Kotona tuliaisten kera

Eilen ajomme koko 920 kilometrin matkan kotiin mökiltä. (Voi kun asuisimme hieman lähempänä, niin mökillä voisi käydä useammin!) Noudatimme kahden pysähdyksen taktiikkaa, ja jo ensimmäisen tauon aikana kävi ilmi, että Urpolla on vatsa kuralla. Viime ripulista onkin jo noin kuukausi! Onneksi hän kuitenkin kesti, eikä meidän siis tarvinnut pysähtyä kuin kahdesti matkan aikana.


Upea taukopaikka Jämsässä

Kaksi viimeistä päivää pohjoisessa olivat hieman tylsiä sen puoleen, että ulkona oli aika ankeaa, tuulista ja harmaata. Sää ei ollut muuten viileä, mutta järvenrannalla tuuli aika kylmästi. Urpolla oli kylmä eikä hän voinut seisoskella pihalla hytisemättä, niinpä hänet piti aina välillä käskeä sisälle peiton alle.


Tiukalla kerällä peiton alla

Kesäkuu on muutenkin huono aika lomailla pohjoisessa, koska siellä ei silloin vielä ole marjoja. Kävimme etsimässä korvasieniä, mutta emme löytäneet yhtään. Lintujakaan ei voi tähän aikaan vuodesta häiritä poikasten takia. Näimme yhtenä päivänä auton ikkunasta teeripoikueen tien vieressä. Emo kipitti auton edessä tietä pitkin ja näytteli siipirikkoa, jotta huomiomme kiinnittyisi siihen eikä poikasiin. Se oli melkoinen näytelmä!


Urpo "kuivaa" itsensä aina uinnin jälkeen nuolemalla koko turkin huolellisesti.


Tyytyväisenä emännän jalkopäässä


Uskollinen ystävä odotti isäntää laiturilla.

Viimeinen aamu oli upea - harmaa mutta järvi oli peilityyni. Sääskiä piisasi sen verran, että eipä täällä etelässä kannata ruikuttaa niistä muutamasta hyttysestä, joihin metsässä saattaa törmätä. Urpo oli tuttuun tapaan hieman masentunut seuratessaan auton pakkaamista ja mökin siivoilua. Hän meni sohvalle mököttämään.


Tuolta olisi kelvannut nostaa kalaa, mutta kun piti lähteä kotiin.


"Ei lähdetä kotiin!"

Urpo söi illalla kotona pienen annoksen Canikurilla höystettyä ruokaa, koska hän niin kovasti näytti siltä, että ruoka saattaisi maistua. Hän söi nimittäin reissussa aika huonosti, ruokaa jäi melkein aina syömättä. Rosvopaistin jämätkään eivät meinanneet heti kelvata! Tänään Urpolla on edelleen ollut hieman ripulia, mutta onneksi tällä kertaa isäntä on hänen kanssaan kotona vielä pari päivää.

Aurinkomatkalla

Loma pohjoisessa jatkuu vielä pari päivää. Yhtenä päivänä kävimme Rovaniemellä, missä Urpo sai viettää päivän varuskunnassa. Hän oli kuulemma ollut ihan kiltisti ja totellut hyvin. Muuten hän olisi joutunut sotakoirien häkkiin pihalle!

Urpokin on tyytyväinen siihen, että olemme välttäneet etelän helteet lomailemalla pohjoisessa juuri oikeaan aikaan. Eilen täälläkin oli aika lämmin ja vietimme koko päivän pihalla.


Lihaskimppu laiturilla


Urpo on jahdannut paarmoja ja saanut niitä välillä kiinnikin.


Urpo kaivoi itselleen viileän kuopan hiekkaan.


Eräänä iltanan Urpo suostui tekemään pienen uintilenkin.



Urpo ei voi rentoutua ainakaan niin kauan kuin isäntä on näköpiirissä veneensä kanssa.


Eilen Urpo pääsi vihdoinkin mukaan kalastamaan.

Olemme tehneet myös pieniä juoksulenkkejä. Meillä ei ole vetovaljaita mukana, mutta Urpo on juossut ilman remmiä vieressä, välillä nätisti ja välillä vähemmän nätisti. Liikennettä on kuitenkin niin vähän, että koiraa uskaltaa pitää vapaana senkin uhalla, että tottelevaisuus ei koko ajan ole parhaimmillaan.

Pohjoisen juhannus

Olemme viettäneet juhannusta mökillä pohjoisessa. Urposta on ollut ihanaa juoksennella pihalla ja rantavedessä. Poroja näkyy pihan läheisyydessä aina silloin tällöin, mutta niiden perään Urpo ei lähde, kun häntä kieltää. Välillä Urpolla on ollut kurjaa, kun miehet eivät ole ottaneet häntä mukaan kalaan, vaan jättäneet rannalle ruikuttamaan surkeana.


Ryökäle suostui nukkumaan lattialla noin 20 minuuttia ennen kuin hän kiipesi emännän sänkyyn.


Juhannusaattona Urpo sai pienen kaverin Tessa-mäykystä, jonka kanssa oli vaikea leikkiä kokoeron takia.


Ruokailun aikana Urpo makoilee peiton alla ja odottaa, että joku tarjoilee herkkupaloja suoraan suuhun.


Urpo ei ole uinut paljon, mutta kahlailu on nähtävästi kivaa.


Laiturilla saa olla mahdollisimman lähellä veneilevää isäntää.


Söimme peuraa, josta Urpo sai parhaan palan eli luun.

Lomakoira

Urpo otti rennosti tänään emännän huhkiessa pihahommissa. Huomenna Urpollakin alkaa loma, kun lähdemme pohjoiseen mökille.

Hyvää juhannusta!

Juoksuhommia

Pienen tauon jälkeen Urpo on taas päässyt juoksemaan emännän kanssa. Viikonloppuna teimme pidemmän lenkin viisaampien ohjeiden mukaisesti eli Urpolla oli remmi kiinni tavallisessa kaulapannassa ja vain emännällä oli vetohommiin sopivat varusteet. Kovin pitkiä vetolenkkejä kun ei kuulemma kannata tehdä, koska ne ovat niin nopeita ja kuluttavia. Viikonloppuna olikin aika lämmin, joten vähemmän rankka juoksulenkki oli ihan järkevä ratkaisu. Urpo pääsi vartin välein ojaan kastautumaan ja juomaan, mutta kyllä hän oli silti aika väsynyt jälkeenpäin.


Kuva tavalliselta kävelylenkiltä

Tänään teimme kunnon vetolenkin vetovaljaiden kera. Juoksimme ensin vartin verran venesatamaan, missä Urpo pääsi mereen pulikoimaan. Sitten nopeat jalannostot ja tortut pusikkoon (siis Urpon osalta) ja taas juoksimme vartin verran takaisin kotiin. Siitä tuli oikein sopiva puolen tunnin vetolenkki. Täytyy kokeilla toistekin!

Kauhunhetkiä Bertan luona

Eilen olimme Bertan luona pitämässä sadetta. Urpo ei tosin meinannut päästä sisään ollenkaan, koska Bertta tukki oviaukon ja puolusti reviiriään mokomalta tunkeilijalta.


Bertta oli väsynyt vanhus.


Hullut sakemannit söivät ruohoa.

Kauhunhetket saimme kokea, kun oli aika mennä terassille syömään. Bertta oli jo ulkona, mutta Urpoa ei näkynyt missään. Ensin huutelimme häntä sisällä, mutta Urpo ei ilmestynyt mistään. Huhuilimme ja vislailimme ulkonakin vähän aikaa, koska Urpo olisi voinut livahtaa ovenraosta jonkun huomaamatta.


Rakkaat kerjäläiset

Niin hän oli tehnytkin, mutta ei ulko-ovesta vaan kodinhoitohuoneeseen. Joku oli hakenut sieltä jotain ja laittanut oven kiinni perässään, joten Urpo oli jäänyt sinne odottelemaan ihan hiljaa. Hän oli hyvin iloinen poika päästessään vihdoin pois sieltä ja emäntä erittäin helpottunut. Ei olisi ollut lainkaan Urpon tapaista karata ovesta ulos ja vielä lähteä huitelemaan tulematta takaisin. Pysyyhän hän kotipihallakin, vaikka aidassa on aukkoja.

Citykoira

Urpo saatteli tänään isännän töihin ja pääsi samalla käymään kaupungilla pitkästä aikaa. Hän oli hieman ihmeissään kaikesta vilskeestä, mutta selvisi hengissä takaisin kotiin maaseudulle. Kävimme myös entisen kodin ympäristössä kävelyllä, ja Urpo olisi vanhasta tottumuksesta kävellyt pihaan ja varmasti ovestakin sisään. Emme törmänneet tuttuihin, mutta Urpo jätti terveisensä koirapuistoon ja poluille.

Hänellä oli niin paljon haisteltavaa ja ihmeteltävää kaupungissa, että hän laittoi kotona heti verhot kiinni ja meni nukkumaan.

Taas hoidossa

Kuva JK

Jo toisena peräkkäisenä viikonloppuna Urpo joutui olemaan hoidossa isäntäväen menojen takia. Onneksi hänellä on monta hyvää hoitopaikkaa. Eilen oli vuorossa Dumlen hoitopalvelu, missä Urpo vietti iltapäivän ja illan. Kuvista päätelleen he olivat masentuneita, mutta todellisuudessa heillä on varmasti ollut ihanaa yhdessä. Tänään Urpo on aivan väsynyt kaikesta hurlumheistä ja haluaa vain nukkua emännän kainalossa.

Kesäkoira

Urpo ei ole viime päivinä pahemmin lenkkeillyt, koska lenkittäjä on sairastellut, mutta sujuuhan se kuuma kesäpäivä näinkin!

Kotona taas

Urpo oli erittäin väsynyttä poikaa päästyään kotiin viikonlopun vietosta Liedosta, missä hän oli viettänyt yönsä tarhassa ja riehunut päivät pihalla mustan kaunottaren eli Luna-seisojan kanssa. Kotona Urpo meni ihan ensin juomaan vesikupin tyhjäksi, järsi sitten hetken aikaa luuta ja rojahti nukkumaan. Koko päivänä hänen kanssa ei tarvinnut käydä kuin pihalla.

Kiitokset Lietoon Urpon hyvästä hoidosta!

PS. Gironilla on nyt myös ihkuja mäykkypentuja.