Parantunut vatsa

Urpon vatsa oli vielä eilen aivan kuralla, mutta illemmalla hän ei enää pyytänyt pihalle, joten riisi ja piimä taisivat tehdä hyvää. Hän sai tällä kertaa kolme annosta Canikuria ennen kuin vatsa rauhoittui. Nappuloita ei voi vielä antaa, vaikka nälkä on kova.

Luontoretki

Poutaisen ja lämpimän lauantain kunniaksi lähdimme tänään luontopolulle Sipin ja Nukan kanssa. Liikkeellä oli paljon muutakin porukkaa, sillä parkkipaikka oli aivan täynnä, mutta polulle mahtui onneksi hyvin.



Taukopaikalle ei sitten oikein mahtunutkaan, laavu oli nimittäin täynnä porukkaa. Onneksi oli pouta, niin voimme istuskella taivasalla ja nauttia eiväät. Koirille ei tosin tarjoiltu mitään, heidät sidottiin kylmästi puuhun kiinni tarpeeksi kauas istumapaikasta, etteivät he pääsisi edes kerjäämään.

Sipi ja Nukka saivat paljon huomiota ihmisiltä. Muutamat tulivat kysymään mitä koiria he ovat ja kehumaan heidän kauneuttaan. Harmi vain, ettei heitä kiinnostanut mennä rapsuteltavaksi. Urpo ja Kärsä sen sijaan olisivat kaivanneet rapsutuksia ja huomionosoituksia, mutta kukaan ei ollut kiinnostunut heistä, nyyh.

Taas uutta ruokaa

Juuri kun koirille oli löytynyt uusi hyvältä vaikuttava nappularuoka eli Nutrima Digestion, niin sitä ei yhtäkkiä saanutkaan mistään. Oli siis pakko turvautua saman merkin toiseen nappulaan, Vitaliin, ja toivoa parasta.



Liekö sattumaa vai ei, mutta Urpolla meni pian uusien nappuloiden käyttöönoton jälkeen vatsa aivan kuralle. Toki uusien nappuloiden seassa on vielä vanhojakin, ettei vaihto tapahtunut ihan kylmiltään, mutta jostain Urpon vatsa on nyt taas ottanut nokkiinsa.

Ilonpilaaja

Pikkuveli oli tehnyt itselleen pedin sohvalle käyttäen tyynyä ja koirien peittoa. Heti kun hän poistui hetkeksi sohvalta, Urpo valtasi paikan!

Valikoiva lenkkeilijä

Urposta on viime viikkoina tullut hyvin valikoiva lenkkeilijä. Jos sataa, hän ei lähde. Jos on aikainen aamu, hän ei lähde. Jos isäntä jää kotiin, hän ei lähde.



Sen kyllä huomaa sitten, jos Urpo ei ole ollut lenkillä pariin päivään, kyllä hänestäkin tulee levoton. Kärsä taas ei meinaa kestää kuin muutaman tunnin ilman lenkkiä ennen kuin hän alkaa riekkua sisätiloissa.

Hieman tietysti huolettaa, että onko Urpolla joku hätänä, kun hän ei halua lähteä lenkille, mutta toisaalta vanhuus ei tule yksin. Yli 10,5-vuotias ei jaksa enää samalla tavalla kuin nuori koira. Pihalla hän saattaa intoutua leikkimään Kärsän kanssa ja säntäilee toisinaan ympäriinsä, joten mitään kovin pahoja kipuja ei näyttäisi ainakaan olevan.

Leikkipuistokyylät

Urpo ja Kärsä pääsivät eilen käymään Sipin ja Nukan luona kylässä. Reissuun sisältyi lapsen leikkihetki leikkipuistossa, mihin koirat eivät tietenkään saa mennä, joten he odottivat puuhun kiinni köytettyinä leikkien ajan. Toki ruskeiden ja valkoisten välillä oli hajurako.



Illan pimetessä koirille tuli nälkä, mutta Urpolla ja Kärsällä ei ollut eväitä mukana. He saivat vain kuunnella ja kuolata oven takana, kun Sipi ja Nukka söivät päivällistä. Kuonot pysyivät ovessa kiinni niin kauan kunnes se aukesi, mutta silloin oli tietysti jo liian myöhäistä, yhtään murusta ei jäänyt.

Uusi matto

Nyt meillä on muutaman viikon ollut uusi matto olohuoneessa sen sata kertaa pesulassa olleen villamaton tilalla. Uusi matto on kirpparilta ostettu puuvillamatto, joka on helpompi viedä pesulaan tarvittaessa eikä harmita niin paljon, jos menee kokonaan pilalle.

Nyt on mennyt jo monta viikkoa eivätkä koirat ole tehneet tarpeitaan sille yhtään kertaa, joten vaikuttaa siltä, että maton vaihtaminen on parantanut koirien vatsat!

Urhea Kärsä

Tänään on ollut aivan järkyttävä sadesää, joten Urpo ei lähtenyt ollenkaan lenkille. Hän jäi aamupäivällä sohvalle makoilemaan, kun Kärsä lähti emännän kanssa urheasti kävelylenkille. Kärsä sai ylleen sadetakin, koska vettä tuli tosiaan aivan vaakasuoraan.



Iltapäivällä Kärsä pääsi uudestaan pienelle lenkille eikä silloin edes satanut kuin vähän tihkua, mutta Urpo katseli vain epäuskoisena sohvalta eikä suostunut lähtemään mukaan. Hän jäi mieluummin ihan yksin kotiin kuin lähti sateeseen. Hän kävi vain pari kertaa pihalla nostamassa jalkaa.

Lokakuu yllättää

Onpas ollut upea viikonloppusää! Aurinko on hellinyt ja koirat ovat päässeet patjalle rötväämään. Ilma on viileä ja tuulinen, mutta liiterin edessä on hyvä makoilla patjalla kuin prinsessat.

Aamudeitti

Moona pyysi meitä mukaan koirametsään tänä viikonloppuna, mutta kaikki päivävuorot olivat jo varattuina. Oli siis valittavana vain myöhäinen ilta, yö tai aikainen aamu, joista meidän rytmiimme parhaiten sopii jälkimmäinen. Siispä Kärsä lähti tänä aamuna reippaana kohti koirametsää jo ennen seitsemää. Urpo ei liikahtanutkaan sohvalta, joten hän sai jäädä kotiin.



Matkalla sateli vähän vettä ja oli säkkipimeää, mutta perillä taivas kirkastui ja päivänvaloa alkoi olla jo sen verran, ettei tarvinnut otsalamppua. Koiria pimeys ei tietenkään haitannut, he juoksivat aivan päättöminä pitkin aidattua aluetta.

Kärsällä ja Moonalla oli taas kerran tosi kivaa yhdessä, he ovat niin samanlaisia hölmöjä luonteeltaan. Moona intoutui pari kertaa ajohaukkuun, kun Kärsä pinkoi täyttä vauhtia. Sitten taas välillä he menivät omia teitään kunnes taas ottivat pienet painimatsit ja juoksupyrähdykset.

Urpo oli jäänyt kotiin vinkumaan, vaikka hän ei vaikuttanut halukkaalta lähtemään mukaan, kun ei kerran sohvalta noussut. Ehkä hänelle tuli surku, kun hän kuuli auton äänet ja tajusi, ettei Kärsä lähtenytkään tavalliselle lenkille. Ehkä Urpo pitää seuraavalla kerralla pakottaa mukaan.

Pettyneitä koiria

Silloin kun emäntä imuroi, koirat eivät voi olla sohvalla, koska sekin pitää yleensä imaista puhtaaksi karvoista. He eivät voi käsittää, että silloin täytyy makoilla jossain muualla. Urpo menee yleensä protestiksi Kärsän päälle makaamaan, kun ei muka muuallakaan voi olla sitä pientä hetkeä.

Tahtoo namia

Mestarikerjääjä Urpo on taas kunnostautunut, mutta eihän tuollaista katsetta voi vastustaa, niin ihana!

Lämmin aamulenkki

Kärsä pääsi tänään juoksulenkille heti aamusta. Urpo olisi tahtonut lähteä mukaan ja meinasi tunkea itsensä väkisin ovesta ulos, mutta hän ei päässyt. Ei Urpo olisi jaksanut juosta Kärsän vauhtia 15 kilometrin lenkkiä.

Kärsä sen sijaan jaksoi hyvin, vaikka oli aika lämmin. Etelätuuli tuiversi onneksi hiukan viilentäen, mutta Kärsä läähätti ja meni kotona heti juomaan. Eipä uskoisi, että lokakuussakin voi vielä olla liian lämmin!

Perjantai-ilta meillä

Kärsä on kauhean huomionkipeä ja sotkee aina pikkuveljen leikit, jos tämä on lattialla touhuamassa. Joskus Kärsä joutuu osallistumaan leikkeihin, niin kuin esimerkiksi tänään, kun hän sai toimia aavikkona pikkuveljen pikkuautoille. No, onhan Kärsän turkki ruskea niin kuin hiekka.

Satumetsässä

Käymme läheisessä satumaisessa metsässä vähintään viikoittain, mutta silti on melkein joka kerta pakko ottaa koirista kuva siellä. Heitä ei voisi vähempää kiinnostaa poseeraaminen, joten kuvista ei yleensä tule kovin hyviä. Ehkä kuitenkin joku kerta vielä tärppää, jos vain jaksaa ahkerasti kuvata.

Kun keittiössä rapisee

Urpo ei voi nukkua rauhassa, jos joku rapistelee keittiössä. Hänen on pakko maata silmät auki niin, että hän näkee mitä tapahtuu ja ehtii syöksyä paikalle, jos jotain tippuu. Urposta on kuoriutunut pahempi kerjääjä ja kyttääjä kuin Kärsä!

Päätöspäivä

Ilomantsin jahtireissu tuli tänään päätökseensä kanalintujen osalta tuloksettomana, mutta koirilla oli silti kivaa. Kärsä jaksoi juosta ja hakea todella hyvin, hän on huippukunnossa. Urpo ei ole ihan niin hyvässä kunnossa, mutta oli kuitenkin täynnä intoa. Lämmin sää haittasi Urpon jaksamista jonkin verran, toki myös kymmenen vuoden ikä sekä se, ettei hän ole käynyt juoksulenkeillä enää moneen kuukauteen.



Ihanaa, että molemmat pääsivät kuitenkin edes lyhyelle metsästysreissulle isännän työkiireistä huolimatta. Ehkä he pääsevät tänä syksynä vielä harrastamaan jotain pienimuotoista metsästystä jossain kohtaa.

Urpon saalis

Jahti on jatkunut Ilomantsissa tänään, mutta lintuja ei ole saatu. Ne ovat edelleen niin arkoja, etteivät koirat pääse seisonnalle. Sen sijaan Urpo seisoi valtavan kokoisen jänöjussin, jonka kanssa Kärsä tunki mukaan kuvaan. Urpoon voi näemmä aina luottaa näissä metsästyhommissa!

Riekkumista kohteessa

Pojat ovat päässeet perille Ilomantsiin ja ovat yleisen riekkumisen lisäksi käyneet vähän haistelemassa lintuja. Niitä on löytynyt, mutta ovat niin arkoja, etteivät päästä seisonnalle. Onneksi on vielä pari päivää aikaa.

Jännitystä ilmassa

Tänään isäntä on pakkaillut jahtikamojaan huomista varten, ja koirat aavistavat, että jotain on meneillään. Kärsä meni varmuuden vuoksi takkien päälle makoilemaan, ettei isäntä ainakaan unohda ottaa häntä mukaan.