Aamun juoksut

Vaikka Kärsä on oikeastaan sairauslomalla, hän pääsi aamulla juoksemaan. On niin vaikeaa pitää häntä levossa, kun hän vaikuttaa ihan normaalilta ja haluaa mennä. Kyllä kai todella sairas koira olisi flegmaattinen, apea, ruokahaluton ja väsynyt. Kärsää ei vaivaa mikään näistä.

Juoksulenkki metsässä oli oikein kiva. Poluilla vauhti on hitaampaa kuin tiellä, ja koirat saavat pysähtyä haistelemaan välillä. Kärsä jaksoi vetää loppuun asti, Urpo sen sijaan hyytyi lopussa täysin eikä pysynyt mukana vauhdissa. Tai ehkä häntä ei vain kiinnostanut juosta. Oli joka tapauksessa varmasti huvittavan näköistä, kun Kärsä veti edellä, emäntä välissä ja Urpo perässä remmin mitalla.

Johan myrkyn lykkäs

Eläinlääkärin lupaamaa sähköpostiviestiä ei koskaan tullut, sillä hän oli luvannut soittaa, jos Kärsän veriarvoissa on jotain häikkää. Ja olihan niissä, aamulla tuli puhelu. Munuaisarvot, joita käärmeenpureman jälkeen ensisijaisesti kytätään, olivat kunnossa, mutta maksa-arvot huitelivat kaksinkertaisina normaaliin nähden.



Kärsä saa nyt syödä kahdenlaista maksan tukiravinnetta, jotta arvot palautuisivat normaaleiksi. Kuukauden päästä on uusi verikoe, mutta sitä ennen on reissu pohjoiseen metsälle. Eläinlääkäri ei varsinaisesti torpannut Kärsän metsästyskäyttöä, mutta ei myöskään voinut suositella rankkaa riehumista. Kärsä pääsee joka tapauksessa mukaan pohjoiseen, ehkä vähän himmaillen vain. Yleisesti ottaen hän näyttää voivan hyvin, joten ei tässä varmaan ole syytä panikoida.

Munuaiskontrolli

Kärsällä oli tänään munuaiskontrolli eli verikoe viimeviikkoisen käärmeenpureman takia. Hän oli oikein reippaana verikokeen aikana, vaikka hänen pitikin vähän vetää tassua pois juuri kun neula oli sisällä. Tuloksia emme vielä tiedä, mutta eläinlääkäri lupasi lähettää ne sähköpostitse.

Vaikka itse verikoe meni hyvin, niin odotushuoneessa oli härdelliä. Siellä oli labradorinarttu samaan aikaan, ja siitähän Kärsä pillastui. Hänen piti murista ja nostaa karvat pystyyn nartulle! Toki tilanne oli stressaava, koska olimme ahtaassa tilassa ja koirat kohtasivat toisensa tietysti remmissä. Lisäksi koko eläinlääkäriasema on varmasti useimmille koirille stressaava paikka jo muutenkin.

Katoamistemppu

Urpo ja Kärsä ottivat tänään hatkat pihalta ja olivat kadoksissa ainakin vartin. Sitten emäntä lähti etsimään heitä metsästä, mihin he olivat kadonneet. Kärsä antautui ensin ja tuli esiin. Pian lähistöltä löytyi Urpo, joka oli aarteen kimpussa - joku on jälleen kerran dumpannut teurasjätteitä metsään, tällä kertaa sisäelimiä.



On kyllä kertakaikkisen inhottavaa, ettei jätteitä voida hävittää asiallisesti. Se varmasti maksaa jonkun verran ja vähintäänkin vaivan, mutta eihän niitä jätteitä voi vain viedä metsään! Kukaan vastuullinen eläimenpitäjä ei tee niin.

Työt alkoivat

Kyyhkykausi alkoi jo aikoja sitten, ja sorsastuskin ehti jo alkaa, mutta Urpo pääsi tänään vasta hommiin. Kausi alkoi kyyhkyjahdilla, vaikka tarkoitus oli mennä sorsaan. Vene ei kuitenkaan tehnyt yhteistyötä, joten sorsastus sai jäädä. Onneksi Urpo pääsi sentään kyyhkyhommiin, ettei koko aloitus mennyt mönkään.

Kärsä oli sillä välin hyvin stressaantuneena ja ikävissään kotona. Hän sai tyytyä hengailemaan pihalla ja kävelemään postilaatikolle ja takaisin pikkuveljen etanavauhtia. Hän meinasi revetä onnesta, kun isäntä ja Urpo tulivat viimein kotiin.

Urpon hölkkä

Koska Kärsä on sairauslomalla, Urpo pääsi aamulla emännän kanssa juoksemaan metsään. Se oli kyllä enemmän hölkkäilyä, mutta oikein mukavaa silti. Urpolla oli tavallinen kaulapanta ja remmi, eikä tarkoitus ollutkaan, että hän vetäisi emäntää perässään. Hän kipitti vierellä tai takana juuri sopivan leppoisaa vauhtia. Ihan kiva välillä ottaa rennosti!

Kutistunut kärsä

Kärsän kärsä alkaa palautua normaaliin kokoonsa. Aamulla hänellä oli vielä aikamoinen heltta kaulassa, mutta nyt sekin alkaa olla hävinnyt. Eiliseen verrattuna ero on huikea:





Kärsä ei ole tänään saanut kipulääkettä, koska hän on käyttäytynyt ihan normaalisti. Lääkepakkauksessa lukee ohjeena, että annetaan tarvittaessa, mutta sitä on toki vaikea arvioida, kun kyseessä on eläin.

Eläinlääkäri määräsi viikon lepoa, mutta tänään Kärsä on käynyt kahdesti pienellä lenkillä. Hän olisi muuten joutunut jäämään ihan yksin kotiin Urpon lenkin ajaksi, joten oli ihan sama ottaa hänet mukaan. Jos Kärsä olisi jäänyt kotiin, hän olisi ikävissään riehunut paljon enemmän kuin rauhallisella remmilenkillä.

Lisäksi hän on saanut olla pihalla mukana touhuissa, mutta sekin on ollut ihan rauhallista oleskelua ja tepastelua. Urpolla on viikonloppuna vihdoin tiedossa vähän jahtihommia ja niihin Kärsä ei sentään pääse mukaan.

Pallinaama kotona

Kärsä palasi aamulla kotiin eläinlääkäristä melkoisena pallinaamana. Turvotus on laskeutunut kaulaan, jossa roikkuu kauhea heltta.



Kärsä oli yön aikana saanut nesteytystä suoraan suoneen sekä voimakasta kipulääkettä. Häneltä otettiin verinäyte, jonka mukaan arvot olivat viiterajojen sisällä onneksi. Kotiutuspapereihin on kirjattu, että vamma johtuu käärmeen puremasta, joten kaipa se oli sitten kyy, joka sai Kärsän kamalaan kuntoon.



Kärsän täytyy viikon verran levätä ja sitten hän joutuu munuaiskontrolliin. Hän on tänään enimmäkseen makoillut sohvalla sekä välillä piipittänyt surkeana. Kipulääkkeen sivuvaikutuksena voi ilmetä ääntelyä, joten siitä se piippaaminen kai johtuu.

Urpo on nauttinut päästessään lenkille ihan kahdestaan emännän kanssa. Hän on mm. kohdannut muita koiria nätisti riehumatta sekä päässyt nuuhkimaan narttukoiria metsässä.

Yö sairaalassa

Kärsällä alkoi tänään yhtäkkiä toinen huuli turvota ja kuola valua. Siinä ei näy kuin yksi pistojälki, joten kyseessä saattaa olla vain ampiaisen pisto, mutta Kärsä tunki kärsäänsä pusikkoon reilu tunti ennen turvotusta ja pomppasi äkillisesti pois sieltä, joten käärmeen puremaa ei voi sulkea pois täysin. Nyt Kärsä on päivystävän eläinlääkärin tarkkailussa yön yli ja pääsee huomenna kotiin.

Ikävä on kauhea, mutta Kärsä selvinnee.

Vuoroin vieraissa

Täällä on ollut nyt aikamoinen sirkus. Reilu viikko sitten naapurin kissa yöpyi meillä ja tänään pihaltamme löytyi yhtäkkiä kaksi noutajaa sekä yksi musta kissa. Soitto naapurille, ja eläimet pääsivät kotiinsa. Onneksi Urpo ja Kärsä olivat sisätiloissa juuri silloin.

Iltalenkin jälkeen Kärsä hävisi jonnekin metsikköön eikä tullut takaisin lukuisista kutsuista huolimatta. Jokusen hetken ja huudon jälkeen portilta kuului huuto, että Kärsä on siellä. Naapuri oli löytänyt Kärsän pihaltaan ja toi hänet kotiin remmissä, koska hän ei muuten olisi suostunut lähtemään ollenkaan, koska noutajanartulla on ilmeisesti juoksuaika aluillaan. Kärsä oli siis lähtenyt pihasta nartun jälkiä haistellen ja päätynyt naapurille.



Siinä kun ihmettelimme Kärsän typerää temppua, niin jostain hiippaili paikalle kissa. Onneksi isäntä sai kiinni Kärsästä ennen kuin tämä bongasi kissan, ja emäntä sai katin kiinni ja takaisin kotipihaansa eli naapuriin.

Sen jälkeen kaikki eläimet ovat tiettävästi pysyneet omilla pihoillaan.

Superihana yllätys

Sunnuntain ratoksi Urpo ja Kärsä saivat vieraikseen Dumlen ja Pätkiksen. Voi sitä jälleennäkemisen riemua! Edellisestä kerrasta oli ehtinyt kulua tosi pitkä aika, joten etenkin Kärsällä oli paljon riekkumista varastossa.



Kärsä oli kyllä aivan hassu, sillä hän nosti karvat selästä ja pepusta aivan pystyyn ja jäykisteli, kun Pätkis haisteli häntä. Ehkä hänestä on tullut vähän epävarma, koska samoin hän teki aiemmin tällä viikolla, kun tapasimme Moonan.

Välillä Urpo jäi etupihalle taaperoiden harjattavaksi ja paijattavaksi sillä aikaa, kun hollantilaiskolmikko paineli takapihalla peräkanaa. Sitten kun ihmiset menivät sisälle ja jättivät koirat pihalle, he juoksivat ympäri taloa niin että ikkunasta vilahti vain hännänpää siellä, toinen täällä.

Nyt on niin väsyneitä koiria, ettei paljon tarvitse lähteä iltalenkille! Onneksi he pääsevät temmeltämään yhdessä taas muutaman viikon kuluttua, kun alkaa kanalintumetsästys.

Kovat juoksuhommat

Eilen illalla isäntä vei koirat juoksulenkille pitkästä aikaa. Heillä oli hyvä lenkki, vaikka metsässä tuli vastaan narttukoira, jolla oli juoksut. Kärsä yritti ensin uhitella nartulle, kunnes hän huomasi huumaavan tuoksun. Siihen loppui uhittelu!

Tänä aamuna koirat pääsivät juoksemaan emännän kanssa. Oli aivan liian kuuma, sillä lämpöä oli 16 astetta ja ilma kostean nihkeä, joten lenkki ei mennyt kenenkään osalta kovin kaksisesti. Kärsä jaksoi vetää ensimmäiset kolme kilometriä, mutta sitten hänelläkin tuli seinä vastaan, ja alkoi lönköttely ja armoton läähätys. Urpo juoksi emännän perässä tai vierellä heti alusta alkaen, eikä hänellä ollut vetovaljaita yllään.

Erilainen aamu

Urpo ja Kärsä ovat tottuneet siihen, että he pääsevät lenkille aika pian aamupalan jälkeen, mutta tänään se ei onnistunut, koska isäntäväellä oli tärkeä meno heti aamusta. Koirat jäivät keskenään kotiin, mutta ei pitkäksi aikaa, sillä mummu tuli melkein heti. Mummulla oli vielä kaveri mukanaan, joten molemmille koirille löytyi pian oma syli.



Sitten tapahtui taas kummia, kun sisään tuli vieras mies, joka kävi epäkunnossa olevan jääkaapin kimppuun. Koirat joutuivat vähäksi aikaa karanteeniin kodinhoitohuoneeseen, mutta jääkaappimies oli itsekin koiranomistaja ja sanoi, ettei häntä haittaa, jos Urpo ja Kärsä tulevat moikkaamaan. Niinpä he pääsivät takaisin salongin puolelle ja jatkoivat syliin vänkäämistä.

He pääsivät lenkille vasta iltapäivällä, kun isäntäväki oli palannut kotiin. He saavat pian muutenkin tottua vaihtelevaan rytmiin, kun emäntä palaa työelämään eikä aina ehdi heti aamusta pitkälle lenkille. Onneksi koirat ovat sopeutuvaisia, vaikka rakastavatkin rutiineja.

Treffit luontopolulla

Urpo ja Kärsä saivat tänään mukavan yllätyksen, kun he pääsivät iltapäivällä treffaamaan somesta tuttua Moona-karkkaria. Moonan omistaja oli etukäteen varoitellut, että kyseessä on varsin eloisa ja äänekäs neito, mutta hän olikin aivan kiltti ja rauhallinen.



Aluksi Kärsän piti olla vähän jäykkänä ja nostaa peppukarvat pystyyn, mutta sitten hän hokasi, että seuralainen on aivan ihana. Välillä Kärsä hyökkäili liehittelemään Moonaa, jota ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Moona oli kuitenkin erittäin kohtelias eikä edes ärähtänyt. Urpo sen sijaan oli aivan lunki alusta loppuun lievää vetovimmaa lukuunottamatta.



Matkan varrella oli paljon upeita maisemia, mutta kuvaaminen unohtui, kun seura oli hyvää. Nämä kuvat ovat ihan lopusta parkkipaikan vierestä. Ehkäpä Moona tulee joskus vielä uudestaan lenkille Urpon ja Kärsän seuraksi, jotta saamme parempaa kuvamatskua someen ja toki myös omiin arkistoihin.

Harjoittelua tulevaa varten

Eilen Urpo ja Kärsä olivat yksin kotona useita tunteja pitkästä aikaa. He eivät ole kahteen vuoteen joutuneet olemaan keskenään kuin lyhyitä aikoja, koska emäntä on ollut kotona hoitamassa pikkuveljeä. Eilinen yksinolo meni hyvin, vaikka jääminen tuntui olevan vaikeaa.

Pian he joutuvat taas tottumaan pidempiin yksinoloihin, kun emäntä palaa työelämään. Onneksi isäntä tekee nykyään säännöllistä päivätyötä, niin koirat eivät joudu olemaan yksin ihan aina maanantaista perjantaihin koko päivää, eikä heidän tarvitse enää olla keskenään öisin eikä iltaisin.

Maanantaiaamun ylläri

Tänä aamuna matolta löytyi "ihana" yllätys: hirveä kasa kakkaa! Onneksi ei sentään uudelta vaan vanhalta matolta, joka joutaa muutenkin jo pesulareissulle. Totta kai köntsät piti heti pestä pois siitä, mutta se haisee edelleen kakalle, joten seuraavalla kauppareissulla se saa jäädä mattopesulaan kyläilemään.



Kakan tekijäksi epäillään Urpoa, joka ei eilen suostunut olemaan pihalla juuri lainkaan sateen ja yleisen kosteuden takia. Kärsä oli sinnikkäästi emännän ja pikkuveljen kanssa ulkoilemassa, vaikka välillä tuli pieniä ja isoja sadekuuroja, mutta Urpo meni vain tiukemmalle kerälle sohvalla aina kun pikkuveli alkoi pukea ulkovaatteita.

Kumpikaan koira ei herättänyt emäntää yöllä tai jos yrittikin, niin se ei tepsinyt. Yleensä huonouninen emäntä herää jo siihen, jos koirat piipittävät ulko-ovella, mutta viime yönä he eivät joko tehneet niin tai sitten emäntä on ollut viikonlopun rientojen jäljiltä niin syvässä unessa, ettei ole kuullut mitään.

Joka tapauksessa matolla oli ihan tavalliset pökäleet sekä hieman löysää sontaa, mutta ei missään nimessä mitään ripulikakkaa. Sen puoleen on aika uskomatonta, että jompikumpi aikuisista koirista on päätynyt vääntämään tortut lattialle. Ripulia ei voi pidättää, mutta muuten pitäisi kyllä pystyä odottamaan niin kauan, että pääsee ulos!

Petturiemäntä

Eilen alkoi kyyhkykausi, mutta metsästyksen sijaan Urpo ja Kärsä lähtivät yhdeksi yöksi hoitolaan, kun isäntäväki oli liesussa ja mummu tuli hoitamaan pikkuveljeä. Vähän lähdön jälkeen pihalle ilmestyi pieni musta kissa, joka pyöri ja hyöri mummun ja pikkuveljen ympärillä eikä suostunut lähtemään pois ollenkaan.



Kissa oli pihalla vielä kun emäntä palasi kotiin yöllä. Se maukui oven takana ja tuli heti kiehnäämään jalkoihin, kun emäntä meni ulos. Lopulta kissa pääsi emännän viereen nukkumaan vierasmökin sänkyyn, koska ei sitä oikein voinut ottaa sisälle taloon. Ties vaikka se olisi jatkanut Urpon ja Kärsän ansiokasta sohvantuhoamistyötä. Ei sitä toisaalta voinut jättää yksin ulos pimeään sateeseenkaan, joten ainoa vaihtoehto oli äärimmäinen petos: kissa emännän viekussa sängyssä sillä aikaa, kun Urpo ja Kärsä viruivat yksin hoitolassa vieraiden ihmisten armoilla!

Kissan omistaja löytyi onneksi heti aamusta ja katti pääsi kotiinsa hyvissä ajoin ennen kuin emäntä haki koirat takaisin kotiin. Toivottavasti se tajuaa nyt pysyä poissa täältä, ettei sille käy huonosti.

Kesäpattitilanne

Urpolla on nyt kuukauden verran ollut kesäpatti kyljessä. Se on hiukan pienenemään päin ehkä. Joka tapauksessa se vaikuttaa tismalleen samanlaiselta kuin aiempien kesien patit, eli se on kiinni ihossa eikä kyljessä. Kun venyttää nahkaa, patti liikkuu sen mukana.

Aiemmin Urpo ei ole ollut kiinnostunut patistaan, mutta tätä hän on vähän nuoleskellut niin, että siitä on lähtenyt karvaa pois. Kaikki vaikuttaisi kuitenkin olevan kunnossa Urpolla, joten vielä ei ole aika lähteä näyttämään pattia eläinlääkärille. Katsotaan sitten, jos se ei häviä itsestään.

Aamutorkku

Urpo ei ole oikein koskaan ollut aamuvirkku. Hän jäisi mieluiten peiton alle nukkumaan, kun muut lähtevät lenkille, ellei sitten sattumoisin ole hänen lempisäänsä, aurinkoista ja lämmintä. Nyt on ollut kovin kosteita aamuja, eikä Urpoa kiinnostaisi lähteä lenkille heti aamusta. Hän menee vain tiukemmalle kerälle eikä suostu tulemaan ovelle, vaikka Kärsä on jo pihalla.

Hidasta menoa

Pikkuveli innostui tänään taas lenkillä kävelemään itse. Kiersimme pururataa, mutta meno oli niin hidasta, että oli pakko oikaista polkua pitkin. Se ei ollutkaan kovin hyvä idea, sillä pikkuveli alkoi kerätä mustikoita. Pääsimme aina pari askelta eteenpäin kunnes taapero halusi taas pysähtyä ja poimia pari mustikkaa.

Koiria se ei haittaisi niin paljon, jos heitä voisi pitää vapaana. Silloin he voisivat juosta omia menojaan ja liittyä seuraan taas kun hajut on haisteltu. Se ei kuitenkaan valitettavasti käy päinsä, koska metsässä saattaa olla muitakin, eivätkä Urpo ja Kärsä osaa käyttäytyä. Tietysti nyt on vielä kiinnipitoaikakin.

Punkkimagneetti

Kärsällä on ollut parin päivän sisällä jo kolme punkkia. Ensin löytyi päästä, sitten kainalosta ja tänään vielä nivusista, yök! Urpolla ja Kärsällä ei ole mitään punkkisuojaa, mutta sellaisen hankkiminen alkaa pian houkuttaa, kun punkkeja saa olla koko ajan poistamassa. Urpolla ei tosin ole ollut tänä kesänä kuin pari punkkia.

Seuraava sikailutapaus

Eilen Urpo varasti karjalanpiirakkaa ruokapöydältä, tänään Kärsä pisteli poskeensa ruokaa tiskipöydältä! Emännän ei tarvinnut poistua keittiöstä kuin hetkeksi, kun sieltä alkoi kuulua kolinaa - Kärsä oli jäähtymässä olleen pastavuoan kimpussa. Onneksi hän oli sen verran äänekäs, että emäntä ehti pelastaa suuren osan.



Nyt ei sitten ilmeisesti voi jättää enää mitään syötävää esille, jos meinaa kääntää selän hetkeksikin.

Perso karjiksille

Urpo teki sen taas - varasti pöydältä ruokaa, karjanlanpiirakoita. Parempiin suihin menivät sekä pikkuveljeltä jääneet reunapalat että emännän puoliksi syöty piirakka. Tilaisuus teki taas varkaan, sillä emäntä poistui pöydän äärestä vain hetkeksi, jolloin valmiiksi lähettyvillä ollut Urpo hyökkäsi.

Hän sai isännältä ankaran kurinpalautuksen, jonka aikana Urpo makoili selällään lattialla silti huuliaan lipoen, koska saalis oli niin makoisa. Sen jälkeen Urpo sai maata paikoillaan vähän aikaa ja ehkä hieman jopa hävetä käytöstään.

Nipussa

Tänään olikin yllättävän lämmin päivä, ja koirat sekä pikkuveli menivät yhdessä varjoon vilvoittelemaan. Taisi tosin käydä niin, että Urpo meni ensin, sitten Kärsä perässä ja lopulta myös taapero, mutta siellä he viihtyivät hyvän tovin kolmestaan.

Hupeneva vesi

Pikkuveli oppi jättämään koirien vesikupin rauhaan jo kolmisen kuukautta sitten, mutta nyt hän on innostunut uudestaan. Hän ottaa kupista vettä omaan kippoonsa, juo antaumuksella ja sitten sama uudestaan. Eipä se muuten haittaa, mutta koirien vesi ei ole aina maailman puhtainta. Sekään ei tietenkään ole hyvä, jos koirille ei jää mitään juotavaa pikkuveljen jäljiltä.