Kevät tuli aikaisin

Ah tätä auringonpaistetta! Heti kun valo ja lämpö ulottuvat pihalle, koirat alkavat levottomiksi ja haluavat vain päästä rötväämään.



Jos talvi on nyt ohi, niin toivottavasti sää säilyy mahdollisimman pitkään aurinkoisena.

Kuolapeikot lenkillä

Aamuinen juoksulenkki meni aikalailla kuolaamiseksi. Emäntä ei laittanut koirille kuonokoppia, mikä oli selvästi virhe, sillä reitti kulki taajaman läpi, missä on paljon kakkaa. Onneksi osa reitistä oli maaseudulla, niin juoksuhommat hoituivat edes osittain asiallisesti.

Urpo oli kyllä aika vastentahtoinen juoksija, häntä sai taas raahata perässä. Toivottavasti hänen juoksuintonsa ei ole kadonnut kokonaan niin kuin kävi viime keväänä.

Pedinvaltaaja

Urpo on aikamoinen pedinvaltaaja! Hän on nyt parina päivänä jättänyt isäntäväen sänkyyn selvät jäljet siitä, että hän on käynyt siellä makoilemassa ollessaan Kärsän kanssa kahdestaan kotona. Toki on mahdotonta todistaa aukottomasti, onko sikailija ollut Urpo vai Kärsä, mutta yleensä Urpolla on ollut sellaisia taipumuksia, kun taas ruuan pölliminen on Kärsän erikoisalaa.



Urpo ei valtaa vain isäntäväen sänkyä, vaan tunkee myös Kärsän kanssa samalle pedille vähän väliä. Sen takia koirien patjat ovatkin päällekkäin, koska he menevät aina nippuun samalle patjalle, jos heidät käskee omalle paikalle.

Pääkallolenkki

Näyttää pahasti siltä, että Lounais-Suomen talvi on tullut päätökseen. Lämpötila oli pakkasen puolella lenkille lähtiessä, mutta taivaalta tuli silkkaa vettä. Keli oli siis erittäin hankala, mutta emäntä pärjäsi nastalenkkareillaan.



Koirilla ei ollut kuonokoppia, koska juoksulenkin varrella ei ole yleensä kovin paljon kakkaa. He onnistuivat kuitenkin bongaamaan ties mitä kaikkea sontaa, ja loppulenkistä Urpon suuhun oli ilmestynyt joku foliopalanen.

Treenit vesisateessa

Eilen olimme Moonan kanssa Salon koirahallilla treenaamassa ja leikkimässä - enimmäkseen kyllä leikkimässä. Taivaalta tihutti vettä, joten Urpo sai pitää sadetakkia, mutta Kärsälle ei voinut laittaa takkia, koska hän leikki Moonan kanssa niin rajusti.





Välillä piti toki myös harjoitella temppuja. Se ei ollut ihan yksinkertaista, koska Urpo ja Kärsä eivät ole tottuneet tekemään mitään istumista kummempaa. He eivät esimerkiksi halunneet vapaaehtoisesti mennä putken läpi, vaan menivät sinne vain namin perässä. Kärsä ei suostunut nostamaan etutassujaan renkaan päälle edes namin kanssa, Urpo sen sijaan piti tassujaan siinä sen verran, että hän sai palkkion.

Kateellisena seurasimme Moonaa, joka temppuili menemään kuin sirkuskoira! Onneksi Moona jaksoi myös painia ja juosta Kärsän kanssa.

Valkoisia vieraita

Meillä oli tänään kylässä Sipi ja Nukka, joka tuli taas totuttelemaan uusiin paikkoihin ja toisiin koiriin. He pääsivät tulemaan niin hiljaa pihaan, että Urpo ja Kärsä havahtuivat vasta kun Sipi haukahti oven takana. Sitten he ryntäsivät pihalle niin ryminällä, että Nukka-parka säikähti ja nosti karvat pystyyn.



Ensin olimme pihalla, jotta koirat saisivat juosta löysät pois ja tutustua toisiinsa väljissä tiloissa. Kärsä haukkui vimmatusti joka kerta, kun Nukka kehtasi lähestyä, eikä yhtään lähtenyt mukaan leikkiin. Kärsää taisi taas harmittaa, kun ei saanut huomiota Sipiltä, joka keskittyi Nukan rökittämiseen.



Kun menimme sisälle, seisojat linnoittautuivat sohvalle nippuun ja laittoivat silmät kiinni kuin protestiksi siitä, että heidän kotiinsa on tullut tunkeilijoita. He ihmettelivät varmaan, missä Sipin ja Nukan pomo eli Villa on. Nukka vaelsi ympäri taloa ja kävi lirauttamassa pissat kodinhoitohuoneen lattiakaivon päälle. Fiksu tyttö!



Lopuksi oli tarkoitus ottaa Sipistä ja Nukasta kuva, mutta pienokainen ei oikein malttanut poseerata, kun Kärsä kyttäsi vieressä koko ajan.

Urpon täyssulku

Urpo meni täyssulkuun ajan hengen mukaisesti, kun hänellä oli kylmä ja väsy. Hän tupetti oikein hartaasti ja vilkuili "ei saa häiritä" -katseella, kun emäntä lähestyi kameran kanssa. Hassu papparainen!

Auringonpalvonta alkoi

Eilen oli kylmä mutta aurinkoinen päivä, joten koirat pääsivät aloittamaan auringonpalvontakauden. Liiterin edessä oli jopa niin lämmintä, että räystäältä tippui vesitippoja, vaikka lämpötila oli noin kymmenen astetta pakkasen puolella.

Koirille piti tietysti hakea varastosta oikein patja liiterin eteen, ja siinä he sitten makoilivat tyytyväisinä. Kärsä jäi siihen vielä rötväämään yksin, vaikka Urpo oli jo mennyt sisälle odottamaan ruoka-aikaa ja emäntä oli pihan toisella puolella.

Seitsemänvuotias Kärsä

Uskomatonta, mutta Kärsä täyttää tänään jo seitsemän vuotta! Hän on edelleen aivan kuin pikkupentu sekä mieleltään että ulkonäöltään.



Kärsä sai tietysti nakkiaterian lahjaksi, ja tänä vuonna hän ehti ehkä jopa nauttia siitä ahmimisenestokupin ansiosta. Urpo oli syönyt kauan ennen Kärsää, mikä oli aiemmin täysin mahdoton skenaario.

Kärsällä on ollut kiva päivä, koska emäntä on ollut kotona hoitamassa nuhaista pikkuveljeä koko päivän. Hän on päässyt metsälenkille ja pihalle temmeltämään. Juhlapäivän iltaa hän aikoo ilmeisesti viettää sohvalla nauttien.

"Reippaat" iltalenkkeilijät

Nyt kun on ollut hyvin kylmiä säitä, koirat eivät haluaisi lähteä isännän kanssa iltalenkille ollenkaan. Varsinkin Urpo on ihan mahdoton - hän makaa viimeiseen asti sohvalla eikä tule eteiseen kutsusta. Hänet täytyy aina hakea sohvalta.



Kärsä sentään menee reippaana eteiseen pukemaan takin ja kaulapannan, mutta sitten hän joskus menee takaisin makoilemaan sillä aikaa, kun Urpoa yritetään saada pois sohvalta.

Ovat nämä kyllä erittäin hassuja yksilöitä!

Kuuraparrat lenkillä

Koirille tuli komeat kuuraparrat ja -kulmakarvat juoksulenkillä tänä aamuna. Pakkasta oli vain noin kymmenen astetta, mutta ilmassa oli kosteutta.

Urpon ahdinko

Urpo oli aikamoisessa ahdingossa yhtenä päivänä, kun pikkuveli lastasi sohvan täyteen leluja. Urpo jäi niiden saartamaksi ja kurkki vain leluröykkiön takaa vähän närkästyneenä.

Lenkkeilyä kuonokoppien kanssa

Nyt Urpo ja Kärsä ovat ehtineet käydä muutaman kerran lenkillä kuonokopat naamassaan. Alkuun he tietysti protestoivat ja Kärsä saikin oman koppansa pois kuonolta muutaman kerran, mutta sitten emäntä kiristi sen remmejä.



Välillä koirat ovat hieman masentuneen oloisia ja vain kävelevät eteenpäin pysähtymättä. He ehkä kuvittelevat, ettei kuonokopan läpi pysty edes haistelemaan mitään. Kakan kohdatessaan he raapivat maata vimmatusti ihan niin kuin pökäle olisi jumissa eikä sen takia päädy suuhun.

Tällä hetkellä kakansyöntiongelma on ratkaistu, mutta kunhan tulee kevät ja maa sulaa, niin ei ehkä olekaan niin kiva, jos koirat yrittävät havitella kakkaa kuonokoppien kanssa. Sen nimittäin tietää miten käy, kun pökäleet ovat sulaneet - nehän tarttuvat kuonokopan kärkeen ja sitten lenkillä on taas kakkanaamoja.

Suru-uutinen

Saimme viikonloppuna kuulla suru-uutisen: Villa on lähtenyt tuonpuoleiseen. Uutinen ei ollut täysin odottamaton, mutta tuli siitä silti tippa linssiin.

Kuka nyt ärisee Kärsälle, Sipikö vain? Tuleeko Urposta kuvan jengin johtaja?

Lepää rauhassa, Villa pieni. Meillä on niin kova ikävä sinua.

Kakkanaamat kuriin

Nyt saa riittää ainainen kakan syöminen! Urpo ja Kärsä joutuvat toistaiseksi lenkkeilemään kuonokoppien kanssa, jotta he eivät pääsisi nappaamaan pökäleitä polun varrelta. Kakan syöminen on päässyt riistäytymään täysin, eikä ole kivaa siivota ripulia lattialta tämän tästä, joten nyt mennään näillä.

Tervetuliaisripuli

Emäntää odotti eilen taas haiseva yllätys työpäivän jälkeen. Olohuoneen lattia oli täynnä ripulia ja sen hinkkaamiseen meni ainakin tunti! Onneksi kakkaa ei ollut matoilla, koska ne ovat jo edellisen kerran jäljiltä pesulassa.



Olisi ollut kiva nauttia kauniista talvisäästä työpäivän jälkeen, mutta koko valoisa aika meni luuttuamiseen. Koirat olivat sillä aikaa aivan noloina omalla patjallaan, vaikka eiväthän he sille mitään voi. Myöhemmin kävi ilmi, että ripuloiva yksilö oli jälleen kerran Kärsä.

Ahmiminen kuriin

Kärsä sai eilen uuden ruokakupin, jonka pitäisi ehkäistä järjetöntä ahmimista. Kärsä nimittäin syö niin, ettei hän varmasti ehdi edes maistaa ruokaa, kun on kiire nielaista ja saada suu taas täyteen.

Tänä aamuna Kärsä söi riisiä ja lihaa uudesta kupistaan ja taisi olla aika ihmeissään ainakin äänestä päätellen. Hampaat kalisivat kupin luuta vasten vähän väliä, kun Kärsä oli niin innoissaan ahmimassa.

Kakkakatastrofi

Kärsä kakkasi eilen aamulenkillä kolme kertaa ja oksensi lenkin jälkeen järkyttävän kasan lattialle ja matolle. Kun emäntä tuli kotiin töistä, olohuoneessa oli kahdella matolla ripulikakkaa aivan hirveät määrät. Sitä oli niin paljon, että sitä piti oikein kaapia irti.

Matot joutuvat nyt pesulaan, sillä niitä ei kyllä kotikonstein saa puhtaaksi millään. Saa nähdä, saako pesulakaan. Iso matto menee nyt alle vuoden sisällä kolmatta kertaa jo pesulaan, huoh.

Kärsä sai illalla riisiä ja piimää sekä Canikuria. Hänelle maistui oikein hyvin, eikä hän pyytänyt päästä ulos yön aikana, joten pahin lienee takanapäin.

Kylmän ilman lenkki

Lämpömittari näytti kahtatoista pakkasastetta aamulla, kun Urpo ja Kärsä pääsivät juoksulenkille. Yleensä heillä on takit päällä, kun lämpötila on miinus kymmenen tai sen alle, mutta toppatakin kanssa olisi varmaan liian kuuma juosta, joten heillä oli vain vetovaljaat. He tuntuivat pärjäävän ihan hyvin eivätkä nostelleet tassuja, vaikka heidän piti välillä jäädä vähän haistelemaan hajuja.

Kärsä vetovastuussa

Lumikeleillä pikkuveli saa istua pulkassa, kun koirat pääsevät lenkille. Aiemmin koirat ovat vetäneet pulkkaa yhdessä, mutta se on välillä hiukan hankalaa, koska aina toinen jää jalkoihin ja alkaa pelätä pulkkaa. Siispä tänään teimme niin, että Kärsä sai vetää samalla kun Urpo oli tavallisessa remmissä.



Kärsä on kova poika vetämään ja hoiti hommansa hienosti, mutta Urpo jäi silti vähän jalkoihin eikä osannut aina väistää pulkkaa. Johtunee siitä, että kumpikin haluaa kävellä edellä, mikä on hankalaa, jos toisella on vetoliina ja toisella tavallinen, paljon lyhyempi remmi. Ehkä on sittenkin helpompaa, jos molemmilla on vetovaljaat.