Viimeiset penturokotukset

Kärsä kävi perjantaina eläinlääkärissä ottamassa viimeiset penturokotukset. Samalla eläinlääkäri tutki Kärsän korvat, hampaat, raajat ja sydämen. Kaikki oli kunnossa. Vaaka näytti 28 kiloa, ja lääkäri sanoi, että Kärsä on hyvässä kunnossa - ei liian laiha eikä lihava. Nyt Kärsän ei tarvitse käydä rokotuksilla kolmeen vuoteen.



Lääkärikäynnin jälkeen menimme Piikkiöön luontopolulle lenkkeilemään. Siellä oli kauheasti hajuja, mutta emme onneksi nähneet muita. Sadesää varmaan karkotti muut ulkoilijat.

Kuules eno!

Urposta tuli viikonloppuna eno, kun pikkusisko Miina synnytti seitsemän pentusta. Pentue on täsmälleen samanlainen kuin se, johon Urpo syntyi neljä vuotta sitten: kolme urosta ja neljä narttua. Onnea Miinalle ja kotiväelle!

Uusi remmi

Eräänä päivänä meinasi käydä huonosti, kun Kärsän remmi meni rikki kesken lenkin. Olimme tienposkessa päästämässä toista koiraa ohittamaan rauhassa, mutta Kärsähän ei ole kovin rauhallinen tapaus, koska täällä tulee niin harvoin muita koiria vastaan. Sen sijaan hän riuhtoi remmissä niin kovasti, että se meni rikki ja Kärsä pääsi vapaaksi autotiellä. Onneksi tiellä ei ollut autoja juuri silloin, eikä mitään sattunut. Kärsä kävi vain pikaisesti moikkaamassa toista koiraa ja tuli sitten heti takaisin.



Nyt hänellä on uusi remmi, jossa on erilainen kiinnityslukko. Sen pitäisi kestää 40-kiloisen koiran metkut, joten eiköhän se kestä alle 30-kiloista Kärsää, ainakin toivottavasti!

Nelivuotias nelijalkainen

Siitä on jo neljä vuotta, kun Alma puski ensimmäisen pentueensa ilmoille. Onnea Urpolle, Elmolle, Pläkille, Chisulle, Iisille, Ruskalle, Vimmalle ja Armille!

Uudet valjaat

Urpo ja Kärsä saivat joululahjaksi uudet valjaat, Rukan Y-malliset. Ne ovat paremmat kuin tavallinen kaulapanta, jos koira on vetävää mallia, ja meidän koirat kyllä vetävät remmissä aika tavalla (ainakin jos remmin toisessa päässä on mamman mussukoille lässyttävä emäntä).



Molemmilla oli alun perin mustat valjaat, mutta sitten kävi sellainen moka, että Kärsä istui noin viisi minuuttia valjaat yllään auton takakontissa ja ehti siinä ajassa purra valjaistaan yhden kohdan melkein kokonaan poikki. Ei siis auttanut muu kuin hankkia uudet valjaat. Haussa oli remmin väriin sopivat siniset, mutta niitä ei ollut, joten Kärsä saa nyt kulkea neonkeltaiset huomiovaljaat yllään.

Kolmistaan juoksujalkaa

Yhtenä päivänä Urpo ja Kärsä veivät emännän juoksulenkille. Se oli ensimmäinen kerta, kun molemmat koirat olivat kirittämässä, sillä tähän mennessä toinen on aina saanut jäädä kotiin odottamaan. Työpäivän jälkeen ei oikein raski jättää koiria enää yksin, joten kumpikin sai lähteä mukaan.

Meillä on vain yhdet vetovaljaat, jotka jätettiin tällä kertaa kotiin. Koirilla oli tavalliset Y-valjaat yllään, eikä vetoliinakaan ollut tavallista remmiä kummoisempi. Tarkoitus ei ollutkaan tällä kertaa, että koirat vetäisivät, vaan aikomuksena oli mennä hölkkäilemään, koska se oli koirien ainoa kunnon lenkki sinä päivänä ja heidän piti antaa nuuskia ja merkkailla hieman. Vetämiseksi se kuitenkin lopulta meni, sillä meidän koirat eivät ole mitään hölkkäilijöitä.

Lenkki meni joka tapauksessa hyvin ja tarkoitus on kokeilla joku kerta uudestaan. Ensin täytyy kuitenkin parannella lihaksia, jotka ovat ainakin kaksijalkaisella osapuolella aivan rikki. Vanha takareisivamma ei valitettavasti oikein tykkää canicrossista.

Dog Shaming

Netissä pyörii paljon hauskoja kuvia koirista poseeraamassa kyltin kanssa, joka kertoo mitä kaikkea pahaa koira on tehnyt. Eilen Kärsä joutui dog shamingin kohteeksi, sillä hän oli tehnyt sen kaikista pahimman tempun: syönyt sohvaan reiän!

Ennen eilistä temppua Kärsä ei ollut koskaan kajonnut huonekaluihin yksin ollessaan, eikä Urpo aikoinaan koskenut sohvaan, vaikka hän söi kaikki muut huonekalut. Nyt tilanne on kuitenkin Kärsän takia se, että joudumme ostamaan uuden sohvan. Ei tosin ihan vielä, koska Kärsä on nyt päässyt sohvan makuun.

Tahtoo kakkua!

Isäntäväki söi hiljattain kakkua aamupalaksi hääpäivän kunniaksi. Urpo oli sitä mieltä, että hänen olisi kuulunut saada maistiaisia, mutta ikävä kyllä niitä ei herunut, koska ensinnäkin kakku oli suklaakakkua ja toiseksi pöydästä ei saa kerjätä. Julmaa, eikö?

Röyhkeä ryökäle

Talossamme on vierashuone, joka toimii myös isännän perhonsidontapaikkana sekä Urpon rauhoittumistilana. Ajattelimme, että Urpo pääsisi sinne pakoon pikkuveljeä, jos käpy uhkaa palaa. Urpo ei kuitenkaan ole viihtynyt siellä, vaan hän haluaa aina sohvalle olohuoneeseen. Koska emme kaikki mahdu samalle kolmen hengen sohvalle yhtä aikaa, niin koirat joutuvat yleensä luopumaan paikoistaan. Urpo menee silloin vastahakoisesti omalle patjalle makoilemaan ja antamaan pahaa silmää. Kärsä puolestaan on viime aikoina ruvennut menemään vierashuoneen sängylle nukkumaan, emmekä raski kieltää häntä, vaikka koko huone oli alun perin kielletty molemmilta koirilta. Kärsä on siellä niin sievästi nukkumassa aivan hiljaa.

Jänömettällä

Vielä ennen helmikuun loppua Urpo ja Kärsä pääsivät metsälle hätyyttelemään jäniksiä. Kärsän päivä meni plörinäksi, sillä hän ei ollut kiinnostunut jäniksistä eikä muustakaan paitsi sitten kun Urpolla oli tilanne päällä. Kärsä jäi jalkoihin pyörimään, kun olisi pitänyt lähteä hakemaan saalista. Urpo sen sijaan toimi taas kuin junan vessa ja siitä palkinnoksi hänelle ammuttiin jänönen.

Siinä oli sitten se jahtikausi ainakin muiden kuin supien osalta. Urpo ei ole tänä talvena päässyt supijahtiin vielä kertaakaan, koska jahtikaveri Miina on äitiyslomalla. Viime talven supinnahat ovat kuitenkin tallessa vielä ja ne on käytetty parkittavana. Nyt pitäisi enää keksiä, mitä niillä tekisi.

Toim. huom. Kuvassa on tietysti rusakko, mutta jänis kuulostaa romanttisemmalta.