perjantai 31. maaliskuuta 2017
Kevään ensimmäinen
Vaikka tänä aamuna oli lumet maassa, niin tässä on ollut muutama oikein keväinen päivä. Se tarkoittaa sitä, että ihmiset päästävät kissansa vaeltamaan vapaana niin maaseudulla kuin taajama-alueella. Se taas luo ongelmia (metsästys-) koirille sekä niitä ulkoiluttaville ihmisille. Ilmeisesti eläinten kiinnipitoaika ei koske kissoja tänäkään vuonna.
Pari päivää sitten Urpo bongasi lenkin varrelta kissan, joka paistatteli päivää tuulensuojassa. Siitä seurasi tietysti kauhea huuto ja riuhtominen. Mitähän siitä seuraisi, jos Urpo ja Kärsäkin ulkoilisivat vapaana pitkin lenkkipolkuja vuoden ympäri...
tiistai 28. maaliskuuta 2017
Karkureiden kohtalo
Tänä aamuna selvisi, miten sunnuntaina kohtaamillemme karkureille kävi. Ne tulivat vastaan aamulenkillä, tällä kertaa emäntänsä kanssa, joka kertoi, että koirat olivat palanneet kotiin itsekseen. Ne olivat lähteneet karkuun emännältä metsässä, mutta onneksi ympäristö oli tuttu ja ne osasivat palata kotiin omin päin. Hieno juttu! Toivottavasti ne eivät enää karkaa.
PS. Kuva ei liity tekstiin, sillä Urpo ja Kärsä osaavat odottaa kiltisti, kunnes saavat luvan hypätä autosta ulos. Ainakin melkein aina.
sunnuntai 26. maaliskuuta 2017
Huono iltalenkki
Äsken olimme iltalenkillä tässä lähistöllä ja kävelimme tietä pitkin, kun yhtäkkiä eräältä pihalta karkasi kaksi pienehköä koiraa. Toinen muistutti ehkä vähän jackrussellia ja toinen oli hieman isompi, noin 15-kiloinen. Kummallakin oli takki päällä, vaikka tänään on kevään tähän mennessä lämpimin päivä.
Urpo murisi vähän isommalle karkurille, eikä sekään näyttänyt kovin myötämieliseltä meitä kohtaan. Mitään vaaraa ei toki ollut, kun kyseessä oli selvästi pienemmät koirat, mutta kurja tilanne silti. Urpo ja Kärsä suostuivat lähtemään emännän mukaan mukisematta ja hetken näytti jo siltä, että karkurit olisivat menossa takaisin sinne, mistä olivat karanneet, mutta sitten ne päättivätkin lähteä seuraamaan meitä. Koko ajan sai pelätä, että jostain tulee auto kovaa kyytiä, mutta minkäs teet, kun on täysi työ saada omat koirat pidettyä kurissa. Siinä ei ollut mitään mahdollisuutta saada karkureita ruotuun, kun missään ei näkynyt ristin sielua.
Lopulta jouduimme pistämään juoksuksi, vaikka emäntä on toistaiseksi juoksukiellossa. Karkurit tulivat perässä noin parisataa metriä, kunnes ne jäivät erään talon pihaan. Toivottavasti ne löytävät kotiin ja pääsevät turvallisesti perille. Inhottava ajatus, että omat koirat olisivat joskus karkuteillä eikä kukaan tekisi mitään saattaakseen heidät kotiin... Mutta siinä tilanteessa ei auttanut muu kuin jatkaa matkaa ja toivoa, etteivät karkurit tulisi enää perässä.
Urpo murisi vähän isommalle karkurille, eikä sekään näyttänyt kovin myötämieliseltä meitä kohtaan. Mitään vaaraa ei toki ollut, kun kyseessä oli selvästi pienemmät koirat, mutta kurja tilanne silti. Urpo ja Kärsä suostuivat lähtemään emännän mukaan mukisematta ja hetken näytti jo siltä, että karkurit olisivat menossa takaisin sinne, mistä olivat karanneet, mutta sitten ne päättivätkin lähteä seuraamaan meitä. Koko ajan sai pelätä, että jostain tulee auto kovaa kyytiä, mutta minkäs teet, kun on täysi työ saada omat koirat pidettyä kurissa. Siinä ei ollut mitään mahdollisuutta saada karkureita ruotuun, kun missään ei näkynyt ristin sielua.
Lopulta jouduimme pistämään juoksuksi, vaikka emäntä on toistaiseksi juoksukiellossa. Karkurit tulivat perässä noin parisataa metriä, kunnes ne jäivät erään talon pihaan. Toivottavasti ne löytävät kotiin ja pääsevät turvallisesti perille. Inhottava ajatus, että omat koirat olisivat joskus karkuteillä eikä kukaan tekisi mitään saattaakseen heidät kotiin... Mutta siinä tilanteessa ei auttanut muu kuin jatkaa matkaa ja toivoa, etteivät karkurit tulisi enää perässä.
lauantai 25. maaliskuuta 2017
Täsmähyökkäys
Kärsä tykkää härnätä Urpoa aina välillä, kun häntä leikittää. Urpo on yleensä ihan viilipytty ja pyyhältää vain ohi kuin mitään ei olisikaan tapahtumassa. Tänä aamuna tosin Kärsä makoili ihan rauhassa sohvalla, kun taas Urpo oli tylsistynyt. Heti kun Kärsä nosti päätään hiukan, niin Urpo ryntäsi hänen luokseen ja alkoi haastaa leikkiin. Ennenkuulumatonta!
keskiviikko 22. maaliskuuta 2017
Urpon lempisää
Urpo ei tunnetusti voi sietää vesisadetta ja vääntää tortut mieluummin autokatoksen tai räystään alle kuin kastelee turkkinsa. Sunnuntaina oli kuitenkin vihdoin Urpon lempisää eli aurinkoista ja keväistä. Hän viihtyi liiterin nurkalla makoilemassa eikä olisi halunnut sisälle ollekaan, ellei ruoka-aika olisi lähestynyt. Lisää tällaisia päiviä!
tiistai 21. maaliskuuta 2017
Synttärikakku vol. 2
lauantai 18. maaliskuuta 2017
Synttäripäivä hoitolassa
Kuva Pia's Dreamdogs
Urpo ja Kärsä olivat viikon verran koirahoitola Pia's Dreamdogsilla emännän ollessa reissussa. Urpo vietti kuusivuotispäiväänsä poissa kotoa, mutta hänellä oli varmasti todella mukava päivä. Urpoa muistettiin herkullisen näköisellä kakulla, jonka hän taisi hotkaista alta aikayksikön ilmeestä päätellen.
Kiitos hoitolan väelle hyvästä hoidosta ja Urpon muistamisesta! Se lämmitti emännän sydäntä, vaikka Urpo tuskin olisi huomannut, jos häntä olisi juhlittu pari päivää myöhässä vasta kotona.
torstai 16. maaliskuuta 2017
Upin supit
Isäntä lähetti Urpon supinnahkoja parkittavaksi loppuvuodesta, ja helmikuussa ne saapuivat postiin. Laatikossa oli kolme supinnahkaa sekä yksi kauriinnahka. Nyt pitäisi enää keksiä, mitä niistä tekisi (tai pikemminkin teettäisi). Meillä on vielä edellisiäkin nahkoja roikkumassa kirjahyllyssä, kun niille ei ole keksitty muuta käyttöä. Ideoita otetaan vastaan!
tiistai 14. maaliskuuta 2017
Kuusivuotias papparainen
Urpo täyttää tänään jo kuusi vuotta! Naama on mennyt aivan harmaaksi ja meno on ehkä hieman rauhoittunut siitä, mitä se oli nuoremmalla iällä. Urpo on tänä talvena alkanut mm. nukkumaan peiton alla pitkiä pätkiä. Hän oikein myhäilee ja menee tiukemmalle kerälle, kun hänelle laitetaan peitto päälle. Ruoka on alkanut maistua niin hyvin, että Urpo oikein kerjää sitä päivittäin. Nuorempana hänet sai välillä melkein pakottaa syömään edes jotain.
Toivottavasti Urpolla on vielä monta aktiivista vuotta jäljellä. Onnea myös sisaruksille!
sunnuntai 12. maaliskuuta 2017
Kärsävällinen odotus
Kärsä sai myöhästyneeksi synttärilahjaksi uuden frisbeen, koska vanhat olivat menneet ihan riekaleiksi jo. Frisbeetä säilytetään ulkovarastossa, jonka oven edessä Kärsä aina odottaa, että joku tulisi ottamaan sen esiin ja ryhtyisi leikkiin. Aina se ei onnistu, sillä ei hän voi saada mahan täydeltä makeaa, mutta silloin tällöin Kärsä saa treenata hetken aikaa.
torstai 9. maaliskuuta 2017
Hulluttelukorvat
tiistai 7. maaliskuuta 2017
Kuivamuonan vaikutukset
Urpo ja Kärsä ovat syöneet uusia nappuloita nelisen kuukautta, joten nyt voi jo nähdä millaisia vaikutuksia ruualla on ollut. Merkki vaihtui siis Canaganista Nutroon lähinnä hinnan takia. On älytöntä maksaa yli 80 euroa kaksi viikkoa kestävästä ruokasäkistä!
Canagan oli muuten hyvä ja sopiva merkki Urpon herkälle vatsalle, joten ruuan vaihtaminen arvelutti hieman. Nyt voi onneksi kuitenkin jo sanoa, että Nutro sopii jopa paremmin sekä Urpolle että Kärsälle. Aiemmin kummallakin oli vatsa melkein joka päivä hieman löysällä, mutta nyt sitä ongelmaa ei enää ole. Urpokaan ei enää tee hervottoman kokoisia kasoja vaan pieniä nättejä kikkaroita. Nutro tuntuu imeytyvän paremmin, sillä kumpikin koira on saanut lisää massaa, eivätkä kylkiluut enää paista turkin läpi.
Ainoa ongelma Nutron kanssa on sen saatavuus. Olisi kiva ostaa kaksi 12 kilon säkkiä kerralla, mutta useimmiten saatavilla on vain yksi säkki. Netistä näkee, missä eläinkaupoissa sitä on varastossa, joten ei onneksi tarvitse ajella turhaan ympäriämpäri etsimässä sitä, mutta lähimmissä ja matkan varrella olevissa kaupoissa sitä ei juuri koskaan ole.
maanantai 6. maaliskuuta 2017
Huolehtiva isoveli
perjantai 3. maaliskuuta 2017
keskiviikko 1. maaliskuuta 2017
Uskomaton nenäliinavainu
Kärsä on ruvennut etsimään käytettyjä nenäliinoja lumen ja loskan seasta. Hän löytää melkein joka päivä ainakin yhden nenäliinan ja nielaisee sen ennen kuin emäntä ehtii kissaa sanoa. Mikähän niissä niin kiinnostaa, räkäkö?
Sekin on uskomatonta, että niitä löytyy niin paljon. Kuljemme sellaisia reittejä, missä harvemmin tulee ketään vastaan, mutta ilmeisesti siellä kulkee kuitenkin paljon löysätaskuista tai vaihtoehtoisesti välinpitämätöntä porukkaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)