portillamme on kyltti, jossa varoitetaan vahtikoirista monikossa. Pian kyltin sanomasta tulee ajankohtainen, sillä Urpo saa pikkuveljen! Kyseessä ei ole Urpon biologinen veli, vaan Hollannissa syntyneen seisojapentueen uros, jonka haemme kotiin pääsiäisen tienoilla. Emme vielä tiedä pennusta paljon muuta kuin että vanhemmat ovat terveitä ja kovia metsäkoiria, mutta muulla ei olekaan paljon väliä.

Urpon ensimmäinen reaktio tulee varmasti olemaan inho ja epäusko, kun kotiin tulee toinenkin sohvanvaltaaja. Pidemmän päälle on kuitenkin hyvä, että Urpo saa kaverin, niin hänen ei tarvitse tehdä kaikkea työtä itse. Parina viime syksynä Urpo on ollut aika finaalissa palattuaan pohjoisesta, laiha ja rähjäinen, mutta pian siis luvassa on rennompia metsästyskausia, kun on joku jonka kanssa jakaa työt.

Kolmevuotias

Tänään Urpo täyttää kolme vuotta! Hän on taas ollut koko päivän maailman paras ystävä emännälle. Aamulla kävimme juoksemassa auringonpaisteessa ja sitten Urpo sai synttäriaterian, jossa oli kolme nakkia pystyssä. Hän ei jaksanut syödä ihan koko annosta, mutta nakit sentään upposivat.







Valitettavasti Urpo joutui juhlapäivänään suihkuun shampoopesulle. Hän nimittäin kieri jossain jätöksissä aamulla ennen kuin lähdimme lenkille ja haisi ihan sikalalle. Muuten on ollut mukava päivä. Onnea kaikille Urpon sisaruksille!

Hoikka poika

Urpo oli muuton aikana yhden päivän syömättä, mutta sitten hän alkoi taas syödä hyvin. Siitä huolimatta hän on erittäin hoikassa kunnossa, ja tänään hän on kaiken lisäksi ripuloinut hieman.

Kulunut viikko ei onneksi ole ollut kovin rankka ainakaan fyysisesti, sillä Urpo on viettänyt päivät yksin kotona. Yhtenä iltana kävimme juoksemassa noin kympin, muuten olemme tehneet vain kävelylenkkejä. Viime yönä Urpo oli supijahdissa Miinan kanssa, mutta siellä ei mennyt kovin pitkään teknisten ongelmien vuoksi. Saalis jäi yhteen supiin.

Maailman rankin vuorokausi

Olemme päässeet onnellisesti uuteen kotiin, ja Urpokin on alkanut sopeutua. Hän joutui heti ensimmäisenä päivänä jäämään yksin uuteen kotiin, kun isäntäväki piipahti maistraatissa hoitamassa erään muodollisuuden pois alta. Se ei onneksi kestänyt pitkään.

Sitten koitti perjantai, ja Urpo pääsi heti aamusta hommiin fasaanijahdin merkeissä. Hän haki ihan hyvin, mutta lintuja ei ollut kovin paljon. Urpo ehti levätä vain pari tuntia ja sitten alkoi yövuoro supijahdissa. Yö Miinan opissa meni loistavasti: Supit olivat liikkeellä lämpimän sään ansiosta ja saalista tuli ikkunoista ja ovista. Sekä Urpon että Miinan työskentely supijahdissa paranee kerta kerralta.

Tänään Urpo ei ole oikeastaan tehnyt paljon mitään muuta kuin nukkunut. Hän ei edes reagoinut, kun isäntäväki kävi pihalla. Yleensä jo ulkovaatteiden kahina saa Urpon liikkeelle.