Vaihtuneet roolit

Aikaisemmin Kärsä meni aina lampeen uimaan heti, kun luvan sai, mutta nyt hän ei mene edes käskystä kuin kastautumaan nopeasti. Ennen Urpo oli se, jota sai maanitella menemään veteen, mutta nyt hän meneekin sinne mielellään eikä tule pois kuin käskystä.

Ehkä lammen lähellä olevilla paarmoilla ja ampiaisilla on jotain tekemistä asian kanssa, vaikka ne ovatkin aiemmin kiusanneet enemmän Urpoa kuin Kärsää. Koirat ovat hieman hädissään ja säntäilevät, kun olemme lammelle johtavalla polulla. Pitäisi löytää uusi uimapaikka, mutta niitä ei oikein ole kävelymatkan päässä eikä aina viitsisi lähteä autolla. Tosin helteisiin on ilmeisesti luvassa helpotusta, joten pian emme tarvitse uimapaikkaa joka päivä.

Hankala ötökkäkesä

Tuntuu, että tänä kesänä hyönteisiä on ilmassa paljon enemmän kuin aikaisempina vuosina. Jossain uutisessa kuitenkin mainittiin, ettei näin suinkaan ole, vaan että se vain tuntuu siltä, koska viime kesä oli niin epäsuotuisa hyönteisille. Metsässä on joka tapauksessa aika inhottava olla, kun paarmoja pörrää ympärillä ihan koko ajan.



Alkukesästä Urpon pää oli aina lenkin jälkeen täynnä paukamia, kun paarmat olivat purreet. Urpoa on myös pistänyt ampiainen pari kertaa. Kerran kävi niin, että Urpolla oli ampiainen kiinni jalassa, minkä jälkeen hän ontui jonkun matkaa. Yhtenä päivänä ampiainen takertui Urpon kankkuun ja jätti jälkeensä aikamoisen paukaman. Urpo-raukka riehui amppari kankussaan niin, ettei emäntä pystynyt häätämään viheliäistä pörisijää pois ajoissa.

Kärsää paarmat ja ampiaiset ovat kiusanneet paljon vähemmän, mutta sen sijaan hänellä on ollut viitisen punkkia tänä kesänä kun taas Urpolla ei ole ollut yhtään. Heillä ei ole mitään punkkisuojaa tänäkään kesänä, koska he ovat pärjänneet hyvin ilmankin.

Orpo Urpo

Facebookin kautta tuli tieto, että Urpon emä Alma on tänään ylittänyt sateenkaarisillan. Tulipa surullinen olo! Mutta toki Alma oli yli kymmenen vuotta vanha, joten uutinen ei sikäli tullut yllätyksenä. Urpon biologisesta perheestä on aiemmin menehtynyt Pläki-veli.

Avoimet ovet

Helteiden takia meillä on öisin sekä etu- että takaovi auki. Alkuun ahdisti hieman, että koirat menisivät yöllä ulkoilemaan omin päin, mutta näin ei ole käynyt. Edes aamulla he eivät mene ulos ennen kuin emäntä nousee sängystä. Joskus he pidättävät pissaa melkein 12 tuntia, joten heillä on varmasti hätä aamulla, mutta silti he pysyvät sisällä kunnes emäntä herää.

Outoa käytöstä

Urpo oli tänään ihan hassu. Koirat olivat pihalla rötväämässä muutaman tunnin ja kun oli aika tulla sisälle, heidät piti pyyhkiä märällä rätillä, koska he olivat aivan hiekassa ja pölyssä. Kun Urpo oli pyyhitty, hän ei halunnutkaan sisälle, vaan kävi vain kääntymässä ja pyyhälsi Kärsän ohi takaisin ulos. Ei se muuten olisi niin ihmeellistä, mutta kun silloin oli ruoka-aika, jolloin Urpo on yleensä tunkemassa sisälle vaikka väkisin.



Lieköhän syynä se, että Urpo joutui aamulla pitämään kauluria vähän aikaa. Hänellä on toinen kannuskynsi hieman lohjennut ja hän on nuollut sitä aika paljon, sen takia hän joutui pitämään pönttöä. Tosin siitä oli iltapäivällä jo monta tuntia aikaa, joten luulisi Urpon unohtaneen moisen rangaistuksen.

Tilanne meni lopulta niin, että Kärsä tuli sisälle, mutta Urpo jäi ulos. Kärsäkään ei saanut ruokaa, vaan joutui odottamaan kunnes Urpo suvaitsi tulla sisälle.

Juomaongelma

Koirien juomajärjestelyjen kanssa on ollut ongelmia viime aikoina, koska pikkuveli tykkää uittaa käsiään vedessä ja kaataa kaikki vedet lattialle. Lukijan ehdotuksesta juomakuppi on nyt ollut kodinhoitohuoneessa, missä lattialle kaatunut vesi ei haittaa. Kaksi ongelmaa on kuitenkin vielä jäljellä: pikkuveljen vaatteet kastuvat, eikä Urpo osaa muutaman päivän harjoittelunkaan jälkeen mennä kodinhoitohuoneeseen juomaan.



Helteellä ei toki haittaa, jos taaperon vaatteet ovat märät, mutta entäs sitten kun säät viilenevät? Ei varmasti ole kiva olla, kun hihat ovat läpimärät. Eikä niitä vaatteita jaksaisi olla vaihtamassa koko aikaa, pyykkiäkin tulee tarpeettomasti.

Entäs sitten Urpo? Hänelle on näytetty juomakupin uusi sijainti jo ainakin viisi kertaa, mutta hän jaksaa yhä vain pyytää vettä keittiöstä. Kärsä on sen sijaan kumma kyllä sisäistänyt, että juomapiste on muuttanut. Urpo on tyytynyt juomaan pihalla olevista vanhoista kattiloista, joissa on aina vettä, mutta eihän se ole mikään ratkaisu pidemmän päälle. No, ehkä Urpo oppii pikkuhiljaa.

Juomakuppi pitäisi sijoittaa sellaiseen paikkaan, mihin koirilla on pääsy mutta pikkuveljellä ei. Tai sitten vähintäänkin juomakupin pitäisi olla sellaista mallia, ettei sitä voi kaataa. Prisman valikoimista sellaista ei löytynyt, mutta varmasti jossain eläinkaupassa on. Kaatumaton kuppikaan ei tosin ratkaise sitä ongelmaa, että pikkuveljen hihat kastuvat vesileikeissä. Kinkkinen tilanne!

Taivas mikä helleaalto!

No nyt on ikävä talvea! Koko porukka kärsii kuumuudesta, eniten tietysti koirat, koska heillä on turkki. Lenkillä ei voi käydä kuin läheisellä lammella uimassa ja takaisin, muuten tulee lämpöhalvaus. Koirat tosin olisivat ihan innoissaan menossa ulos, mutta he eivät varmaan tajua kuinka kuuma siellä on.

Öisin on pidettävä ulko-ovea auki, jotta ulkoa tulisi edes hieman viileää ilmaa sisään. Onneksi asumme syrjässä, ja jos joku saisi päähänsä kävellä ovesta sisään, niin koirat kyllä herättäisivät.

Oma paikka miehitetty!

Pikkuveli on nyt täyttänyt vuoden ja ruvennut liikkumaan pitkin kämppää. Hän on erityisen kiinnostunut koirien patjasta, koska siinä on hyvä pomppia ja sille on jännä kiivetä moikkaamaan koiria. Se ei kuitenkaan ole sallittua, sillä koirien patja on koirien patja, heidän turvapaikkansa. Niinpä emäntä saa koko ajan olla nostamassa pikkuveljeä pois sieltä.

Koirat ovat onneksi olleet hyvin kärsivällisiä pikkuveljen kanssa. Urpo vetää tassunsa piiloon pikkuveljen lähestyessä tai menee makoilemaan toisinpäin, jos pikkuveli vetää hännästä. Kärsä sietää kiusaamista hetken aikaa ja menee sitten jonnekin muualle rötväämään. Ei tietenkään ole tarkoitus, että pikkuveli saa ärsyttää koiria mielinmäärin, mutta emäntä ei ehdi puuttua ihan joka tilanteeseen välittömästi.

Jättiläisen lähellä

Joskus naapurin hepat tulevat aidan viereen moikkaamaan meitä, kun kävelemme ohi. Kärsä uskalsi yhtenä päivänä mennä aika lähelle, tosin paljon tuota lähemmäs ei parane mennä, sillä hevoset ovat sähköaidan takana. Voi kun Kärsä voisi olla yhtä rauhallinen silloin kun vastaan tulee muita koiria...

Pakollinen uinti

Nyt on niin kamalan kuuma ilma, että koirat joutuvat uimaan joka päivä. Urpokin menee lampeen ihan mukisematta, vaikka yleensä häntä saa maanitella. Helpotusta ei liene luvassa ihan heti, joten pakolliset uintireissut saavat jatkoa.

Jäykkää seuraa

Mummu tuli tänään kyläilemään, mikä jännitti hieman viime kerran tapahtumien vuoksi. Urpo sai mennä vastaan pihalle Kärsän odottaessa sisällä vierashuoneessa. Kärsä pääsi tervehtimään mummua vasta kun Urpo oli hoitanut oman tervetuliaisseremoniansa.

Sitten koirat pääsivät lenkille mummun jäädessä kotiin hoitamaan pikkuveljeä. Lenkin jälkeen Kärsä ryntäsi suoraan ovelle ja olisi halunnut sisälle. Kun Urpokin tuli kuistille, Kärsä meni ihan jäykäksi ja kyräili kulmien alta. Hän ei siis ilmeisesti halunnut, että Urpo pääsee sisälle mummun luo. Koirat saivat olla pihalla koko iltapäivän ja pääsivät sisälle vain syömään, jottei tilanne olisi eskaloitunut tappeluksi taas. Urpo oli tosin ihan rauhallinen ja iloinen koko päivän.

Jostain syystä Kärsä on ominut mummun itselleen ja on mustasukkainen tämän huomiosta. Kurjaa, että tilanne on mennyt tällaiseksi, sillä mummu kyläilee meillä usein. Voi kun omat koirakuiskaustaidot riittäisivät ratkaisemaan pulman.

Vauhkona vieraiden jälkeen

Meillä oli muutaman päivän ajan vieraita, jotka lähtivät tänään. Koirat ovat olleet siitä lähtien ihan vauhkona ja he ovat kytänneet jokaista ääntä. Kun olimme pihalla ja jostain kaukaa kuului auton ääni, he ryntäsivät haukkuen portille. Sisällä he ovat koko ajan ikkunan ääressä kyttäämässä, josko vieraat tulisivat takaisin. Heidän mielestään oli niin ihanaa, kun joku huomioi ja rapsutteli.

Epistä!

Pikkuveli tahtoisi ulos, mutta joutuu olemaan sisällä. Kärsä tahtoisi sisälle, mutta joutuu olemaan ulkona. Ruoho taitaa olla vihreämpää aidan toisella puolella!

Pihalla on mörkö!

Pikkuveli jäi yhtenä päivänä lenkin jälkeen nukkumaan vaunuihinsa kuistille. Kärsä ei voinut käsittää, että musta möhkäle säleikön takana oli pikkuveli eikä mikään mörkö! Hänen piti murista vaunuille karvat pystyssä kuin suurikin peto, kunnes vauva heräsi ja ovi laitettiin kiinni.

Kutistunut patti

Urpon patti on kutistunut niin paljon, ettei sitä melkein edes näy enää. Onneksi häntä ei viety eläinlääkäriin, koska se olisi ollut turha reissu.



Urpo on muutenkin ehkä kutistunut hieman siitä, kun isäntä haukkui häntä paksuksi. Tosin kesällä saa ollakin vähän tuhdissa kunnossa, sillä syksyllä pitää olla vararavintoa metsästystä varten.

Voi ämpärin kahva sentään!

Urpo hokasi tänään, että pihalla vuosia olleen ämpärin kahva on puinen ja että sitä olisi kiva järsiä. Valitettavasti itse ämpäri ei ole niin kiva, joten Urpo olisi tahtonut pelkän kahvan ja ulvoi sille pitkät pätkät.



Sitten kun ämpäri kaatui, niin Urpo säikähti tietysti eikä uskaltanutkaan koskea siihen. Kyllä hän sitten lopulta tajusi, ettei kahva irtoa vaikka kuinka manaisi.

Kauhea säätäminen

Pikkuveli on nyt lähtenyt liikkeelle ja mönkii koko ajan ympäri taloa, mikä aiheuttaa päänvaivaa paitsi emännälle myös koirille. Juomakuppia ei voi pitää lattialla, vaan se pitää nostaa sen verran korkealle, etteivät koiratkaan yllä siihen. Siitä syystä he joutuvat erikseen pyytämään vettä, kun heillä on jano.

Iltaisin koirat tykkäävät mennä vierashuoneen sängylle rötväämään, mutta pikkuveljen kontatessa pitkin ja poikin vierashuoneen portti pitää laittaa kiinni, ettei vauva pääse käsiksi isännän perhonsidontatarvikkeisiin. Siitä seuraa se, että koirat eivät pääse vierashuoneesta pois itse, vaan emännän on avattava portti.

Oma patja on ennen ollut koirien turvapaikka, mutta nykyään se ei ole vauvavapaa alue, sillä pikkuveli kiinnostuu tietysti matalalla patjalla makoilevista koirista ja mönkii iholle kiinni. Sen takia olisikin parempi, että koirat olisivat vierashuoneen sängyllä turvassa, mutta portti on mentävä avaamaan aina kun he haluavat sieltä pois, minkä jälkeen heille täytyy mennä antamaan vettä ja sitten täytyy vielä nostaa pikkuveli pois koirien pedin vierestä, jolloin koirat luovuttavat ja haluavat takaisin vierashuoneeseen, jonka portti on tietysti kiinni. Ja niin edelleen.

Emännän ei tarvitse ainakaan mennä salille tekemään kyykkyjä, sillä kotona saa nostaa takamuksen sohvalta noin joka toinen minuutti.