Gironin Tulilordi NUO1

Eilen illalla pohdimme, että jos Urpo haluaa Junkkarista finaalipaikan, niin sitten hän sen saa, ja juuri niinhän siinä kävikin! Nyt ei ole voimia tarkempaan selontekoon päivän tapahtumista, mutta Urpo meni ja otti kultamitalin nuorten luokan kokeessa. Huomenna on siis vielä Junkkarin finaali, jossa Urpo kohtaa 22 muuta NUO1:n napannutta kanakoiraa. Uskomaton päivä, uskomaton viikonloppu!

Näytelmäpäivä

Junkkari-tapahtuma pyörähti käyntiin tänä aamuna. Lyhytkarvaisilla saksanseisojilla oli tänään vuorossa Junkkarin helpompi osuus eli ulkomuotokatselmus. Urpo oli ensimmäisessä ryhmässä, joten vääntäydyimme Wanhan Karhunmäen leirikeskukseen jo aamusta. Aamu oli usvainen ja kaunis, joten tänään olisi ollut hyvä päivä mennä pellollekin, mutta ei auta kuin toivoa, että huomenna ei sataisi kovin paljon.


Urpo odotti omaa vuoroaan hieman malttamattomana.

Gironin koirista Hollannista tuotu Dumle oli kehässä ensimmäisenä, koska hänen virallinen nimi alkaa A:lla. Dumle meni hienosti jatkoon. Sitten oli Elmon ja Urpon vuoro uroksien puolella. Dumlen emäntä esitti molemmat, mutta näistä herroista kumpikaan ei joutunut päässyt jatkokierrokselle. Urpon kokonaisarvio oli EH eli erittäin hyvä.


Elmo on Urpoon verrattuna aika iso.

Urpo teki samoja virheitä kuin heinäkuisissa näyttelytreeneissä eli hän mm. ravisteli itseään kesken juoksun. Hampaiden tarkistaminen oli inhottava kokemus eikä Urpo meinannut millään pysyä paikoillaan. Tuomarilla ei ollut hampaista muuta huomautettavaa kuin että etenkin takahampaissa on runsaasti hammaskiveä. Nyt on siis ruvettava syöttämään Urpolle luita, joista hän ei tosin niin kovin paljon välitä. Luiden kaluaminen on kuitenkin helpompi keino kuin hammaslääkärissä käynti.


Urpo joutui seisomaan hankalassa paikassa hammastarkastuksen aikana.


Urpon lopullinen arvio on aikamoista hepreaa asiaan vihkiytymättömälle.

Gironin koirista jatkoon menivät lopulta Dumle, Vimma ja Iisi. Jatkokierroksen piti alkaa neljältä, mutta aikataulu venähti niin, että voittaja selvisi vasta vähän ennen kuutta. Nartuista parhaana palkittiin Gironin Pallosalama eli Vimma!


Tee nyt sitten näiden välille jotain eroa! Kuvassa Urpon siskot Chisu ja Ruska.


Iisillä oli jonkun tuomarin mukaan liian tuima katse. Ei ainakaan tässä kuvassa...

Lyhkäriuroksista jatkoon päässeet olivat kaikki kivitalon kokoisia Urpoon verrattuna, joten rotevampi rakenne taisi tässä näyttelyssä olla kovassa huudossa. Näimme muutenkin paljon isoja seisojauroksia. Urpo on omasta pentueestaankin pienin poika, mutta pienestä koosta on varmasti etua metsällä, kevyempi kun juoksee ketterämmin.


Tässä esimerkki uroksesta, joka pääsi toiselle kierrokselle. Komea ja iso. (Huom! Jos kuvassa näkyvä KOIRA kokee kunniansa tai yksityisyytensä loukatuksi, niin ottakoon yhteyttä.)


Gironin kennelistä pennun ottaneet tunnistaa jengiliivistä, jota kannamme kaikki ylpeydellä.

Kun palasimme illalla hotellille, törmäsimme respassa erääseen vipperään hyeenaan, joka on myös Junkkarissa. Terkkuja sinne naapurihuoneeseen ja tsemppiä huomiselle!

Urpon Canikur-kuuri on tehonnut, ja vatsa toimii taas niin kuin pitääkin. Ruoka on maistunut kahden ison annoksen verran, joten nyt ei muuta kuin peukut pystyyn, että onni on myötä huomisessa koitoksessa, jossa Urpon pitää osoittaa olevansa kelpo metsästäjä.

Terveiset Lapualta

Täällä olemme jo Junkkari-tunnelmissa! Eilen Urpo oli Dumlen sekä siskojensa Iisin, Ruskan ja Vimman kanssa peltotreeneissä, jotka Urpon kasvattaja järjesti yhdessä Urpon Kapu-isän omistajan kanssa. Vettä satoi taivaan täydeltä, mutta treenit menivät loistavasti! Urpo haki erittäin hyvin ja olisi saanut hyvät pisteet, jos kyseessä olisi ollut ihan oikea koetilanne. Vain avanssi jäi puuttumaan, joten täysiä pisteitä hän ei olisi saanut.


Urpo on sopeutunut erittäin hyvin hotellielämään.

Illalla emäntä saapui Lapualle, ja Urpo oli vastassa juna-asemalla. Hän meni onnesta sekaisin nähdessää tutun ihmisen. Ulvomisesta ei meinannut tulla loppua lainkaan ja emännän kampauksenkin hän laittoi uuteen uskoon repimällä letin auki. Asemalta lähdimme käymään kylässä Dumlen ja Vimman majapaikassa. Alma-emo oli tietysti päässyt mukaan reissuun ja voi niitä hellyydenpuuskia! Alma, Vimma ja Dumle kiipesivät vuoronperään kaikkien ihmisten syliin sohvalle kerjäämään rapsutuksia. Urpo taas vinkui puolet illasta ovella, koska isäntä oli pihalla juttelemassa Elmo-veljen omistajan kanssa. Loppuillasta koirat väsähtivät ja kävivät nukkumaan.


Alma otti sängyn haltuun hyvin tehokkaasti.


Dumle valtasi nojatuolin.

Tänään kävimme Junkkarin tapahtumapaikalla haistelemassa tunnelmia. Samalla Urpo sai harjoitella huomista koitosta varten, vuorossa on nimittäin ulkomuotokatselmus eli eräänlainen näyttely. Dumlen emäntä lupautui esittämään Urpon, koska meillä ei itsellämme ole kokemusta näyttelytouhuista. Harjoitusten lomassa teimme myös hieman ostoksia. Urpo sai uuden loimen, joka taatusti pitää lämpimänä. Isäntä ei ensin oikein lämmennyt sille, mutta Urpon parastahan tässä täytyy ajatella.


Urpokaan ei näyttänyt iloiselta loimi päällä.

Urpolla on edellen vatsa sekaisin. Nyt hän saa syödä Canikur-kuurin, joka toivon mukaan kovettaa ulosteen. Muuten sunnuntaisesta peltokokeesta voi tulla turhan rankka.

Vatsavaivojen paluu

Monta kuukautta poissa pysyneet vatsavaivat ovat tehneet paluun - Urpolle piti avata mökin ovi tunnin välein viime yönä. Ei ilmeisesti parane kehuskella yhtään tai Urpon vatsa kostaa heti! Toivottavasti ripulilääkkeet purevat pikaisesti, sillä Junkkarissa olisi kivempi olla terveenä.

Väliaikakuulumisia

Pohjoisesta ei ole kuulunut mitään kovin mullistavaa, joten blogi on ollut pienellä tauolla. Urpo on metsästänyt ahkerasti, mutta menestys on ollut vaihtelevaa. Viimeviikkoisen lepopäivän jälkeen hän ajautui täysin väärille raiteille ja mokaili metsällä oikein kunnolla. Oli peräänmenoa, paukkunoutoa ja yleistä tottelemattomuutta, ja isäntäkin alkoi jo masentua. Urpo sai viettää yhden illan jäähyllä saamatta mitään huomiota. Siitä hän otti opikseen ja alkoi taas toimia oikein. Palkinnoksi hän sai uuden metsästysliivin, koska vanha oli jo aivan riekaleina.



Tällä viikolla Urpo ei pääsekään varsinaisesti metsästämään, koska alkuviikko menee lepäillessä ja voimia keräillen. Huomenna hän nimittäin starttaa kohti Lapuaa isännän kanssa, sillä viikonloppuna järjestetään Junkkarit. Torstaina Urpon kasvattaja pitää peltotreenit omille kasvateilleen, perjantaina on mahdollisuus suorittaa vesityökoe, ja lauantaina alkaa varsinainen Junkkari-tapahtuma. Urpo osallistuu peltotreeneihin, mutta vesityökokeeseen emme taida viedä häntä, koska hänellä on siitä jo ihan kelvollinen tulos.

Lepäilyä

Eilen Urpolla oli siis lepopäivä metsästyksestä. Hän sai olla isännän apulaisena rakennushommissa. Hänestä taisikin olla hyvin suuri apu!

Ruokavaliosta

Urpolla oli pitkin alkukesää vatsavaivoja, joihin koitimme löytää ratkaisua. Lopulta emme tehneet mitään kovin suurta muutosta ruokavalioon: Lisäsimme jauhelihan ja koirien pakasteruokien määrää ja vähensimme nappuloita. Tällä hetkellä tilanne on se, että Urpon vatsa tuntuu kestävän.

Ajoittain Urpo nirsoilee eikä suostu syömään. Jos jotkut seisojat ovatkin ahneita ja persoja herkuille, niin Urpo ei todellakaan ole. Häntä on esimerkiksi helpompi kouluttaa linnunraadon kuin herkkujen avulla. Tosin viime syksynä hän pihisti hirvipaistin pöydältä. Ehkäpä hirvi on sellainen herkku, jota Urpokaan ei voi vastustaa, mutta tavalliset koiranraksut eivät aina kelpaa.

Nyt kun Urpolla on rankka työjakso meneillään, hän käyttää koirien palautustuotteita. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta kyllä sitä itsekin esimerkiksi maratonin jälkeen kaipaa jotain palauttavaa. Miksi se ei siis tekisi hyvää koirallekin!

Rankka työviikko

Urpo on metsästänyt viikon verran joka päivä, mutta huomenna hänellä on vihdoin lepopäivä. Iho on täynnä naarmuja ja kylkiluut paistavat sen läpi, mutta Urpo on nauttinut joka hetkestä pohjoisessa!

Tänään hän on saanut saaliiksi teeren ja pyyn, joten kova työ on tuottanut tulosta. Iltaisin hän saa palkinnoksi jättiannoksen ruokaa ja tietysti lepoa peiton alla. Yöt Urpo-muru nukkuu siinä sängyssä, jossa emäntä nukkuu mökillä ollessaan. Alasängystä on hyvä vahtia, ettei isäntä livahda karkuun yläpetiltä!

Saalista tuli!

Urpo ja itse seisottu teeri

Ruskaretkeilijä

Kylkiluut näkyvät, vaikka Urpo on syönyt todella hyvin aina metsäpäivien päätteeksi.

Pikaiset kuulumiset

Urpon kanalintumetsästys vuosimallia 2012 Kemijärven maastoissa on alkanut vaihtelevasti. Ensimmäisenä päivänä hän törmäili lintuihin eikä oikein saanut mitään aikaiseksi. Saalista ei siis tullut. Toisena päivänä meni jo paremmin: Yksi lintu saatiin tonttiin ja seisontojakin kertyi muutama. Urpo on parantanut otteitaan koko ajan, joten toivottavasti kehitys jatkuu tällaisena!

Lisäys: Kolmantena päivänä Urpo sai huilailla autossa. Saaliiksi tuli kolme teeriä, joista Urpo sai noutaa yhden, koska metsästäjät eivät itse löytäneet sitä. Ei siis ollut tämäkään päivä pelkkää lorvailua!

Kyyhkykuvia

Ennen pohjoiseen lähtöä Urpo oli muutaman kerran isännän kanssa kyyhkypassissa. Saalista ei tullut kovin paljon, mutta hän pääsi noutamaan lämpimän linnun.



Mokiltakaan ei vältytty - sama vanha virsi eli paukkunouto on ollut riesana tänäkin syksynä. Nyt Urpo saa onneksi harjoitella oikein kunnolla, kun hän pääsee säännöllisesti metsälle. Toivottavasti hän osoittautuu kelvoksi lintukoiraksi, joka tekee muutakin kuin laulaa ja juttelee.



Tänään akaa kanalintukausi, joten ei muuta kuin jahtionnea kaikille kanalintukoirille ja niiden omistajille!

Syksy saapui

Huomaa tuolin nakerrellut reunat!

Eilisaamuna Urpo lähti pitkälle matkalle isännän kanssa. Hän pakkasi mukaansa liivin, talvitakin, pari ruokakuppia ja lääketarpeita sen varalle, että jotain sattuu. Mukaan pääsivät myös säkillinen nappuloita ja pari fleecepeittoa, joista Urpo niin tykkää.


Hän odotti lähtökäskyä rauhassa olkkarin matolla peiton kanssa.

Urpo palaa näillä näkymin kotiin vasta lokakuun puolivälissä. Hyvää matkaa ukkeleille!

Häikkää blogissa

Nyt on jokin vialla, sillä blogiin eilä blogiin ei pääsgiin ei pääse enää kirjautumaan koneella. Kännykällä näyttäisi vielä toimivan.

Lisäys. Ka julkaköjään Firefoxilla, mutta ei Google Chromella eikä IE:llä.

Toinen lisäys. Blogger lisäilee ja poistaa tavuja ja sanoja omin päin, joten tämäkin teksti näyttää oudolta.

Kleptomummo

Yhdeksänvuotias Bertta-mummo kävi eräänä päivänä meillä pienellä visiitillä. Ihan ensin ovesta sisään päästyään hän kävi Urpon ruokakupilla, joka oli valitettavasti tyhjä. Sitten hän kävi Urpon lelulaatikon kimppuun ja pihisti sieltä luun. Urpo-raukka ei uskaltanut muuta kuin katsella sivusta, kun herkkuluu katosi pala palalta parempiin suihin. Se on kuitenkin Urpon oma moka, sillä luu on ollut lelulaatikossa kuukausitolkulla eikä se ole kelvannut hänelle.


Bertta Urpon lelulaatikolla


Urpo haki lohtua Bertan isännältä.


Luu katosi parempiin suihin Urpon seuratessa tilannetta taustalla.

Bertta sai viedä luun ihan kotiin asti, sillä Urpo ei varmasti olisi välittänyt siitä enää pätkääkään sen jälkeen, kun Bertta lähti. Mahtoikohan Bertta laittaa sen kotona johonkin jemmaan pahan päivän varalle?

Iltavuoro

Urpolla oli eilen varsin kiireinen päivä: Päivällä hän kävi lääkärissä näyttämässä nokkaansa, jossa on ilmeisesti nenäpunkki, ja illalla oli työvuoro sorsajahdissa.

Alun perin aloimme epäillä nenäpunkkia jo Lapin-lomalla vajaa kuukausi sitten, kun Urpo törmäili lintuihin sen sijaan, että hän olisi haistanut ne jo kaukaa ja pystynyt seisomaan tai mahdollisesti jopa tiedottamaan niistä. Nyt sitten ennen kauden alkua päätimme käyttää häntä eläinlääkärissä, jotta kanalintukausi ei menisi pilalle. Lääkäri tutki kuonon ja löysi sieltä hieman turvotusta, joten Urpo sai nenäpunkkilääkityksen.



Urpo ei kuitenkaan ole mitenkään sairaan oloinen, joten hän pääsi illalla vielä töihin sorsastusreissulle. Tällä kertaa hän pääsi tositoimiin eli noutamaan tavia vedestä. Hän uikin hienosti linnun luo ja toi sen lähelle venettä, mutta viimeinen silaus jäi tekemättä aivan samalla tavalla kuin vesityökokeessa viikko sitten. Isäntä joutui itse noukkimaan tavin vedestä, mutta sentään Urpo toi sen lähelle, ettei isännän tarvinnut soutaa koko matkaa.

Tällä hetkellä näyttää muuten siltä, että saamme kuin saammekin uuden auton lauantaiksi, jolloin Urpon on tarkoitus suunnata kohti pohjoista isännän kanssa. Aikataulu on erittäin nafti, mutta pitäkäämme peukut pystyssä.

Fasaanikausi on alkanut

Fasaanikausi alkoi 1.9. Urpo ei ole vielä päässyt fasujahtiin, mutta koska kotimme nurkilla on ulkoilupaikka, joka suorastaan kuhisee fasaaneja, Urpo on saanut treenata isännän kanssa.


Näin se fasaani ajetaan lentoon.


Urposta näkyy vain pomppiva pää, kun hän ajaa fasaanit lentoon heinikossa.


Välillä hän imitoi pupujussia.


Seisontaa


Lintu lentää, joten Urpo lienee jossain tuolla pusikossa.


Välillä mennään kieli poskella.

Eilinen sorsastusreissu oli sikäli susi, että saalista ei tullut. Onneksi Urpo saa nyt joka päivä fasaanitilanteita täällä kotikulmilla.

Työntäyteinen viikonloppu

Urpon viikonloppu on tähän mennessä ollut varsin tapahtumarikas. Eilen illalla hän oli isännän kanssa kyyhkypassissa monta tuntia. Saalista ei tullut, mutta onhan passissa oleminenkin hyvää treeniä.

Kotimatkalla sattui ikävä tapaus, kun toinen auto ajoi suoraan automme kylkeen. Urpo oli onneksi takakontissa omassa häkissään, joten hänelle ei käynyt kuinkaan. Muutenkaan kukaan ei joutunut lähtemään ambulanssimiesten mukaan, mutta molemmat autot menivät lunastukseen. Urpon häkki sai pienen kolhun, mutta se on pientä siihen verrattuna, miten olisi varmaan käynyt, jos Urpo olisi ollut irrallaan takakontissa. Ainakin kaikki muu irtaimisto paitsi Urpon häkki lensi törmäyksessä kaaressa kohti tuulilasia. Nyt etsimme uutta autoa, jonka täytyy olla farmari, jotta Urpon häkki mahtuu peräkonttiin.

Tänä aamuna Urpo ja isäntä pääsivät kaverin kyydillä takaisin kyyhkypassiin. Tänään yksi lintu saatiin tonttiin, ja Urpon piti tietysti noutaa se. Valitettavasti nouto meni aivan plörinäksi, sillä Urpo ei meinannut löytää lintua. Lopulta isännän piti mennä itse pellolle auttamaan. On siinä vainukoira! Huomenna on vuorossa sorsastusreissu, joten Urpon viikonloppu on todella työntäyteinen.