Nyt pukkaa Urpon blogin ensimmäistä videota! Hän seisoi eilen varista Luolavuoren huipulla eikä edes lähtenyt perään, katsokaa vaikka:
lauantai 31. maaliskuuta 2012
keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
Urpo mikä urpo!
Urpolla on nyt sohvabanni ainakin tämän päivän. Hän oli nimittäin kikkaillut tänään ollessaan lenkillä isännän kanssa. Hänen piti vain ajaa fasaani lentoon, mutta hups, hän lähtikin perään ja ajoi lentävää lintua monta sataa metriä ennen kuin kuuloaisti aktivoitui taas.
Kotona hän äkkäsi lattialta kirsikkatomaatin ja kiikutti sen omalle paikalle. Teimme pientä noutotreeniä sillä, koska Matti Nykänenkin tietää, että jokainen tsäänssi on mahdollisuus - mikään esine ei ole liian mitätön, jotta sen voisi noutaa!
Kotona hän äkkäsi lattialta kirsikkatomaatin ja kiikutti sen omalle paikalle. Teimme pientä noutotreeniä sillä, koska Matti Nykänenkin tietää, että jokainen tsäänssi on mahdollisuus - mikään esine ei ole liian mitätön, jotta sen voisi noutaa!
tiistai 27. maaliskuuta 2012
torstai 22. maaliskuuta 2012
Suklaanaaman seikkailut
Urpo sai eilen uuden lempinimen kummitädiltä: Suklaanaama. Onneksi hän ei sentään ole kirjaimellisesti suklaanaama! Hän on viime päivinä viettänyt paljon aikaa yksin kotona, mutta talouden suklaat olivat tietysti piilossa sillä aikaa, ettei hänelle tule vatsanpuruja.
Aina tilaisuuden tullen Urpo kiipeää sohvalle rötväämään.
Eilen oli aivan ihanan lämmin ja aurinkoinen päivä, joten emäntä kampesi itsensä yövuoron jälkeen ylös sängystä jo aamupäivällä, jotta Urpo pääsisi ulkoilemaan. Kiipesimme korkealle kalliolle tarkistamaan, että meri on yhä tallessa ja samalla vilkutimme isännälle sinne jonnekin.
Kyllä se meri siellä siintää, jos oikein tarkkaan katsoo!
Illalla kävimme Rekun ja Villan luona Raisiossa. Urpolla oli taas vetovaihde päällä pahemman kerran. Hän oli aivan täpinöissään Rekusta, Villasta, Raisiosta, keväästä, linnuista ja kaikesta muustakin. Me kaksi naishenkilöä olimme melkein pulassa hänen kanssa, niin kovaa hän veti remmissä. Tutuilla poluilla kahdestaan emännän tai isännän kanssa Urpo osaa olla nätimmin, mutta vieraammassa paikassa hän sekoaa aina, mikä ei ole kovin kivaa taluttajalle näin liukkaalla kelillä.
Rekku-paran flättihapsuja on kynitty epäammattimaisesti keittiösaksilla.
Villa ei saanut Urpoa kiinni juostessa, mutta painissa hän kyllä päihittää kakrun.
Aina tilaisuuden tullen Urpo kiipeää sohvalle rötväämään.
Eilen oli aivan ihanan lämmin ja aurinkoinen päivä, joten emäntä kampesi itsensä yövuoron jälkeen ylös sängystä jo aamupäivällä, jotta Urpo pääsisi ulkoilemaan. Kiipesimme korkealle kalliolle tarkistamaan, että meri on yhä tallessa ja samalla vilkutimme isännälle sinne jonnekin.
Kyllä se meri siellä siintää, jos oikein tarkkaan katsoo!
Illalla kävimme Rekun ja Villan luona Raisiossa. Urpolla oli taas vetovaihde päällä pahemman kerran. Hän oli aivan täpinöissään Rekusta, Villasta, Raisiosta, keväästä, linnuista ja kaikesta muustakin. Me kaksi naishenkilöä olimme melkein pulassa hänen kanssa, niin kovaa hän veti remmissä. Tutuilla poluilla kahdestaan emännän tai isännän kanssa Urpo osaa olla nätimmin, mutta vieraammassa paikassa hän sekoaa aina, mikä ei ole kovin kivaa taluttajalle näin liukkaalla kelillä.
Rekku-paran flättihapsuja on kynitty epäammattimaisesti keittiösaksilla.
Villa ei saanut Urpoa kiinni juostessa, mutta painissa hän kyllä päihittää kakrun.
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
Päivä Dumlen luona
Urpo pääsi täksi päiväksi kylään Dumlen luo siksi aikaa, kun isäntäväki on töissä. Se oli oikea onnenpotku, sillä muuten hän olisi joutunut olemaan yksin kotona koko iltapäivän ja illan. Päivä on ilmeisesti sujunut mukavissa merkeissä ainakin kuvasta päätellen:
Kuva J.K.
Kuva J.K.
lauantai 17. maaliskuuta 2012
Iso poika vesitornilla
Menemme usein Luolavuoren vesitornin ohi. Viime kesänä Urpo oli vielä niin pieni, että hän mahtui luikahtamaan aidan alta väärälle puolelle.
Nykyään moinen temppu ei enää onnistukaan:
Nykyään moinen temppu ei enää onnistukaan:
torstai 15. maaliskuuta 2012
Kaupunkireissu
Synttärihumun jälkeen Urpo palasi tänään arkeen, oli nimittäin aika käydä eläinlääkärin pakeilla 1-vuotisrokotuksessa. Menimme samaan paikkaan jokirantaan, missä olemme ennenkin käyneet rokotuksissa.
Kuva on otettu kutakuinkin samassa paikassa kuin kesäkuussa.
Ihan aluksi Urpo nousi vaa'alle, joka näytti lukemaksi 29,4 kiloa. Oma henkilövaakamme ei siis ole kovin pahasti pielessä tai sitten Urpo on hieman lihonut, sillä kotona punnittaessa Urpo painoi 29,1 kiloa ihan vastikään.
Vastaanottohuoneeseen päästyämme emäntä meinasi nostaa Urpon pöydälle vanhasta tottumuksesta, mutta lääkäri totesi, ettei se ole tarpeen nyt kun Urpo on jo niin iso poika. Toimenpide tehtiin siis lattialla, eikä Urpo inahtanutkaan piikin upotessa nahkaan. Lääkäri tarkisti myös silmät, hampaat, korvat ja tassut sekä kuunteli sydämen. Kaikki oli onneksi kunnossa.
Lopuksi lääkäri totesi, että toivottavasti emme tapaa ennen seuraavia rokotuksia! Seisojat ovat kuulemma aika tapaturma-alttiita. Sen saimme tuta heti illalla, kun tulimme iltalenkiltä: rappukäytävän lattialle piirtyi jälleen kerran verisiä tassunjälkiä, huoh. Tällä kertaa Urpolla on etutassun polkuanturassa pieni viilto. Ei auttanut muu kuin puhdistaa haava ja laittaa polkuanturaan tassuvahaa. Toivokaamme pikaista paranemista!
Kuva on otettu kutakuinkin samassa paikassa kuin kesäkuussa.
Ihan aluksi Urpo nousi vaa'alle, joka näytti lukemaksi 29,4 kiloa. Oma henkilövaakamme ei siis ole kovin pahasti pielessä tai sitten Urpo on hieman lihonut, sillä kotona punnittaessa Urpo painoi 29,1 kiloa ihan vastikään.
Vastaanottohuoneeseen päästyämme emäntä meinasi nostaa Urpon pöydälle vanhasta tottumuksesta, mutta lääkäri totesi, ettei se ole tarpeen nyt kun Urpo on jo niin iso poika. Toimenpide tehtiin siis lattialla, eikä Urpo inahtanutkaan piikin upotessa nahkaan. Lääkäri tarkisti myös silmät, hampaat, korvat ja tassut sekä kuunteli sydämen. Kaikki oli onneksi kunnossa.
Lopuksi lääkäri totesi, että toivottavasti emme tapaa ennen seuraavia rokotuksia! Seisojat ovat kuulemma aika tapaturma-alttiita. Sen saimme tuta heti illalla, kun tulimme iltalenkiltä: rappukäytävän lattialle piirtyi jälleen kerran verisiä tassunjälkiä, huoh. Tällä kertaa Urpolla on etutassun polkuanturassa pieni viilto. Ei auttanut muu kuin puhdistaa haava ja laittaa polkuanturaan tassuvahaa. Toivokaamme pikaista paranemista!
keskiviikko 14. maaliskuuta 2012
Päivänsankarin päivä
Urpon ensimmäinen syntymäpäivä on sujunut varsin hyvin. Hän sai erikoisaamupalan, johon kuului nappuloita, piimää, kananmunaa, maksalaatikkoa ja herkkutikku. Hän ahmi koko kupillisen oikein hyvällä ruokahalulla.
Urpo vierasti aluksi hieman pystyssä olevaa tikkua.
Näin kiltisti hän odotti lupaa ennen ruokailua.
Aamupäivällä kävimme aurinkoisella lenkillä Urpon lempimaisemissa. Hän oli hieman vaisu, mikä varmasti johtui eilisistä pilkkikisoista, joissa hän oli kannustamassa isännän voittoon. Villakin oli nimittäin kannustusjoukoissa, joten Urpo oli juossut koko illan.
Urpo on pelkkää lihasta!
Lenkin jälkeen hän sai synttärilahjan eli kelluvan dummyn. Jospa hän alkaisi noutaa vedestäkin ensi kesänä.
Emäntä joutui lähtemään illaksi töihin, mutta Urpo jäi rötväämään sohvalle isännän ja uuden dummyn kanssa.
Urpo vierasti aluksi hieman pystyssä olevaa tikkua.
Näin kiltisti hän odotti lupaa ennen ruokailua.
Aamupäivällä kävimme aurinkoisella lenkillä Urpon lempimaisemissa. Hän oli hieman vaisu, mikä varmasti johtui eilisistä pilkkikisoista, joissa hän oli kannustamassa isännän voittoon. Villakin oli nimittäin kannustusjoukoissa, joten Urpo oli juossut koko illan.
Urpo on pelkkää lihasta!
Lenkin jälkeen hän sai synttärilahjan eli kelluvan dummyn. Jospa hän alkaisi noutaa vedestäkin ensi kesänä.
Emäntä joutui lähtemään illaksi töihin, mutta Urpo jäi rötväämään sohvalle isännän ja uuden dummyn kanssa.
Syntymäpäivä!
Tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun Alma puski maailmaan kahdeksan ihanaa pientä palleroa. Urpo saa juhlistaa synttäreitään kotijoukkojen kanssa kotosalla maksalaatikkoa syöden eli varsin mukavissa merkeissä. Onnea 1-vuotispäivänä koko Marvel Comics -pentueelle!
Tiettävästi ensimmäinen kuva Urposta
Urpon ensimmäinen työnimi oli hyvin kuvaava Valkohäntä. Jo muutaman päivän ikäisenä viralliseksi nimeksi valikoitui Tulilordi.
Kuvat Gironin blogista
Tiettävästi ensimmäinen kuva Urposta
Urpon ensimmäinen työnimi oli hyvin kuvaava Valkohäntä. Jo muutaman päivän ikäisenä viralliseksi nimeksi valikoitui Tulilordi.
Kuvat Gironin blogista
tiistai 13. maaliskuuta 2012
Fasaanipata
Kuulimme tänään, että fasaani, jonka Urpo ajoi lentoon lauantaina Bertan luona, oli lentänyt päin ikkunaa ja kuollut. Bertan naapuri oli kyninyt linnun ja tehnyt siitä padan. On se Urpo aikamoinen fasaanikoira - sai saalista, vaikka koko tilanne meni ihan reisille!
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
Päivä Bertan luona
Vietimme eilen koko päivän Bertan luona Halikossa. Myös Rekku ja Villa oli kutsuttu kyläilemään, joten päivästä olisi voinut tulla melkoinen koirasirkus, elleivät kaikki neljä olisi niin kilttejä ja rauhallisia tapauksia (ainakin sisätiloissa).
Bertta yhdellä lempipaikoistaan
Villa laittoi Urpon kuriin takapihalla.
Bertan kotikylässä on paljon fasaaneja, ja Urpo meni hieman sekaisin niistä, kun lähdimme ulos lenkille. Heti kun hän pääsi irti remmistä, hän lähti juoksemaan määrätietoisesti kohti pusikkoa. Harmi vain, että kyseinen pusikko sijaitsi yksityispihalla, jonne Urpolla ei olisi ollut mitään asiaa. Fasaani sieltä kuitenkin lähti lentoon, ja Urpo perään.
Tässäkin kuvassa Urpo kyttää fasaania, joka on toisten pihalla. Siksi häntä ei voinut päästää ajamaan sitä ilmaan.
Kun palasimme lenkiltä Bertan pihaan, tapahtui paha virhearvio: Urpoa ei olisi vieläkään pitänyt päästää vapaaksi, sillä hän ampaisi suorinta tietä kuusikkoon ja ajoi sieltäkin fasaanin lentoon ja lähti vielä hurjana peräänkin. Kaikki käskyt palata takaisin kaikuivat kaikkialle muualle paitsi Urpon korviin. Puolustukseksi on kuitenkin kerrottava, että isäntä ei ollut mukana, mutta peräänmeno on silti karkea virhe. Nyt ovat hyvät neuvot kalliit, että miten saamme Urpon pysähtymään linnun lähdettyä lentoon!
Bertta yhdellä lempipaikoistaan
Villa laittoi Urpon kuriin takapihalla.
Bertan kotikylässä on paljon fasaaneja, ja Urpo meni hieman sekaisin niistä, kun lähdimme ulos lenkille. Heti kun hän pääsi irti remmistä, hän lähti juoksemaan määrätietoisesti kohti pusikkoa. Harmi vain, että kyseinen pusikko sijaitsi yksityispihalla, jonne Urpolla ei olisi ollut mitään asiaa. Fasaani sieltä kuitenkin lähti lentoon, ja Urpo perään.
Tässäkin kuvassa Urpo kyttää fasaania, joka on toisten pihalla. Siksi häntä ei voinut päästää ajamaan sitä ilmaan.
Kun palasimme lenkiltä Bertan pihaan, tapahtui paha virhearvio: Urpoa ei olisi vieläkään pitänyt päästää vapaaksi, sillä hän ampaisi suorinta tietä kuusikkoon ja ajoi sieltäkin fasaanin lentoon ja lähti vielä hurjana peräänkin. Kaikki käskyt palata takaisin kaikuivat kaikkialle muualle paitsi Urpon korviin. Puolustukseksi on kuitenkin kerrottava, että isäntä ei ollut mukana, mutta peräänmeno on silti karkea virhe. Nyt ovat hyvät neuvot kalliit, että miten saamme Urpon pysähtymään linnun lähdettyä lentoon!
perjantai 9. maaliskuuta 2012
Laivalla
Viimeksi kun kävimme hakemassa isännän kotiin töistä, Urpo kiipesi jyrkät portaat ylös hyttiosastolle. Alastulo ei ollutkaan niin yksinkertaista - Urpo jäi portaiden yläpäähän piipittämään, kunnes isäntä armahti ja kantoi hänet alas!
torstai 8. maaliskuuta 2012
Raision metsissä
Tiistaina meillä oli Urpon kanssa vapaapäivä, joten kävimme Raisiossa tapaamassa Villaa ja Rekkua. Maaliskuun aurinko on kyllä aivan paras aika vuodesta! Koiratkin tykkäävät, kun ei ole liian kuuma.
Urpolla ja Villalla oli taas hurjaa menoa. Urpo pinkoi minkä kintuistaan pääsi, ja Villaa harmitti, kun ei saanut Urpoa kiinni. Rekku ei tuttuun tapaan oikein välittänyt leikeistä, vaan touhusi omia juttujaan kauempana.
Erään polun varrelta löytyi muutama lumesta tehty hahmo, joista yksi muistutti kovasti Villaa. Hän sai muutenkin erityishuomiota, sillä eräs ohikulkija ihastui hänen erikoisuuteensa ja sanoi, että Villa näyttää ihan "puhtaalta".
Raisiosta hurautimme vielä Dumlen luo. Urpo sai siis riehua oikein olan takaa, sillä kävimme pellolla hiihtämässä koirien juostessa ympärillämme. Illalla hän oli aivan poikki ja makoili vain sohvalla.
Urpolla ja Villalla oli taas hurjaa menoa. Urpo pinkoi minkä kintuistaan pääsi, ja Villaa harmitti, kun ei saanut Urpoa kiinni. Rekku ei tuttuun tapaan oikein välittänyt leikeistä, vaan touhusi omia juttujaan kauempana.
Erään polun varrelta löytyi muutama lumesta tehty hahmo, joista yksi muistutti kovasti Villaa. Hän sai muutenkin erityishuomiota, sillä eräs ohikulkija ihastui hänen erikoisuuteensa ja sanoi, että Villa näyttää ihan "puhtaalta".
Raisiosta hurautimme vielä Dumlen luo. Urpo sai siis riehua oikein olan takaa, sillä kävimme pellolla hiihtämässä koirien juostessa ympärillämme. Illalla hän oli aivan poikki ja makoili vain sohvalla.
maanantai 5. maaliskuuta 2012
Melkein täydellinen päivä
Tänään Urpo on ollut oikea onnenpekka, sillä hän on saanut tehdä kaikkea kivaa. Tosin aamulla hän joutui olemaan yksin kotona ihan vähän aikaa, kun emäntä kävi lenkillä. Hän oli sillä aikaa raahannut kengät olohuoneeseen, mutta ei ollut kajonnut niihin muuten, luultavasti siksi, että emäntä palasi niin pian.
Sitten lähdimme käymään satamassa, koska isäntä oli käymässä siellä. Urpo sai siis nähdä rakkaimman ihmisensä! Hän ryntäsi heti messiin hakemaan herkkupaloja - hän muisti, että sieltä niitä sai viimeksikin. Laivavierailun aikana Dumlen emäntä soitti ja kutsui meidät hiihtoretkelle. Suuntasimmekin seuraavaksi Dumlen luo.
Hiihdimme pitkin peltoja koirien juostessa villeinä ja vapaina. Urpo sai lainata Dumlen pinkkiä liiviä, joka oli aika pieni, mutta mahtui rinnan ympäri joustavan remmin ansiosta.
Välillä pysähdyimme nauramaan hassuille koirille, jotka juoksivat, painivat ja kaivoivat kuoppia hankeen. Sää oli mitä upein, joten mikäpä siinä hiihdellessä. Parasta oli kuitenkin se, että koirat nauttivat niin paljon toistensa seurasta.
Huomennakin vietämme vapaapäivää. Menemme käymään ainakin Rekun ja Villan luona, ehkä ehdimme tapaamaan vielä Dumleakin.
Sitten lähdimme käymään satamassa, koska isäntä oli käymässä siellä. Urpo sai siis nähdä rakkaimman ihmisensä! Hän ryntäsi heti messiin hakemaan herkkupaloja - hän muisti, että sieltä niitä sai viimeksikin. Laivavierailun aikana Dumlen emäntä soitti ja kutsui meidät hiihtoretkelle. Suuntasimmekin seuraavaksi Dumlen luo.
Hiihdimme pitkin peltoja koirien juostessa villeinä ja vapaina. Urpo sai lainata Dumlen pinkkiä liiviä, joka oli aika pieni, mutta mahtui rinnan ympäri joustavan remmin ansiosta.
Välillä pysähdyimme nauramaan hassuille koirille, jotka juoksivat, painivat ja kaivoivat kuoppia hankeen. Sää oli mitä upein, joten mikäpä siinä hiihdellessä. Parasta oli kuitenkin se, että koirat nauttivat niin paljon toistensa seurasta.
Huomennakin vietämme vapaapäivää. Menemme käymään ainakin Rekun ja Villan luona, ehkä ehdimme tapaamaan vielä Dumleakin.
sunnuntai 4. maaliskuuta 2012
Sunnuntaiajelu
Sunnuntain kunniaksi kävimme pienellä maakuntakierroksella Pirkanmaalla ja Satakunnassa. Urpon häkki sai jäädä kotiin, sillä otimme Raisiosta kyytiin Rekun ja Villan. Koirilla oli ruhtinaallisesti tilaa takakontissa, mutta Rekku ei ollut kovin ihastunut matkajärjestelyihin. Hän mökötti suurimman osan matkasta, sillä hänen mielestä flätin arvolle ei sovi joutua kakrun kanssa samaan tilaan
Villan ja Rekun isäntä jäi kyydistä Hämeenkyrössä, koska siellä oli Puoli-Pirkka-hiihdon lähtö. Tauko oli Urpolle mieleinen - hän ehti tyhjentää suolen ja kikkailla banaaninkuoren kanssa. Hän ehti myös riemastua aivan suunnattomasti, kun emäntä palasi hänen luokse käytyään nurkan takana ja oltuaan poissa näkyvistä noin puoli minuuttia. Hän hyppi ja pomppi ainakin tuplasti sen ajan, jonka emäntä oli ollut poissa. Koirien ilo on niin vilpitöntä!
Seuraava pysähdyspaikkamme oli Kankaanpää, missä kävimme kyläilemässä pienen sukulaistytön luona. Tytöllä on pienoismallit kaikista läheisten sukulaisten koirista, ja toki kokoelmaan piti lisätä pikku-Urpokin. Valitettavasti ihan Urpon näköistä ei löytynyt mistään, joten hätäratkaisuna veimme valkoisen koiran, joka piti värittää Urpon väriseksi. Myöskään ruskeaa tussia ei kuitenkaan löytynyt, joten oli tyydyttävä pronssiin. No, koira näyttää ainakin etäisesti Urpolta...
Villa, Urpo, Bertta ja Rekku
Taiteilijavanhempien tyttö oli piirtänyt koirista muotokuvat, tässä Urpo.
Urpo meni välillä lastenhuoneeseen aurinkoon lepäämään.
Kankaanpäästä suuntasimme Tampereelle hakemaan maaliin päässyttä Rekun ja Villan isäntää. Siellä tapasimme järjestysmiehen, joka ihastui Urpoon. Miehen pojalla on kuulemma 13-vuotias saksanseisoja, joten ei ihmekään, että hän kiinnitti huomion nimenomaan Urpoon, vaikka Villa ja Rekkukin olivat mukana.
Huikean kaunista päivää olisi toki mielellään voinut viettää ulkoilmassakin, mutta reissupäivä oli ihan hyvä kokemus Urpolle. Oli todella mukava huomata, että autoomme mahtuu kolme isoa koiraa vähän pidemmänkin reissun ajaksi. Kiitos kuuluu tietysti myös koirille, koska he olivat niin kiltisti!
Villan ja Rekun isäntä jäi kyydistä Hämeenkyrössä, koska siellä oli Puoli-Pirkka-hiihdon lähtö. Tauko oli Urpolle mieleinen - hän ehti tyhjentää suolen ja kikkailla banaaninkuoren kanssa. Hän ehti myös riemastua aivan suunnattomasti, kun emäntä palasi hänen luokse käytyään nurkan takana ja oltuaan poissa näkyvistä noin puoli minuuttia. Hän hyppi ja pomppi ainakin tuplasti sen ajan, jonka emäntä oli ollut poissa. Koirien ilo on niin vilpitöntä!
Seuraava pysähdyspaikkamme oli Kankaanpää, missä kävimme kyläilemässä pienen sukulaistytön luona. Tytöllä on pienoismallit kaikista läheisten sukulaisten koirista, ja toki kokoelmaan piti lisätä pikku-Urpokin. Valitettavasti ihan Urpon näköistä ei löytynyt mistään, joten hätäratkaisuna veimme valkoisen koiran, joka piti värittää Urpon väriseksi. Myöskään ruskeaa tussia ei kuitenkaan löytynyt, joten oli tyydyttävä pronssiin. No, koira näyttää ainakin etäisesti Urpolta...
Villa, Urpo, Bertta ja Rekku
Taiteilijavanhempien tyttö oli piirtänyt koirista muotokuvat, tässä Urpo.
Urpo meni välillä lastenhuoneeseen aurinkoon lepäämään.
Kankaanpäästä suuntasimme Tampereelle hakemaan maaliin päässyttä Rekun ja Villan isäntää. Siellä tapasimme järjestysmiehen, joka ihastui Urpoon. Miehen pojalla on kuulemma 13-vuotias saksanseisoja, joten ei ihmekään, että hän kiinnitti huomion nimenomaan Urpoon, vaikka Villa ja Rekkukin olivat mukana.
Huikean kaunista päivää olisi toki mielellään voinut viettää ulkoilmassakin, mutta reissupäivä oli ihan hyvä kokemus Urpolle. Oli todella mukava huomata, että autoomme mahtuu kolme isoa koiraa vähän pidemmänkin reissun ajaksi. Kiitos kuuluu tietysti myös koirille, koska he olivat niin kiltisti!
lauantai 3. maaliskuuta 2012
Iso vahinko
Tänä aamuna eteisen matolla odotti yllätys: valtava kasa sitä itseään! Siitä onkin jo reippaasti yli puoli vuotta, kun Urpo on viimeksi kakannut sisälle. Syy vahinkoon on mysteeri, sillä Urpo on ennen pidätellyt pidempäänkin. Sekin jää mysteeriksi, että onko Urpo yrittänyt herättää emäntää vinkumalla makkarin kynnyksellä. Niin hän on tehnyt ennen, jos hätä on yllättänyt keskellä yötä. Yövuoron jälkeen nukuttaa tosin sen verran sikeästi, että herättäminen voi olla vaikeaa, kun ei ole lupaa tulla sängyn viereen tökkimään kuonolla.
Aamuisen yllätyksen jälkeen olemme viettäneet varsin mukavan päivän. Ulkona on upea ilma, joten teimme pitkän lenkin. Viikonloppuisin on tosin vaikea lenkkeillä vauhdikkaan Urpon kanssa, sillä ulkona on niin paljon muitakin ihmisiä, että häntä täytyy koko ajan vahtia. Hän on kyllä viime päivinä totellut ulkona oikein hienosti. Erityisesti luoksetulo on erinomaisella tasolla tällä hetkellä, vaikkei Urpo läheskään joka kerta saakaan palkinnoksi muuta kuin kehuja.
Aamuisen yllätyksen jälkeen olemme viettäneet varsin mukavan päivän. Ulkona on upea ilma, joten teimme pitkän lenkin. Viikonloppuisin on tosin vaikea lenkkeillä vauhdikkaan Urpon kanssa, sillä ulkona on niin paljon muitakin ihmisiä, että häntä täytyy koko ajan vahtia. Hän on kyllä viime päivinä totellut ulkona oikein hienosti. Erityisesti luoksetulo on erinomaisella tasolla tällä hetkellä, vaikkei Urpo läheskään joka kerta saakaan palkinnoksi muuta kuin kehuja.
torstai 1. maaliskuuta 2012
Karkauspäivän karkelot
Urpo ei saanut kosijoita karkauspäivänä, mutta sen sijaan hän pääsi harjoittelemaan 1-vuotissynttärien viettoa pienen Iris-koiran luokse. Pippaloihin oli kutsuttu myös Rekku sekä uusi tuttavuus Eppu.
Edessä Eppu, takana kyyhöttää päivänsankari Iris
Koiravieraille oli tietysti myös tarjoilua: nakkeja ja lihapullia. Kaikki osasivatkin esittää parhaat temput saadakseen herkkuja. Rekku saapui juhliin muita myöhemmin, mutta otti heti isännän roolin ja omi itselleen kaikki lelut. Urpolle ja Epullekin tuli pientä sanomista Iriksen luusta, jota Urpo erehtyi luulemaan omakseen. Muuten nelijalkaiset käyttäytyivät oikein hyvin.
Parin viikon päästä näemme, miten Urpon oma 1-vuotispäivä sujuu!
Edessä Eppu, takana kyyhöttää päivänsankari Iris
Koiravieraille oli tietysti myös tarjoilua: nakkeja ja lihapullia. Kaikki osasivatkin esittää parhaat temput saadakseen herkkuja. Rekku saapui juhliin muita myöhemmin, mutta otti heti isännän roolin ja omi itselleen kaikki lelut. Urpolle ja Epullekin tuli pientä sanomista Iriksen luusta, jota Urpo erehtyi luulemaan omakseen. Muuten nelijalkaiset käyttäytyivät oikein hyvin.
Parin viikon päästä näemme, miten Urpon oma 1-vuotispäivä sujuu!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)