Jättipentu

Kärsä kasvaa ihan silmissä. Eilen hän käväisi vaa'alla: 26,6 kiloa! Vertauksen vuoksi todettakoon, että Urpo painaa 29-30 kiloa. Viime viikolla Kärsän kylkiluut vilkkuivat, joten hän sai suurempia ruoka-annoksia. Tällä viikolla näyttää, että ruokaa pitäisi pikemminkin vähentää hiukan, sillä nyt hän on taas kauhea jööti.

Folie à deux

Kärsä on sikaillut tällä viikolla. Hän on ollut Urpon kanssa kahdestaan kotona muutamia tunteja, ja jo ne muutamat tunnit ovat herättäneet Kärsässä tuhoamisvimman. Yhtenä päivänä hän oli pihistänyt pöydältä pari nenäliinapakettia ja levittänyt nenäliinat pitkin taloa. Onneksi hän ei kuitenkaan ollut silpunnut niitä. Samaan syssyyn hän oli ottanut takan reunalta sytytyspaloja ja silpunnut ne. Saattaa olla, että hän oli myös niellyt niitä pieniä paloja, hänellä on nimittäin ollut hieman ripulia sen jälkeen.

Toisena päivänä Urpo tuli eteisessä vastaan limppu suussa. Ei liene epäselvää, että Kärsä on ollut se, joka on keksinyt ottaa leivän keittiön tasolta, mutta se oli siis päätynyt Urpon suuhun. Lisäksi Kärsä oli pistänyt säpäleiksi puisen voiveitsen, joka ei sinänsä ollut mikään kallis, mutta se oli matkamuisto Virosta. Myös kirsikkatomaatteja oli pitkin lattioita, onneksi sentään kokonaisina.

Tihutöistä seurasi se, että kumpikin koira sai komennuksen omalle paikalle siksi aikaa, että emäntä siivosi koko talon. Lisäksi Kärsä sai jäädä häkkiin miettimään syntyjä syviä, kun taas Urpo lähti canicrossaamaan pitkästä aikaa.

Jahtihommia

Urpo ja Kärsä ovat olleet viime päivinä hommissa kyyhky-, sorsa- ja kurppajahdissa. Saalista ei ole tullut, mutta hauskaa on ollut. Kärsän on hyvä päästä mukaan näkemään, miten veneessä ollaan ja miten lintuja haetaan.



Eräänä päivänä otimme selvää kotikylän metsästysmaista ja kävi ilmi, että metsästysmaastot alkavat käytännössä kotiovelta. Menimmekin heti juoksuttamaan koiria metsään, mutta lintuja ei näkynyt. Kärsä ei tajunnut hakuhommista juurikaan ja jäi koko ajan jalkoihin pyörimään, kun pääsi vapaaksi remmistä. Nyt on onneksi koko syksy aikaa opetella hakua ja malttia.

Lapin-reissu osa 3

Koirat saivat juosta pohjoisessa niin paljon, että jopa Kärsäkin rauhottui hieman ja nukkui pitkiä pätkiä. Paras nukkumapaikka oli tietysti Kuuran kainalossa, vaikkei Kuura aina arvostanutkaan poikien läheisyyttä. Muutamana yönä koko koiralauma oli vaivihkaa kiivennyt ihmisten sänkyyn ja tuhisi tyytyväisenä Kuuran isäntäväen kainalossa. Kärsä löytyi parina aamuna tyynyn päältä sikailemasta! Silloin tällöin Kärsä yritti kiivetä tikkaita pitkin parvelle oman isäntäväen luo ja silloin hänet piti nostaa alas sieltä.





Yhtenä päivänä Kärsä sai harjoitella hoitoon jäämistä, kun isäntäväki lähti Norjaan. Kärsähän ei ole vielä ollut hoidossa koskaan, jos ei lasketa sitä, kun hän jäi kotiin yhdeksi yöksi ja sai viettää viikonlopun hoitotätien kanssa. Urpo ei ollut paljon lotkauttanut korvaansa jäädessään mökille, mutta Kärsä oli tirauttanut itkut. Ensi vuonna on tarkoitus mennä Norjaan pidemmäksi aikaa ja otamme silloin koirat mukaan.

Tässä vielä fiilistelykuvia matkan varrelta:

Lapin-reissu osa 2

Posiolta suuntasimme Rovaniemelle, missä seuraamme liittyi Kuura porukoineen. Kuura on Kärsää muutaman viikon nuorempi, aivan ihastuttava seisojatyttö. Pennut löysivät heti yhteisen sävelen ja siitä alkoi viikon kestänyt armoton painimatsi. Urpoa meno ei oikein miellyttänyt, mutta kyllä hänkin silloin tällöin sai pikkukoirakohtauksia ja juoksi pentujen mukana.



Kasvanut karavaanimme körötteli Rovaniemeltä Inarijärven rannalle mökkeilemään. Olimme liikkeellä kahdella autolla, mutta koirat olivat kaikki samassa autossa takakontissa. He mahtuivat sinne aivan hyvin, mutta mitään muuta sinne ei voinutkaan laittaa, koska Kärsällä on paha tapa syödä automatkojen aikana kaiken mikä irtoaa.



Inariin oli ennustettu erittäin ankeaa viikkoa säiden suhteen, mutta onneksi ennuste ehti muuttua moneen kertaan, eikä sää lopulta ollut lainkaan paskempi yhtä selvää sadepäivää lukuunottamatta. Helteiden jälkeen oli ihanaa pukeutua kerrastoon ja villapaitaan, eikä koirillakaan ollut kuuma.



Yhtenä päivänä mökillä piipahti Arvu, jonka kanssa Urpo tappeli muutama vuosi sitten. Urpo sai siis moikata Arvua vain ikkunan läpi, mutta Kärsä paini Arvun kanssa kuin viimeistä päivää. Kärsä muistuttaa kovasti Arvua, joka on hyvin isokokoinen seisoja.





Kävimme paljon järvellä uistelemassa, ja koirat saivat totta kai lähteä mukaan. Kun he olivat ensin juosseet itsensä piippuun pihalla, niin uni maistui veneessä. Välillä Kärsä meni liian lähelle Kuuraa ja sai turpaan, mutta enimmäkseen veneily sujui leppoisasti. Urpo on viime aikoina ollut kova poika petaamaan itselleen sopivaa kuoppaa, eikä veneen patja ollut mikään poikkeus. Sehän se on mukavaa, kun 30 kiloa seisojaa kynsii patjaa ahtaassa kolossa!



Kärsä otti reissun aikana hurjan kasvuspurtin eikä enää ole kovin paljon pienempi kuin Urpo. Tuntui, että Kärsä kasvoi joka päivä monta senttiä korkeammaksi. Hän sai kyllä syödä todella isoja annoksia nappuloita sekä energiamakkaraa, mutta silti kasvu on ollut hämmästyttävää. Pikkukoira on enää muisto vain.





Kävimme pari kertaa saaressa poimimassa mustikoita ja juomassa nokipannukahvia. Koirat saivat juosta pitkin saarta kunnes he eivät olisi jaksaneet enää yhtään. Silti Kuuran ja Kärsän piti painia niin kauan, että heidät sidottiin puuhun niin kauas toisistaan, etteivät enää yltäneet toistensa kimppuun. Sitten he kyllä rauhoittuivat ja kävivät makoilemaan maahan.



Eräänä päivänä Kärsä kekkasi kiivetä veneen kyytiin rannasta. Kuuralle tuli heti hätä kaverista ja meni tarkistamaan, minne se poika meni. Kärsä teki muutenkin kaikkia hullutuksia Inarissa. Hän mm. sukelsi veteen hakemaan pois heitettyä haukea! Hauki ehti jo vajota pinnan alle, mutta sehän ei Kärsää estänyt noutamasta sitä.

Teimme toki hyödyllisiäkin juttuja, esimerkiksi kun kävimme Iijärven riekkoparatiisissa juoksuttamassa koiria. Teimme niin, että päästimme yhden koiran kerralla hakuun ja muut saivat olla remmissä sillä aikaa. Pentujen haku oli tietysti kömpelöä ja hidasta Urpoon verrattuna, mutta hienosti se meni kuitenkin. Kärsä kunnostautui tottelemalla erittäin hyvin. Häntä ei tarvinnut käskeä kuin kerran, niin aina hän totteli ja teki juuri niin kuin pitikin.



Iijärvellä Kärsä sai tutustua kolme kuukautta vanhaan ajokoiranpentuun, Tassuun. Kärsä sai maistaa omaa lääkettään Tassun seurassa, sillä pikkupentu roikkui Kärsän korvissa ja kaulassa koko ajan. Siinä suhteessa Kärsä ei kyllä ole rauhoittunut kovin paljon - hän pureskelee edelleen Urpon korvia aina kun hänellä on tylsää.

Lapin-reissu osa 1

Kotiuduimme viime yönä kahden viikon Lapin-matkalta väsyneinä mutta onnellisina. Loma oli oikein onnistunut ja kuvia kertyi paljon, joten tässä ensimmäinen osa.



Vietimme ensin muutaman päivän Posiolla mökillä, missä Urpo on käynyt syksyisin metsällä. Kun saavuimme mökille ja koirat oli päästetty ulos autosta, Urpo sekosi onnesta ja säntäili pitkin pihaa. Ei tainnut raukka tietää, ettei vielä ole metsästysaika.



Kärsä oli ensimmäistä kertaa pohjoisessa eikä siis tietenkään tiennyt, mistä oli kyse, mutta oli silti oma onnellinen itsensä. Hän viihtyi hyvin järvessä ja menikin heti ensi töikseen polskimaan veteen. Urpokin meni, mutta vasta käskyn alla. Urpohan ei hienoa turkkiaan turhaan kastele!



Ensimmäisenä iltana saimme ihailla upeaa auringonlaskua. Huomasi selvästi, että päivä on pohjoisessa vielä tässä vaiheessa pidempi kuin kotona etelässä. Ylläoleva kuva on otettu klo 22.19.



Kärsän oli vaikea tajuta, miten mökillä kuuluu olla eikä meinannut oikein asettua mihinkään. Hänet piti komentaa koirien paikalle Urpon viereen. Useimmiten Kärsä meni kuitekin Urpon päälle makoilemaan. Öisin koirat nukkuivat alapedeillä: Urpo isännän alapuolella, Kärsä mammanpoikana emännän sopissa.







Posiolla ollessamme oli vielä koirien kiinnipitoaika, joten koirat saivat pääasiassa juoksennella oman mökin pihalla. Kerran Kärsä näki muutaman poron metsässä ja lähti vähän perään, mutta ei kovin kauas ennen kuin tuli takaisin. Urpo on nähnyt poroja niin monesti, ettei häntä enää hetkauta.





Urpo alkoi nirsoilla ruuasta jo ennen reissua, mutta nirppailu paheni Posiolla. Hän ei aina suostunut syömään ollenkaan, jolloin Kärsä sai syödä Urponkin annoksen, tai ainakin sen mitä siitä oli jäljellä Urpon jäljiltä. Parin päivän huonon syömisen jälkeen Urpo söi taas jonkun yksittäisen annoksen, mutta kaiken kaikkiaan syöminen näytti lähes vastenmieliseltä. Kärsällä ei moisia ongelmia ollut, ja niinpä 12 kilon ruokasäkki loppui kesken kahden viikon reissulla! Syksyn metsästysreissulle on kaiketi otettava ainakin kolme säkkiä, jotta ruokaa piisaa.





Ihmisillä ei ollut paljon helpompaa, koska kalansaanti oli niin kiven alla. Edes yötä myöten kalastelu ei tuonut kalaonnea koko reissun aikana. Toivottavasti lintujen suhteen ei ole yhtä kurja tilanne sitten, kun kanalintukausi alkaa!

Kausi korkattu

Urpo ja Kärsä ovat olleet tänään sekä aamu- että iltavuorossa kyyhkypassissa. Aamulla kahden kyyhkyn lento päättyi, ja Urpo sai noutaa raadot. Ensimmäinen nouto oli taas jäätävä paukkunouto, mutta toinen kerta meni hyvin. Kärsä sai harjoitella kertaalleen noudetulla linnulla ja osasi ihan hienosti tuoda sen isännälle.





Kotona koirat eivät jaksaneet juuri muuta kuin makoilla. Koko päivä meni levätessä, vaikka Kärsä kyllä lepäsi passissakin höyhen kirsussaan. Illalla he lähtivät taas passiin. Urpo oli koko ajan valppaana ja odotti käskyä lähteä noutamaan, mutta Kärsä vaan makoili eikä tajunnut mistä oli kyse.



Iltasaaliiksi tuli seitsemän kyyhkyä, joista Urpo nouti kuusi ja Kärsä yhden. Urpo sai noutaa vaikeammat, ja se meni loistavasti. Hän nouti kaukaakin ja löysi linnut hyvin heinikosta. Kärsä sai tehdä helpon noudon, mutta eihän ensikertalaiselta voi liikaa odottaakaan.

Päivä saaressa

Viime aikojen helteillä on ollut niin tuskaisen kuuma, ettei ulkona ole juuri voinut olla. Eräänä päivänä suuntasimme merelle vilvoittelemaan ja kävimme Kälön saaressa moikkaamassa sukulaisia. Venematka kesti noin tunnin suuntaansa ja se oli aika pomppuinen aallokon takia. Urpo oli hieman stressaantunut ja läähätti melkein koko matkan. Kärsäkään ei varsinaisesti tuntenut oloaan mukavaksi, vaikka nukkuikin osan matkasta. Merellä oli sentään viileää, ja rannassa koirat pääsivät uimaan, koska sinilevää ei näkynyt lainkaan.



Urpolla ja Kärsällä oli ystävätär saaressa, Lili-labradori. Lili on aivan sekopäinen tennispallojen suhteen eikä yhteiskuvista sen takia tullut mitään. Välillä palloja oli kolme eli jokaiselle oma, mutta Lili omi ne kaikki itselleen. Saaressa oli myös lehmälauma ja sonni, jotka olivat aidan takana. Koirat eivät onneksi välittäneet niistä juurikaan.



Kälö on täynnä pieniä punkkeja, joiden voi nähdä kiipeilevän jalkoja pitkin. Urpolla ja Kärsällähän ei ole mitään punkkisuojaa, mutta mitään suurempaa kuhinaa heidän turkeissa ei päivän päätteeksi ollut - Urpolla oli yksi punkki kaulassa. Kälössä on yleensä ollut myös paljon käärmeitä, mutta tällä kertaa emme onneksi nähneet ainuttakaan.

Sillä siisti

Nyt uskaltaa melkein jo väittää, että Kärsä on sisäsiisti. Laitoimme juuri matot takaisin lattialle, sillä Kärsä ei ole pissannut lattialle ainakaan pariin kuukauteen ilo- ja pelkopissoja lukuunottamatta. Ilopissat hän saattaa tehdä, kun isäntäväki tulee kotiin ja pelkopissat silloin, kun häntä torutaan. Kärsä osaa myös aika hyvin pyytää päästä pihalle, jos hänellä on hätä.

Kärsä on aivan ihana ja hyvä koira meille, vaikka muut olisivat mitä mieltä tahansa!

Kiusankappale

Kärsä on oikea pieni kiusankappale Urpolle. Urpo ei saa juuri milloinkaan olla rauhassa, ja jos hänellä on esimerkiksi keppi, niin Kärsän on saatava se itselleen. Yleensä Kärsä alkaa haukkua räksyttää Urpolle. Välillä Urpo on sen näköinen, että olkaa kilttejä ja viekää tuo riekkuja takaisin sinne mistä sen haitte.


Urpo on juuri ottanut itselleen rennon asennon, mutta Kärsä ei voi antaa hänen olla rauhassa vaan tunkee viereen.


Urpolla oli mukavaa terassilla kunnes Kärsä tuli nokan eteen metsästä löytämänsä aarteen kanssa.


Urpo löysi pihalta narupallon ja leikki sillä kunnes Kärsä tuli ja vaatimalla vaati sitä itselleen.


Urpo nakersi puupalikkaa, jota Kärsä himoitsi.


Jos Kärsällä ei ole mitään muuta tekemistä, niin hän pureskelee Urpon korvia niin että ne menevät aivan kuolaan.

Elokuun suunnitelmat

Heinäkuu oli ja meni, nyt on elokuun vuoro. Ensimmäisellä viikolla Urpo ja Kärsä saavat viihdyttää ulkomaan vieraita, jotka saapuvat ylihuomenna. Saksalaiset koirat varmaan osaavat haukkua saksaksi saksalaisille vieraille... Sitten on vuorossa reissu pohjoiseen. Suunnitelmissa on käydä ihan pohjoisimmassa Suomessa, Inarissa asti. Mutta ennen sitä on vielä kyyhkyaloitus, johon isäntä on menossa ainakin Urpon kanssa.

Eihän tästä voi tulla muuta kuin loistava kuukausi!