Pilkkimiekkonen

Urpo oli viime viikolla useampana päivänä isännän mukana pilkillä. Hänestä on ihan mukavaa urpoilla jäällä ja noutaa särkiä. Ainoa ongelma on se, että hänelle tuppaa tulemaan vähän kylmä, jos on tuulinen sää. Siksi hänellä onkin välillä sekä fleeceliivi että takki päällä.

Jahtikuvia

Nyt seuraa kuvakooste Urpon peltopyy- ja fasaanijahdeilta.

Peltopyypäivä 18.2. (Osa kuvista J.K.)


Peltopyitä etsimässä


Töpselikärsä-Missi


Missin orastavaa seisontaa


Missi pyllistää kameralle


Edelleen Missi, Urpon täti

Fasaanijahti 22.2.


Jotain se on hakevinaan! Tässä oli päivän ainoa seisontaa muistuttava tilanne.


Pyssyt ojossa


Elmo-veli haussa


Äijiä enemmän kuin koiria ja lintuja


Siellä se taas kovasti yrittää.

Nimensä veroinen

Urpo oli tänään isännän ja kasvattajan kanssa fasaanijahdissa Alvettulassa, missä kävimme jo marraskuussa. Paikalla olivat tänään myös Elmo-veli sekä Missi ja Illa, jotka tapasimme lokakuussa Lapualla. Viimeksihän Urpolla meni fasujahti vähän plörinäksi, ja arvelimme syyksi sitä, että isäntä ei päässyt mukaan. Isännän mukanaolo ei kuitenkaan auttanut tänään lainkaan, sillä Urpolla meni koko päivä aivan penkin alle. Hän ei osannut kerta kaikkiaan mitään, kaikki käskyt kaikuivat kuuroille korville eikä edes yleensä niin hyvin sujuva haku onnistunut.

Syytä epäonnistumiselle voi vain arvailla, mutta yksi mahdollinen selitys on Urpon ikä. Tuire Kaimio kirjoittaa Pennun kasvatus -kirjassaan näin: Murrosikäinen pentu saattaa hiukan taantuakin eikä enää muista kunnolla viimeksi oppimiaan asioita. Palaa suosiolla hetkeksi harjoitusten edelliseen vaiheeseen. (s. 228) Näin meidän nyt sitten tehtävä, jotta Urpon kehitys metsästyskoirana ei jäisi tähän.

Kuvia päivästä tulossa myöhemmin.

Myräkän keskellä

Tänään on ollut koko päivän niin kauhea lumimyräkkä, että Urpo on joutunut tinkimään ulkoilusta hieman. Metsäpolut ovat kadonneet kokonaan lumen alle, joten tarpominen on hyvin raskasta - siis ihmisille, ei tietenkään Urpolle, joka kyllä jaksaa vaikka läpi harmaan kiven!



Urpo onkin saanut tehdä pieniä tehtäviä kotona tylsyyden taltuttamiseksi. Hän on kaivanut nameja vanhoista farkunlahkeista ja liponut jäätynyttä maksamakkaraa kongista. Välillä hänen on pitänyt rötvätä sohvalla alahuuli töröllä.



Onneksi eilen oli enemmän äksöniä, kun Urpo oli muutaman muun seisojan kanssa hakemassa peltopyitä isännän ja kasvattajan mukana. Hän törmäsi muutamaan lintuun, mutta ei varsinaisesti löytänyt mitään. Päivä pellolla oli kuitenkin sen verran uuvuttava, että hän uinui eilen koko illan hyvin hiljaa.

Liikkis

Urpo odottaa isäntää kotiin.

Poikien kesken

Lähdimme tänään ex tempore käymään Raisiossa lenkillä vaihtelun vuoksi. Urpon harmiksi Villa oli kiireisenä bisnesnaisena lähtenyt töihin isännän mukana, mutta Rekku oli onneksi kotona. Niinpä pojat pääsivät metsälenkille keskenään.



Heillä oli oikein mukavaa ilman Villaakin. Rekku alisti Urpoa, mutta se ei paljon menoa hidastanut. Välillä Rekku heltyi kakaralle ja antoi tämän viedä tikunkin suusta.



Urpo juoksi enimmäkseen omia reittejä Rekun pysytellessä ihmisten vauhdissa. Pohdimmekin, että mahtaako Urpo Rekun ikäisenä (7) rauhoittua ja alkaa jolkotella leppoisaan tahtiin vai juokseekohan hän vielä vuosienkin päästä pää kolmantena jalkana.



Lenkin jälkeen menimme Rekun luo lepäilemään. Rekku käskettiin omaan häkkiinsä, Urpo taas jouduttiin tunkemaan puoliväkisin Villan häkkiin, jossa hän kuitenkin viihtyi vallan mainiosti.

Urpo-ystävä

Urpo on viettänyt ystävänpäivää monen ystävän seurassa. Olimme iltapäivällä Luolavuoren vanhalla kaatopaikalla, missä tapasimme Anastasian, Kyöstin, Nasun, Jaden, Alman, Eddan, Carlosin ja muutaman muunkin.

Tässä muutama kuva Urposta ystävien kanssa:


Urpo oli hyvää pataa Elmo-veljen kanssa huhtikuussa, kun olimme valitsemassa pentua itsellemme.


Bertta oli ensimmäinen ystävä, joka tuli tapaamaan Urpoa uuteen kotiin.


Inarin-reissulla syyskuussa Urpo pääsi Arvun viekkuun nukkumaan.


Syyskuussa Urpo haki fasaaneja yhdessä Armi-siskon kanssa Lapualla.


Bertta, Rekku ja Villa kuuluvat Urpon vakioystäväpiiriin.


Roopen kanssa Urpo on paininut kerran jos toisenkin.


Novan kanssa Urpo viihtyy ulkosalla. (Sisätiloissa pojat eivät ole yhtä hyvä ystäviä.)


Yksi rakkaimmista ystävistä on tietysti Dumle!

Kynsiongelmia

Urpo on kova poika kaivamaan, joten oli ihan odotettavissa, että jossain vaiheessa kynnet sanovat niksnaks. Muutama päivä sitten näin kävikin: yksi kynsi oli aamulenkillä lohjennut oikein kunnolla niin, että siitä tuli muutama tippa vertakin. Urpo ei kyllä ilmaissut mitään kipua - ei ontumalla, vinkumalla eikä nuolemalla haavaa.


Ensimmäistä kertaa meren jäällä

Kysyimme viisaammilta neuvoa ja saimme helpottavan tiedon: kynnen takia ei tarvitse mennä lääkäriin, koska mitäpä se auttaisi. Sen sijaan meitä neuvottiin pitämään Urpoa levossa, mutta siitähän ei tule mitään! Jos hän on koko päivän yksin kotona, niin kunnon lenkitys on välttämättömyys niin kauan kuin henki pihisee.


Jäällä on vähän tylsää, kun ei oikein ole mitään haisteltavaa.

Kynsi ei ole vuotanut verta kuin pari kertaa vähän aikaa. Siitä ei repsota mitään palasia, joten putsaamisen lisäksi sille ei ole tarvinnut tehdä mitään. Toisestakin tassusta on lohjennut kynsi, mutta ei yhtä paljon. Keli on kyllä ollut puolellamme tässä pulmassa - kun maa on jäässä, haava ei ole joka lenkin jälkeen täynnä roskaa.

Muuten Urpolle ei tällä hetkellä kuulu mitään ihmeempiä. Hän on suoriutunut hienosti yksin kotona monena päivänä ja yhtenä yönäkin viimeisen viikon aikana. Hän ei ole rikkonut juuri mitään, kunhan kaikki tavarat on muistettu laittaa karanteeniin suljetun oven taakse. Eilen hän rikkoi pienen korin, jossa säilytimme kaukosäätimiä, tänään kyytiä sai kynä, joka oli unohtunut pöydälle. Kori oli jätetty esille kokeilumielessä, mutta moiset kokeilut saavat toistaiseksi jäädä odottamaan parempia hetkiä. Aika ei selvästikään ole vielä kypsä.

Dumle täytti eilen vuoden, joten toivotamme hänelle paljon onnea näin jälkikäteen!

Treffikuvia

Kävimme aamupäivällä Dumlen luona maaseudulla pienellä pelto-/metsälenkillä. Koirilla oli taas oikein riehakasta yhdessä, eikä heidän menoa haitannut edes se, että lunta oli satanut melkoisen paljon. Ihmiset tarpoivat melkein polvia myöten kinoksessa, mutta koirat kirmasivat nelivedoillaan kuin tasaisella alustalla.


Urpo väänsi torttua pallo suussa, joten Dumle katsoi parhaaksi poistua välittömästä läheisyydestä.


Urpon saatua suolensa tyhjäksi alkoi tuijotuskisa...


...joka päättyi hurjaan juoksuun.


Pallo laitettiin piiloon, jotta koirat voisivat keskittyä muuhunkin.


Hammas- ja korvaesittely


Mietintätauko


Urpo saamassa köniin


Dumlen hellä pusu

Dumle löysi pellosta mielenkiintoisen kohdan ja alkoi kaivaa kuoppaa suurella tarmolla. Urpokin tietysti kiinnostui kuopasta ja pian saimmekin todistaa kahden sekopäisen seisojan kaivuupuuhia. Lopulta jouduimme komentamaan koirat pois kuopalta, sillä se näytti pian johtavan Kiinaan asti.


Päät piilossa


Kuopan kohdalla ei tosiaan ollut mitään ennen kuin koirat alkoivat kaivaa sitä.

Lopuksi Rollokin tuli käymään ulkona. Urpo ja Rollo tulevat kerta kerralta paremmin toimeen. Urpo ei enää luimistele Rollon edessä lainkaan samalla tavalla kuin aikaisemmin.

Vierailu Bertan luona

Koska Bertan isäntäväki oli parantunut flunssasta, saimme tänään kutsun Halikkoon.



Bertta on vanha rouva eikä oikein enää jaksa peuhata. Kävimme pienellä kävelylenkillä, ja Bertta-parka ontui koko matkan. Mitään kisailua ei päässyt edes alkamaan, koska Bertta lönkytteli rauhassa Urpon juostessa ihan omia reittejä pitkin.



Sisätiloissa koirilla oli pientä skabaa palloista, mutta Bertta voitti tietysti aina. Kukaan ei saa koskea Bertan palloihin (paitsi pikkulapset, jotka saavat viedä lelut vaikka Bertan suusta)!

Urpon kannalta yksi reissun parhaista anneista oli se, että saimme Bertalta lainaan flexin. Periaatteessa vastustamme flexiä, mutta Urpon veto-ongelmaan se saattaisi tuoda pienen helpotuksen. Ainakin aiemmat lyhyet kokeilut ovat osoittaneet, että flexin päässä Urpo vetää vähemmän.

Lauantailenkki

Meidän piti tänään mennä tapaamaan Berttaa, mutta hänen isäntäväki oli flunssassa, joten menimmekin Rekun ja Villan kanssa kiertämään Maarian altaan lenkki. Emme olleetkaan pitkään aikaan käyneet siellä, koska olemme pelänneet susia. Porukalla on hyvä mennä, niin sudetkin kaikkoavat!



Villa pelkäsi keppejä eikä uskaltanut leikkiä Urpon kanssa, jos tällä oli aarre suussa. Ehkäpä hänelle on joskus käynyt joku vahinko kepin kanssa, sillä kyllä hän ennen riehui kuin viimeistä päivää, oli keppejä tai ei.


Urpon käsittelyn jälkeen Villasta oli jäljellä vain puhuva pää.


Villa osaa myös tehdä katoamistempun Urpon taakse.

Pakkasta oli edelleen yli 15 astetta, joten Urpolla ja Rekulla oli takit päällä. Villa ei paksuine blonditurkkeineen takkia kaipaa.


Rekulla on Pompan mantteli, joka peittää tarvittaessa korvatkin.


Rekku sai isännältään lumipesun.

Koko lenkki oli pelkkää Villa ja Urpo -show'ta. Rekku jäi aivan paitsioon, vaikka hänkin otti muutaman spurtin kakaroiden perässä. Villan lempileikki on sellainen, että hän ei päästä Urpoa polulle. Urpo-raukka joutuu juoksemaan pitkin pusikoita, kun Villa vartioi polkua ja paimentaa mokomaa tunkeilijaa kauemmas. Jos Urpo pääsee luikahtamaan vartijan ohi, alkaa armoton takaa-ajo. Yleensä Urpo on nopeampi, mikä ärsyttää Villaa suunnattomasti. Takaa-ajo päättyy aina siihen, että Urpo saa turpaan.


Välillä Villa otti levähdystauon, jolloin Urpo haastoi hänet uudestaan leikkiin.


Laskevan auringon valo oli upea.


Tämäkin kuva olisi kaunis, ellei eräs linssilude olisi tunkenut itseään ruutuun.


Villa ja Rekku eivät näy kuvassa kovin hyvin, mutta he ovat tuolla kaukaisuudessa odottamassa lupaa lähteä liikkeelle.

Lenkin jälkeen Villa ja Rekku komennettiin autoon lämmittelemään, mutta Urpo treenasi noutoa vielä hetken aikaa. Hän osaa jo oikein hyvin noutaa tavaroita ja luovuttaa istualtaan.