Takapenkkitunkeilija

Yllätys oli melkoinen, kun emäntä oli päiväkodissa hakemassa pikkuveljeä ja löysi sen jälkeen Urpon auton takapenkiltä. On tainnut olla mekoinen operaatio, kun 30-kiloinen jässikkä on tunkenut pienestä raosta peräkontista takapenkin puolelle! Turvallisinta olisi, jos autossa olisi koiraverkko, mutta sopivaa ei ole tullut vastaan, joten sen korvikkeena takapenkin niskatyynyt ovat korkeimmassa mahdollisessa asennossa.

Urpo ei saanut matkustaa kotiin takapenkillä, vaan joutui takaisin koirien osastolle.

Seisojantäyteinen päivä

Urpo ja Kärsä olivat tänään isännän kanssa merellä sillä aikaa, kun emäntä kävi ukin luona. Isäntä tapasi reissullaan seisojauroksen, joka oli niin vauhdikas, ettei siitä saanut kunnon kuvaa. Urpo ja Kärsä eivät saaneet tavata lajitoveriaan, koska siitä olisi tullut tappelu.



Emäntä puolestaan tapasi ukin naapurissa asuvan Sylvi-pennun, joka oli kasvanut aika isoksi jo. Mieleltään Sylvi on kuitenkin suunnilleen samalla tasolla kuin Kärsä, joka ei koskaan tunnu kasvavan aikuiseksi.

Surkeat otukset

Eilen oli sentään hiukan aurinkoista, mutta prinsessakoirat vaativat silti patjan alleen, kun olimme pihalla. He joutuivat olemaan kiinniköytettynä sillä aikaa, kun emäntä teki pihahommia, koska muuten he olisivat karkailleet koko ajan. Sekös ei heitä miellyttänyt ja he vain tärisivät surkeina patjallaan.

Sikailu jatkuu

Kärsä on ihan mahdoton. Hän on viime aikoina pihistänyt ruokaa pöydältä useamman kerran, mutta nyt se on taas noussut uudelle tasolle - hän nappasi pöydältä piirakan sillä aikaa, kun isäntäväki oli toisessa huoneessa! Se on jo törkeyden huippu, että hän rohkenee varastaa, vaikkei hän ole edes yksin kotona. Nyt täytyy ilmeisesti piilottaa kaikki ruuat Kärsän ulottuvilta, jos meinaa selkänsä kääntää hetkeksikään.

Juoksemassa metsästäjien keskellä

Onneksi ei ollut eilen juoksemaan lähtiessä tiedossa, mitä lenkkiretin varrella odottaa! Siellä oli nimittäin vaikka kuinka paljon autoja täynnä oranssipukuista porukkaa, eli hyvin todennäköisesti metsästäjiä hirvi- tai peurajahdissa.



Eipä siinä muu pelota, mutta jos heillä on koira vapaana ajossa, niin ei olisi kovin kiva törmätä siihen Urpon ja Kärsän kanssa yksin keskellä ei mitään.

Pienenevä tila sohvalla

Tänään pikkuveli innostui kasaamaan lelujaan sohvalle juuri siihen paikkaan, missä koirat olivat makoilemassa. Koska sohva on ensisijaisesti ihmisille tarkoitettu, koirat saivat vain sietää paloautoja ja metsäkoneita.



He taisivat kyllä salaa olla vain tyytyväisiä, kun saivat olla lähellä ja mukana menossa.

Ensilumi

Tänä aamuna maassa oli ensilumi. Olipas mukavaa kerrankin käydä lenkillä kuivin jaloin ja tassuin! Koirat eivät joutuneet edes pesulle lenkin jälkeen. Päivällä oli jo plussan puolella, mutta maassa oli vielä sen verran lunta, että taaskaan ei tarvittu tassupesua.

Ikävä kyllä sääennuste lupaa rankkasadetta jo huomisillaksi, joten nyt on nautittava tästä lyhyestä talvesta.

Sikailu jatkuu

Kärsästä on tullut melko mahdoton. Nyt hän oli syönyt keittiön tasolta leipälimpun sekä melkein pussillisen koirien herkkutikkuja sillä aikaa, kun emäntä oli pihalla pikkuveljen kanssa.

On aika hassua, että tällaista sikailua ei tapahdu koskaan silloin, kun koirat ovat keskenään kotona isäntäväen työpäivien aikana, vaikka he saattavat silloin olla keskenään jopa yhdeksän tuntia. Ruuan varastelu tapahtuu vain silloin, kun koirat ovat sisällä ja isäntäväki pihalla.

Jännä myös nähdä ihan omin silmin, että Kärsä on se, joka sikailee. Urpo makoilee kiltisti sohvalla ja seuraa isäntäväen liikkeitä ikkunasta.

Kaikki, ihan kaikki kelpaa

Kärsän ahneus ja persous kaikelle on ihan omaa luokkaansa. Hän oli viikonloppuna jonkun hetken Urpon kanssa kahdestaan sisällä, kun isäntäväki oli pihalla hommissa ja hän oli sillä aikaa imaissut kitusiinsa chilipaprikan keittiön pöytätasolta! On mahtanut olla aikamoinen makuelämys.

Vuoden harmain päivä?

Joidenkin laskelmien mukaan marraskuun neljästoista on vuoden harmain päivä. Tänä vuonna se ainakin alkoi puolipilvisenä, eikä ollut lainkaan niin harmaata kuin voisi olettaa, joten koirat pääsivät juoksulenkille.



Lenkki meni oikein hyvin. Kärsä oli liekeissä, ja Urpo jaksoi myös hienosti. Vain ihan lopussa tuli pieni vastoinkäyminen, kun naapurissa kylässä olleet koirat tukkivat tien, joten jouduimme kävelemään viimeiset pari sataa metriä välttääksemme kohtaamisen.

Karkuretkien loppu

Kärsällä on metsästysreissujen aikana ollut lainassa Kuuran tutkapanta, mutta nyt hän sai oman. Kärsä voi siis jatkossa metsästää turvallisemmin, koska hänellä on tapana tehdä pitkiä reissuja lintuja hakiessaan. Hän voi saada tutkan kaulaansa myös pihalla, jos hän meinaa karkailla jonkun hajun perään.

Viaton mutta niin syyllinen

Isänpäivänä viime viikonloppuna meillä oli pari vierasta, joita varten isäntä oli tehnyt pellillisen pannukakkua. Kun koirat jätettiin sisälle keskenään noin puoleksi tunniksi ihmisten ulkoilun ajaksi, koko pannukakku oli hävinnyt parempiin suihin kelmun alta. Samaten pöydältä oli hävinnyt puolikas persimon. Siitä voi päätellä, että Kärsä oli asialla. Urpo nimittäin tuskin söisi mitään persimonia.

Kärsä oli hyvin syyllisen näköinen, kun ihmiset palasivat sisälle. Hän meni omalle patjalleen ihan litteäksi eikä katsonut päinkään. Taisi ahmatti tietää, että nyt tuli tehtyä virhe!

Kakkalenkki

Eilinen juoksulenkki meni aikamoiseksi sikailuksi koirien osalta! Ensimmäiset ainakin neljä kilometriä he pysähtyivät vähän väliä hotkimaan sontaa tienvarresta. Joku maajussi oli ajanut traktorilla ja jättänyt jälkeensä isoja paakkuja, ja lisäksi tiellä oli mennyt hevonen, joka oli vääntänyt isoja kasoja pitkin poikin.

Onneksi kuitenkin viimeiset yhdeksän kilometriä sujuivat paremmin, kun koirilla ei enää ollut mitä syödä. Urpokin oli ihan reippaana messissä. Tottahan sitä jaksaa, kun on massu täynnä ihanaa kakkaa!

Prinsessat patjalla

Eilisen aamulenkin jälkeen pikkuveli halusi vielä jäädä pihalle keinumaan, joten koiratkin saivat jäädä ulos. Muuten he olisivat vain ulisseet oven takana, kun emäntä ei tulekaan sisälle.

He eivät kuitenkaan viihtyneet pihallakaan, koska oli aika viileä ilma, ja he vain tärisivät häntä koipien välissä. He eivät voineet mennä terassille saati maahan makaamaan, koska oli niin märkää. Siispä heille oli pakko hakea varastosta vanhan sohvan divaanipatja, joka säästettiin aikoinaan juuri tällaisia tilanteita varten.



Sekään ei tosin riittänyt prinsessoille, vaan heille piti hakea vielä takit peitoksi. Kyllä on vaikeaa olla lyhytkarvainen prinsessakoira!

Joka paikka karvoissa

Kärsällä on nyt joku karvanlähtöaika meneillään, sillä karvoja on joka paikassa. Jos silittää Kärsää, käteen jä hirveä kasa irtokarvoja. Sohva, lattiat, peitot, tyynyt - kaikki on täynnä karvoja. Täytyy hankkia uusi harja, jotta edes osa karvoista jäisi pihalle.

Urpon pieni ystävä

Eräänä päivänä Urpo ei mahtunut sohvalle mihinkään muualle kuin pikkuveljen kylkeen kiinni. Se kelpasi papparaiselle, joka nukkui tyytyväisenä pientä ystävää vasten.

Bäkkärin tuho

Urpon vanha Back on Track -loimi on kokenut kovia Kärsän käsittelyssä, ja sitä on parsittu kasaan ties kuinka monta kertaa. Tänäkin vuonna metsästysreissun yhteydessä Kärsä pääsi autossa käsiksi bäkkäriin ja repi sen taas rikki. Nyt se on niin riekaleina, että lienee paras vaihtoehto hankkia uusi.





Vanhaan loimeen liittyy paljon muistoja, sillä se ostettiin Urpolle Junkkarista kisoja edeltävänä päivänä. Sittenhän Urpo voitti koko skaban ja sai palkinnoksi mm. uuden bäkkärin, jonka annoimme kasvattajan koirille, koska emme siinä vaiheessa olisi tarvinneet kahta samanlaista. Viime keväänä Urpon bäkkäri oli naapurin varsalla lainassa, koska se sattui syntymään etuajassa koko kevään kylmimpänä yönä.

Sääli luopua hyvästä ja hyvin palvelleesta takista, mutta nyt on varmaan oikea hetki luovuttaa sen suhteen. Seuraavaa loimea on paras olla jättämättä Kärsän ulottuville!

Remmiselkkaus

Jälleen kerran kävi niin, että isäntä unohti koirien remmit matkan varrelle metsästysreissulla. Kotoa löytyy onneksi vararemmejä, mutta ne eivät ole niin kivoja, joten emäntä kävi ostamassa heille uudet. Paikallisessa eläintarvikeliikkeessä ei ollut kovin suuri valikoima, siellä oli lähinnä nahka- sekä pienten koirien remmejä. Lopulta mukaan tarttui kaksi erilaista kaulapantaa sekä oranssit, kapeahkot remmit, jotka ovat käytössä osoittautuneet todella liukkaiksi.

Harmittaa kovasti se, että Kärsä oli juuri saanut Moona-ystävältä uuden remmin, joka oli todella hyvä. No, sekin saataneen takaisin ensi vuonna, jos isäntä menee samaan paikkaan metsälle kuin tänä vuonna.