Hyvät kengät koiralle

Kärsän polkuanturassa on vieläkin sellainen halkeama, että hänen täytyy pitää kenkää jalassa ulkona. Haava ei ole vuotanut noin viikkoon, mutta se varmaan aukeaa uudestaan heti, jos Kärsä astuu johonkin pieneen kiveen tms. Niinpä on hyvin tärkeää, että hänellä on muutama kenkä, joita hän voi pitää vuorotellen aina ulos mennessään.



Kaiken a ja o on se, että kenkä pysyy jalassa kunnolla. Näissä Rukkan töppösissä on kaksi tarranauhaa, jotka sidotaan nilkan ympärille. Onneksi Kärsällä on haava takatassussa, sillä etutassun kohdalla pitää aina ottaa huomioon kannus, jonka kynsi porautuu ihoon, jos nilkan ympärille sidotaan jotain liian tiukasti. Toinen hyvä ominaisuus olisi värikkyys, jotta taluttaja pystyy helposti näkemään, että tossu on vielä mukana menossa. Nämä tossut ovat mustat, mutta näkyvyyttä tuo onneksi heijastin.

Kärsä ei ole saanut juoksennella frisbeen perässä tossu jalassa, mutta hän on muuten kyllä temmeltänyt pihalla ja ottanut muutamia spurttejakin. Tossu ei ole kertaakaan vielä irronnut.



Hyvän kengän ominaisuuksiin kuuluu myös kunnollinen pohja, joka ei ole heti puhki. Vaikka koira ei tarvitse kenkiä samalla tavalla kuin ihminen, niin eihän sitä itsekään lähtisi sukkasillaan lenkille. Vettä nämä kengät eivät pidä, mutta antavat kuitenkin sen verran suojaa polkuanturoille, etteivät ne ole suorassa kontaktissa maahan.

Huutava vääryys!

Viikko sitten emäntä pakkasi pikkuveljen autoon, jätti koirat keskenään kotiin ja lähti muutamaksi tunniksi pois kotoa. Palatessaan emäntä tuoksui oikein hyvälle, suorastaan huumaavalle. Kärsä huomasi heti, että emännän vaatteissa oli Dumlen ja Pätkiksen (siis Kärsän siskojen, ei suklaan) haju. Kauhea vääryys, että Kärsä ei päässyt mukaan tapaamaan siskojaan! Se ei nyt vain tällä kertaa ollut mahdollista, mutta ehkä tytöt tulevat pian taas meille leikkimään Urpon ja Kärsän kanssa.

Juoksukenkä

Kärsän tassuun tuli toissapäivänä pieni halkeama, josta tuli verta sen verran, että lattialla oli veritippoja. Nyt haavasta ei enää tule verta, mutta Kärsä joutuu pitämään tossua jalassa ulkona. Siitä huolimatta kävimme eilen juoksulenkillä, kun kerran tuli tilaisuus lähteä ulos ilman pikkuveljeä.



Kuvasta muuten näkee, miten Kärsä peitsaa. Urpolla on tassut ihan eri asennossa. Eron näkee selvästi silloin kun he juoksevat vierekkäin - Kärsän peppu keinuu kun taas Urpo etenee hyvin suoraviivaisesti ja tasaisesti. Toivottavasti Kärsällä ei ole mitään rakenteellista vikaa, hän ei nimittäin ole käynyt lonkkakuvilla.

Maailman surullisin näky

Tänään täällä oli aikamoinen lumimyräkkä ja lumitöihin meni paljon aikaa. Koirat saivat olla mukana pihalla tietysti, vaikeivät he viihtyneet kovin hyvin. Kun kolaaminen oli jatkunut jo ainakin tunnin, emäntä löysi Kärsän kyyhöttämästä autokatoksessa. Hän oli yrittänyt kaivaa itselleen mukavan makuupaikan, mutta eihän lyhytkarvainen koira viihdy lumessa ja jäällä. Kärsä pääsikin siitä pikapuoliin sisälle ja peiton alle.

Aina vain lisää verta

Tänään selvisi, että pitkin kämppää seinissä ja ties missä olevat veritahrat ovat kuin ovatkin peräisin Kärsän hännästä. Siinä oli lenkin jälkeen nähtävissä pari tippaa, mutta ei mitään sen näkyvämpää haavaa. Vuoto tyrehtyi heti, kun häntää vähän pyyhkäisi vauvan peppupyyhkeellä.



Mutta nyt sitten illalla tuli uusi murhe, nimittäin Kärsällä on tassussa haava, josta myöskin tulee verta. Se on kyllä tullut nyt illalla, koska päivällä ei vielä näkynyt mitään verijälkiä lattialla. Kärsä joutuu nyt olemaan tossu jalassa ja hän on aivan masentunut.

Outoja veritahroja

Kotiimme on ilmestynyt sinne tänne outoja veritahroja, esim. kuvassa näkyvä tahra vauvan sängyn laidassa. Verijälkiä on myös peilissä, vierashuoneen päiväpeitolla, seinässä, sohvalla sekä koirien pedillä. Outoa siitä tekee se, ettei kummallakaan koiralla näy missään mitään haavaa. Lisäksi jäljet ovat osittain sen verran kummallisissa paikoissa, etteivät ne oikein voi olla peräisin tassuista. Ei liene muuta selitystä kuin että jommallakummalla on taas piiskahännässä haava. Urpon häntä on valkoinen eikä siinä näy mitään, joten villi veikkaus, että Kärsä on heiluttanut piiskaansa liian suurella innolla.

Ystävyyden ehdot

Viime viikon yhteenotosta lähtien Kärsä on ollut varovaisempi ruokailun jälkeen. Hän ei enää hiippaile Urpon ruokapaikan lähelle norkoilemaan, vaan menee päinvastaiseen suuntaan talon toiseen päähän eikä tule sieltä ennen kuin reitti on täysin selvä, toisin sanoen ei ennen kuin Urpo on poistunut ruokakuppinsa ääreltä ja rojahtanut sohvalle. Urpon antama opetus oli siis tehokas ja toimiva. He voivat olla hyviä ystäviä niin kauan kuin Kärsä tajuaa paikkansa.

Vaihtelua (Kärsän) ruokavalioon

Pikkuveli on nyt täyttänyt puoli vuotta ja on alkanut syödä myös kiinteitä ruokia. Kärsän mielestä se on oikein hyvä juttu, sillä hän siivoaa niin mielellään pikkuveljen sotkuja. Itse asiassa Kärsä on tarjoutunut syömään kaiken, mikä ei kelpaa vauvalle!

Kun tuuli oli viilee

Tänään lenkille lähtiessä pitikin varustautua normaalia paremmin, koska oli niin kova ja kylmä tuuli. Urpo ja Kärsä taisivat luulla, että tiedossa on veneretki, kun takit otettiin esille, mutta kävimme ihan tavallisella kävelylenkillä. Ehkä he olisivat pärjänneet ilman takkeja, sillä pakkasta ei ollut kuin seitsemän astetta. Tuuli oli kuitenkin niin jäätävä, että he saivat viilettää helmat liehuen.

Treeniä leikin varjolla

Kärsästä on tullut hyvin etevä frisbeeleikissä. Hän kuuntelee liiterissä ollessaan hyvin tarkasti ja lähtee etsimään frisbeetä sen perusteella, mistä suunnasta hän kuulee tömäyksen. Leikkiä on pitänyt vaikeuttaa, koska Kärsä on alkanut löytää saaliin niin nopeasti.

Nykyään Kärsä saa katsoa mihin frisbee lentää, mutta hän ei saa mennä suorinta tietä hakemaan sitä, vaan hänen pitää pysyä paikalla sillä aikaa kun emäntä siirtyy pihalla mielivaltaiseen suuntaan. Sitten hänen pitää mennä emännän luo, joka siirtyy taas johonkin suuntaan ja kutsuu Kärsän tulemaan luokseen. Vasta kun Kärsä on tehnyt riittävän monta luoksetuloa, hän saa mennä noutamaan frisbeen.

Siinä sitä onkin Kärsän pienille aivoille miettimistä, kun frisbee on vasemmalla ja emäntä käskee siirtyä oikealle!

Ärhäkkä rakki

Eilen meillä oli pieni yhteenotto, kun koirille tuli erimielisyys Urpon ruokakupista. Urpo syö kapeassa sopessa ruokapöydän ja jääkaapin välissä, ja ruokailun jälkeen koirat tykkäävät käydä tarkistamassa toistensa ruokakupit, ettei toinen vain ole saanut mitään parempaa herkkua. Kärsä on vähän kärsimätön eikä aina malttaisi odottaa, että Urpo on valmis. Hän kärkkyy Urpon kuppia vaarallisen lähellä eikä edes tajua olevansa hullunrohkea.

Eilen Urpon ruokapaikan lähellä oli imuri tukkimassa reittiä ja niinpä Urpo jäi mottiin ruokakuppinsa ääreen, kun Kärsä oli kytiksellä sen välittömässä läheisyydessä. Urpolla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin käydä kiinni Kärsään niin että karvat pöllysivät. Tilanteen ratkaisi emäntä menemällä väliin ja repimällä Kärsän pois vaaravyöhykkeeltä. Siitä Kärsä joutuikin karanteeniin vierashuoneeseen vähäksi aikaa. Tyhmyydestä sakotetaan.

Loppuillan koirien välit olivat hieman viileät Kärsän pysytellessä turvallisen välimatkan päässä Urposta, mutta tänään he ovat jo leikkineet keskenään ihan normaalisti. Oli kyllä hyvä silloin kun Kärsällä oli vielä turvapaikka, mihin hän meni aina ruokailun jälkeen.

Päivystävän siivoustyönjohtajan erikoiskeikka

Kärsä teki pari tavallista päivystyskeikkaa viikonlopun aikana, mutta tänään hänen piti rientää erikoiskeikalle, kun emäntä heitti pikkuveljen luumusoseet pitkin lattioita sekä sohvalle ja vastapestylle vaalealle matolle. Urakka oli niin iso, että Kärsä kutsui takapäivystäjän eli Urpon apuun.

Kovan työnteon jälkeen Kärsä pääsi pikkuveljen kainaloon lepäämään.

Viikonlopun hulinat

Viime viikonloppu oli vähän normaalista poikkeava Urpolle ja Kärsälle. He menivät perjantaina koirahoitolaan yhdeksi yöksi, koska emäntä oli pikkuveljen kanssa lauantaina Satakunnassa sukulaistytön synttäreillä. Yleensä koirat ovat lähteneet mukaan sinne, mutta tänä vuonna he saivat siis jäädä kotikonnuille. Heillä oli varmasti kivempaa hoitolassa kun vaihtoehtona oli tuntikausien autossa istuminen ja ehkä joku lyhyehkö ulkoilu juhlahumun keskellä.



Lauantai-iltana koirat pääsivät kotiin ja sunnuntaina lähdimme käymään ukin luona. Siellä he pääsivät lenkille upeaan talvisäähän ja uusien hajujen pariin.



Viikonloppu oli Kärsäeläimelle niin uuvuttava, että hän uinahti ukin pöydän alle ketarat kohti kattoa.



Urpo puolestaan bongasi piparitalon ja oli sitä mieltä, että joulu on ohi ja että sen voisi syödä pois. Urpo jopa tarjoutui hävittämään piparitalon ja olisi mielellään antanut myös tonttukoristeille kyytiä.

Omat vs pikkuveljen lelut

Pikkuveljellä on leikkipaikka olohuoneen lattialla, mikä on sattumoisin myös koirien lempipaikka. Nyt se on vielä enemmän koirien mieleen, kun vauvan lelut ovat matolla. Hyvät neuvot ovat kalliit, kun pitäisi keksiä, miten koirille saisi opetettua, ettei pikkuveljen leluihin saa koskea. Sama pätee tietysti myös toisinpäin - vauva ei saa ottaa koirien leluja - mutta sen opettaminen ei ole ihan vielä ajankohtaista.

Haisuli-Urpo

Urpo on parin päivän aikana saanut useamman shampoopesun, sillä hän on löytänyt tontin rajamailta jonkun ihanan raadon, jossa hänen täytyy käydä kierimässä aina kun silmä välttää. Shampoolla peseminen ei varmaan tee hyvää iholle niin usein toistettuna, mutta ei Urpoa voi päästää sisälle levittämään kamalaa löyhkää koko kämppään.



Lisäksi Urpo löysi yhtenä iltana jälleen kerran jonkun luun oman pihan tuntumasta. Hän ei suostunut luovuttamaan sitä emännälle ennen kuin Kärsä oli viety sisälle kärkkymästä saalista. Urpon vatsa meni luusta tietenkin sekaisin ja hän vinkui pariin otteeseen ovella. Onneksi se ongelma ratkesi sentään aika nopeasti Canikurin avulla.

Kaunis Kärsä

Kärsä on nyt lähes nelivuotiaana elämänsä kunnossa. Vaikka kuluneen vuoden aikana hän on päässyt metsälle ja juoksulenkeille vähemmän kuin koskaan aiemmin, niin hän on nyt erittäin kovassa tikissä. Niska on paksumpi kuin Urpolla ja pakarat ovat siinä kunnossa, että kuka tahansa fitnessvosu olisi niistä kateellinen!

Kun vielä turkkikin kiiltää, niin Kärsästä olisi voinut tulla vaikka näyttelytähti. Mutta koska meitä ei näyttelytouhu kiinnosta eikä Kärsää ole ilmoitettu Suomen Kennelliittoon, niin hän ei ole koskaan käynyt keikistelemässä tuomareiden edessä. Metsästämässä ja juoksemassa voi onneksi käydä myös Hollannin passilla.

Kompostikopla

Urpolla on viime aikoina ollut kauheat hommat kompostin luona. Hän rynnii sinne haukkuen aina ulos päästessään ja kaivaa jotain. Yhtenä päivänä hän tuli tiedottamaankin jostain, mutta eihän kuuro ja sokea emäntä mitään havainnut. Mikä lie hiiriperhe siellä asustaa.



Urpo on useamman kerran tavattu seisomasta keskellä multakasaa pressun päällä. Se on varmasti syy siihen, että pressu alkaa olla riekaleina, eihän sen kuulu kestää hullun seisojan tepastelua.