Vuoden lupaus

Pitkälti Junkkari-voittonsa ansiosta Urpo valittiin Kanta-Hämeen kanakoirakerhon vuoden lupaukseksi 2012. Siitä hyvästä hän sai pari diplomia ja mitalia, jotka kasvattaja kävi pokkaamassa puolestamme viime viikonloppuna KHKK:n kauden päätösjuhlassa. Urpon Alma-äiti valittiin tietysti KHKK:n vuoden koiraksi 2012. Onnittelut Almallekin! Urpon täytyy keväällä treenata armottoman kovaa, jotta vuoden lupaus -titteli ei muutu ihmisten mielessä ikuinen lupaus -titteliksi...

Pieniä marsuja

...tai siis seisojanpoikasia! Kävimme tänään tutustumassa Urpon Alma-emän toiseen pentueeseen eli kahdeksaan kolmeviikkoiseen pikkupentuun. Ei voi muuta sanoa kuin että olipa surkeita rääpäleitä vielä tässä vaiheessa, aivan samanlaisia kuin Urpo sisaruksineen pari vuotta sitten.

Mutta nyt asiaan eli kuviin:











Pennut olivat siis vielä marsun kokoluokkaa, mutta pitivät jo aikamoista ininää ja muutama yritti vähän haukahtaakin. Kyllä niistä vielä kelpo koiria tulee!

Urpo ei saanut tavata uusia sisaruksiaan, mutta hän pääsikin pihalle kikkailemaan Lunan kanssa. Tässä tulos, kun kahdesta apinasta yritti saada kuvan huonohkolla kameralla:

Toisetkin treffit

Urpolla on ollut oikein ihana viikonloppu, sillä tänään hän pääsi taas Dumlen luo treffeille. Oli vieläpä upea aurinkoinen sää!





Vauhtia piisasi eilisestä huolimatta, eikä Urpo enää kulkenut kuono kiinni Dumlen hanurissa. Muutenkin koirat olivat kiltisti ja seurasivat nätisti vierellä, kun ohitimme riistaeläinten syöttöpaikan.



Hangella oli paljon erilaisia jälkiä, mutta emme nähneet juurikaan mitään eläimiä. Korppi lenteli taivaalla, mutta siihen se melkein jäikin. Koirat kyllä varmasti haistoivat paljon sellaista, mihin ihmisen aistit eivät riitä. He katosivat välillä metsään ja tupsahtivat takaisin pellolle parin minuutin päästä jostain aivan eri suunnasta.





Tilauksessa on lisää näitä aurinkoisia vapaapäiviä maaseudun rauhassa!

Treffilauantai

Urpo pääsi tänään pitkästä aikaa treffeille Dumlen kanssa. Tapaamisia on jouduttu perumaan solkenaan kaikenlaisten sairastumisten ja Dumlen juoksujen vuoksi, mutta tänään kaikki meni melkein putkeen. Dumlen juoksut loppuivat noin viikko sitten eikä Urpo aluksi huomannut mitään.





Sitten yhtäkkiä, noin tunnin peuhaamisen jälkeen Urpo haisteli Dumlen pissaa ja hokasi, että sehän tuoksuu todella hyvältä. Siitä alkoi armoton liehittely. Dumle-raukka oli lopuksi niin poikki, ettei hän meinannut jaksaa kotiin asti Urpon jahdatessa häntä pitkin peltoja. Vielä kotitalollakin Urpo koitti koko ajan pusutella ja kiehnätä Dumlen kanssa. Tarvittiin supernamia, jotta he pysyivät paikoillaan sen verran, että saimme napattua virallisen treffikuvan.



Dumle ahmaisi omat herkkunsa alta aikayksikön ja meinasi sitten pihistää Urpolta jämät suoraan suusta. Urpo oli herrasmies eikä suuttunut, mutta ei sentään niin herrasmies, että olisi luovuttanut herkkunsa Dumlelle.

Kauden päätös

Urpo kävi eilen päättämässä lintukauden Alvettulassa (Hauholla), missä hän on ollut ennenkin monta kertaa. Mukana olivat kasvattaja mustan seisojatyttö Lunan kanssa sekä pari weimarinseisojaa.







Urpolla meni muuten hyvin, mutta paukkunouto oli riesana. Kunnon läksytyskään ei auttanut, Urpo lähti aina paukusta suoraan noutoon ilman minkään valtakunnan lupaa. Isäntä ei siis ollut oikein tyytyväinen Urpon suoritukseen, vaikka saaliiksi tuli 16 fasua.


Luna, musta kaunotar


Uljas weimari


Näin loikkii "grey ghost".

Toiveiden täyttymys

Isäntä ei ehtinyt kotiin ihan ystävänpäiväksi, mutta eilen Urpolla koitti onnenpäivä, hän pääsi nimittäin satamaan hakemaan isäntää kotiin. Hän tiesi heti autosta hypätessään, missä olimme ja ryntäsi heti kohti laivalle vievää siltaa.


Ritilä oli kuitenkin aika pelottava, ja Urpoa piti rohkaista hieman.


Kannelle päästyään Urpo kipitti heti oikealle ovelle.


Häntä vispasi vimmatusti Urpon odottaessa oven avautumista.

Laivan sisällä Urpo rynni heti moikkaamaan kaikkia vastaantulevia ihmisiä. Onneksi kaikki tuntuvat tykkäävän hänestä eikä kenelläkään ollut mitään sitä vastaan, että Urpo kiipesi sohvalle isännän syliin.


Kotona Urpo meni uudelle lempipaikalleen sohvan päätyyn ja tarkkaili sieltä isäntää.

Pian isännän kotiinpaluun jälkeen Urpon matkalaukku pakattiin, sillä miehet lähtivät viikonlopuksi Kustaviin pilkkimään. Urpolla on siis hyvät oltavat tänä viikonloppuna - hän saa olla ulkona koko päivän ja pääsee sitten isännän viekkuun nukkumaan, mökillä kun on eri säännöt kuin kotona!

Ystävänpäivälahja

Urpo olisi halunnut ystävänpäivälahjaksi löhöilyä isännän kainalossa sekä treffit Dumlen kanssa. Valitettavasti kumpikin toivomus oli toteutuskelvoton, koska isäntä on töissä ja Dumle potemassa naistenvaivoja. Urpo sai sen sijaan kaksiosaisen ystävänpäivälahjan: ihanan metsälenkin sekä eilen että tänään.





Urpolla oli koko ajan sata lasissa. Hän pysähtyi ainoastaan tarpeilleen ja jatkoi sitten juoksentelua tuhatta ja sataa. Aina kun häntä kutsui luokse, niin hän ilmestyi jostain aivan odottamattomasta suunnasta kieli roikkuen.



Tämän päivän lenkillä lumihankeen ilmestyi Urpon jäljiltä tassunjälkiä, joissa oli pieniä veritippoja. Se ei kuitenkaan hidastanut vauhtia lainkaan. Tarkempi tarkastelu kotona ei tuottanut mitään tulosta, tassuista ei siis löytynyt mitään näkyvää haavaa. Onneksi maassa on lunta, niin haava ei ainakaan mene täyteen mitään hiekkaa.



Urpo on ollut täällä viikolla reipas poika, sillä hän on joutunut olemaan kaksi yötä yksin kotona isäntäväen töiden takia. Palkinnoksi hän on saanut nukkua emännän kainalossa, tosin vain sohvalla. On muuten ihanaa herätä päiväunilta tuhisevan ja lämpimän koiran vierestä. Siinä on todellista, vilpitöntä ja pyyteetöntä rakkautta!

Toivottavasti kaikilla Urpon ystävillä on ollut antoisa päivä!

Kaksivuotias kaunotar

Urpo onnittelee parasta Dumle-ystäväänsä 2-vuotispäivänä! Toivottavasti juoksut ovat pian ohi, jotta pääsemme taas lenkille yhdessä.

Pikajuoksija metsässä

Eilen matkustimme Bertan luo maaseudulle ulkoilemaan välttääksemme kaupungin ruuhkat. Nykyään tuntuu, että joka paikka on koko ajan täynnä ihmisiä! Jos haluaa ulkoilla rauhassa, niin pitää lähteä liikkeelle jo aamuyöstä. Ei paljon enää huvita törmäillä muihin ihmisiin ja koiriin, kun on pari kertaa saanut kirosanoilla höystetyt haistattelut päin pläsiä täysin tuntemattomilta ihmisiltä, vaikkei mitään ole tapahtunut... Liittyy siis siihen, että Urpo on ollut vapaana metsässä sellaisella alueella, missä usein näkee koirien juoksevan ilman remmiä. No, Bertan luona voimme ainakin liikkua rauhassa, sillä meillä on maanomistajan lupa pitää koiria vapaana, eikä siellä edes koskaan tule ketään vastaan.





Bertta ei lähtenyt mukaan lenkille, mutta Urpo juoksi hänenkin puolesta. Meno oli todella hurjaa, kun hän pääsi pitkästä aikaa juoksemaan sydämensä kyllyydestä eikä joutunut vähän väliä palaamaan emännän luo. Jos hänet kutsui luokse, oli muutaman sekunnin ihan hiljaista, sitten alkoi jostain kuulua kauhea läähätys Urpon juostessa tuhatta ja sataa.





Metsässä oli paljon uutta lunta. Jäljistä päätellen kukaan ei ollut pitkään aikaan kulkenut samaa reittiä. Palattuamme lenkiltä Urpo meni pöydän alle nukkumaan, ja Bertta turvasi sillä aikaa selustan.





Tänään Urpo sai tyytyä juoksemaan vapaana jäällä. Metsässä hän joutui olemaan remmissä, sillä varsinkin sunnuntaisin on yleensä paljon ihmisiä ulkoilemassa, vaikkei olisi edes kiva ulkoilusää.

Epäonnistunut luistelureissu

Viime viikolla hiihto ei ottanut onnistuakseen lumenpuutteen takia, joten ei auttanut muu kuin hankkia retkiluistimet tällaisten mokien välttämiseksi. Pahuksen lumisade pääsi kuitenkin pilaamaan ensimmäisen luistelukokemuksen - lumi olikin kinostunut jäälle niin, että luistimien liuku tökkäsi muutaman metrin välein. Nyt ei siis auta muu kuin odottaa, että lumet taas sulavat.

He saapuivat!

Kuva Giron

Facebookin kautta saimme tiedon, että Urpon pikkusisarukset ovat syntyneet viime yönä: kolme narttua ja viisi urosta eli päinvastoin kuin Urpon pentueessa. Yksi pentu syntyi epämuodostuneena ja kuolleena, mutta muut ovat kuulemma elinvoimaisia. Onnittelut Almalle ja kasvattajalle!

Kalansyöjäkoira

Urpo on viettänyt koko viikonlopun pilkkikoirana miesten kanssa. Eilen hän teki typerän tempun karatessaan jäälle ilmestyneen schäferitytön perään. Hän oli kateissa peräti 20 minuuttia, mutta löytyi onneksi jonkun mökin pihalta. Toinen koira onkin ainoa syy, miksi Urpo on koskaan karannut palaamatta takaisin alle minuutin kuluessa. Huoli on kyllä kova, joten toivottavasti tällaista ei ala tapahtua useammin.



Tänään jäällä oli lintuja, joita Urpo intoutui seisomaan. Hän hiipi lähemmäs ja lähemmäs niitä, kunnes isäntä käski ajaa. Urpohan ajoi ja palasi sitten kiltisti takaisin. Häntä ei päässyt oikeuksiinsa seisonnassa, koska se oli piilossa takin helman alla. Hännälle on kyllä olemassa ihan oma reikä, mutta tällaisella koko päivän reissulla sitä ei voi hyödyntää, ettei Urpolla tule niin sanotusti kakka housuun.

Epäonnistunut hiihtoretki

Viime viikonloppuna, kun kävimme jäällä Urpon kanssa, lunta oli liikaa. Eilen sitä oli aivan liian vähän eikä hiihtämisestä tullut yhtään mitään. Urpo joutui etenemään pomppien, koska tassut eivät pitäneet yhtään peilijäällä. Silti hän oli aivan innoissaan.



Jäällä oli jonkun verran pilkkimiehiä, joita Urpo olisi kovin halunnut mennä moikkaamaan. Hän varmaan toivoi, että joku pilkkijöistä olisi ollut isäntä. Jollain oli seuranaan koira, jonka kanssa Urpo kirmaili vähän aikaa. Emme jaksaneet "hiihtää" pitkään lumenpuutteen takia, mutta maisemat olivat sentään kohdillaan.