torstai 30. lokakuuta 2014
Iloinen Kärsäeläin
Tänään Urpo oli koko päivän miesten kalareissussa, ja Kärsä oli kotona mammanpoikana. Kun Urpo tuli takaisin kotiin illalla, Kärsä ilahtui niin kovasti, että häneltä pääsi ilopissa keittiön lattialle!
tiistai 28. lokakuuta 2014
Ankaraa treeniä
Kärsä on nyt sen ikäinen, että joitain juttuja pitäisi jo ruveta osaamaan. Esimerkiksi noutaminen on retuperällä ja siksi olemme nyt aloittaneet tehotreenit, eli teemme muutaman minuutin pituisia harjoituksia päivittäin. Kärsä on viime päivien aikana harjoitellut noutamista ja paikallaan pysymistä. Periaatteessa Kärsä tietää, mitä paikalla-käsky tarkoittaa, mutta ei vielä malta pysähtyä pitkäksi aikaa. Edes Urpon esimerkki ei pysäytä Kärsää.
Noutoa varten saimme juuri sopivasti Rekku-vainaan vanhoja dameja, joilla Kärsä ei suinkaan saa leikkiä vaan niillä treenataan. Välillä Kärsä ei lähde edes noutamaan eikä selvästikään vielä ymmärrä nouda-käskyä, mutta eiköhän se siitä, kun jaksaa olla kärsivällinen. Kaikki eivät ole luonnonlahjakkuuksia niin kuin Urpo.
torstai 23. lokakuuta 2014
Ahmimishäiriö
Urpo on ollut pohjoisesta paluun jälkeen kauhea ahmatti. Hän ei malttaisi edes olla pihalla, jos ruoka-aika lähestyy. Se on sikäli ilahduttavaa, että Urpo oli kauhean laiha metsästysloman päätteeksi.
Kärsä nyt on aina ollutkin ahmatti, jota ei paljon haittaa, vaikka maailma kaatuisi ympäriltä - ruoka maistuu aina! Nyt Kärsäkin on ollut hieman hoikemmassa kunnossa johtuen siitä, että hän on saanut pienempiä annoksia. Pohjoisessa Kärsä näytti melkein punkerolta, mikä saattoi tietysti olla optinen harha hoikkaakin hoikemman Urpon rinnalla.
Kävimme punnitsemassa koirat Mustin ja Mirrin vaa'alla jokin aika sitten. Urpo painoi sen mukaan 28,6 kiloa, Kärsä 25,6 kiloa. Kotona alkusyksystä mitattu paino (26,7) oli siis Kärsän kohdalla yläkantissa tai sitten hän on laihtunut.
sunnuntai 19. lokakuuta 2014
Kikkapetteri
Metsästysloman jälkeen Kärsä on saanut kikkailuvaihteen päälle taas. Hän on tehnyt tuhoja kotona yksin ollessaan, tai onhan hänellä aina Urpo seuranaan. Sitä emme vielä tiedä, mitä tapahtuisi, jos Kärsä jäisi täysin yksin. Varmaan jonkinlainen katastrofi. Kärsä ei onneksi ole vielä kajonnut kirjahyllyn sisältöön eikä huonekaluihin niin kuin Urpo teki pentuna. Tuhot ovat olleet pieniä ja aika mitättömiä, mutta sitäkin ärsyttävämpiä, koska lattia on täytynyt imuroida joka päivä.
Ongelman ydin on varmasti se, että Kärsä tylsistyy joutuessaan olemaan pitkään sisällä. Eroahdistuksesta ei liene kyse, sillä Kärsä kikkailee myös silloin, kun olemme kotona. Hän pihisti yhtenä aamuna keittiön tasolta kurkun ja nakerteli sitä tyytyväisenä, vaikka olimme juuri tekemässä lähtöä lenkille. Nämä ovat toivon mukaan pennun elkeitä, joista Kärsä pääsee eroon iän karttuessa. Kiinni jäädessään hän on aina hyvin nolo ja heittäytyy selälleen tai laittaa ainakin korvat luimuun.
tiistai 14. lokakuuta 2014
Vesityön kirous
Urpo kävi viikonloppuna suorittamassa avoimen luokan vesityökokeen toistamiseen. Se meni juuri samalla tavalla kuin viime vuonnakin: neljä pistettä, koska takamus nousi tontista ilman lupaa heti laukauksen jälkeen. Muuten koe meni loistavasti.
Tänään Kärsä lähti isännän seuraksi kalaan, ja Urpo jäi emännän juoksukaveriksi. Urpon juoksu sujui ihan hyvin, mutta Kärsä kikkaili itsensä ulos veneestä loimi päällä ja joutui olemaan loppureissun turkki märkänä. Onneksi Kärsä ei ole yhtä kylmänarka kuin Urpo.
lauantai 11. lokakuuta 2014
Metsästyskuulumiset
Urpo ja Kärsä palasivat viime yönä neljä viikkoa kestäneeltä metsästysreissulta. Urpo on tuttuun tapaan laiha ja rähjäinen rankan työjakson jäljiltä, mutta Kärsä ei päässyt laihtumaan. Urpohan söi välillä vähän huonolla menestyksellä, toisaalta häneen upposi valtavat määrät ruokaa, kun sille päälle sattui.
Kärsän ensimmäinen kanalintusyksy ei ollut mikään jättimenestys, mitä emme tosin odottaneetkaan. Haku oli alkuun niin sanotusti hakusessa, mutta parani koko ajan. Viimeisinä päivinä Kärsä tiesi jo, mitä pitää tehdä, kun isäntä päästää irti remmistä ja käskee hakuun. Kärsä juoksi kuitenkin aika paljon kuono maassa, joten ilmavainusta hän ei taida vielä ymmärtää.
Kärsä oli aikamoinen pöläyttelijä - usein kävi niin, että linnut lähtivät lentoon ilman seisontaa. Viiriäistreeneissä kuitenkin näimme, että Kärsä osaa seisoa. Pari kertaa kävi niin ihmeellinen juttu, että Kärsä tuli käskystä heti takaisin isännän luo pöläytettyään linnut lentoon. Sen kun vielä tietäisi, miksi hän joskus tottelee satumaisen hienosti noinkin vaikeassa paikassa!
Inarissa mukana oli Kärsän ikäinen Kuura, joka oli siis myös ensimmäistä kautta kanalintumetsällä. Annoimme koirien hakea vuorotellen, koska yhdessä hakemisesta ei olisi tullut mitään. Kärsä seurasi muiden hakua ilahduttavan rauhallisesti, hän ei vinkunut perään juurikaan eikä kokenut kateutta siitä, että Urpo tai Kuura sai juoksennella vapaana. Silloin kun Urpolla oli tilanne päällä ja isäntä lähti hiipimään ase tanassa, niin Kärsä inisi jonkun verran.
Kärsä sai aikaiseksi muutamia seisontoja, mutta harvemmin se kohdistui lintuun eikä pelkkään hajuun. Huvittavin seisonta oli se, kun Kärsä piikkasi maasta jonkun kohteen ja seisoi pitkään ja hartaasti. Sitten hän perääntyi yhtäkkiä ja lähti juoksemaan poispäin päätä ravistellen. Pian maasta nousi aikamoinen määrä ampiaisia. Ilmeisesti ne eivät kuitenkaan ehtineet pistää Kärsää.
Urpo jatkoi tänäkin syksynä hienoa työtään. Hän sai hieman harjoitella tiedottamista, mikä oli helppoa tunturikoivikossa. Siellä nimittäin näkee koiran liikkeet erittäin hyvin. Aina kun Urpoa ei ollut näkynyt hetkeen, niin oli helppo päätellä hänen olevan seisonnalla. Kun häntä kutsui luokse, niin hän tuli kauhealla tohinalla ja lähti viemään isäntää linnun luo. Ainoa ongelma oli liiallinen vauhti - kaksijalkainen ei millään voi pysyä nelivedon perässä. Sopii myös toivoa, että tiedottaminen tapahtuisi oma-aloitteisesti niin kuin muutaman kerran kävikin.
Kolmen viimeisen päivän aikana Urpo sai kaksi riekkoa. Useampaan oli mahdollisuudet, mutta ohilaukaukset tai liian tiheät koivikot tulivat esteeksi. Kärsän ainoaksi pudotukseksi jäi ukkometso, mikä ei ole ihan huono saavutus sekään. Pääasia on kuitenkin se, että Kärsä pääsi linnuille ja oppi hakemaan. Ensi syksynä katsotaan, mitä Kärsän kanalintu-urasta tulee.
Tunnisteet:
koirakaverit,
metsästys,
pentuna,
pikkuveli,
reissussa
perjantai 10. lokakuuta 2014
Maisemapläjäys
Blogissa on ollut pieni tauko, koska emäntäkin pistäytyi pohjoisessa seuraamassa Urpon ja Kärsän edesottamuksia riekkometsällä. Olipa elämyksellinen ja upea reissu! Ruskaa ei oikein enää ollut, koska puut olivat pudottaneet lehtensä, mutta varvikko loisti punaisena ja keltaisena. Samoilimme erämaassa, metsissä, jängillä, vaaroilla... Tuolla pitäisi ehdottomasti olla liikkeellä kunnon kameran kanssa, mutta nyt on tyytyminen suttuisiin kännykkäkuviin.
Siinä nyt kuvaoksennusta ensihätään.
Siinä nyt kuvaoksennusta ensihätään.
torstai 2. lokakuuta 2014
Pudotus
No niin, ilmeisesti Kärsää kannatti haukkua julkisesti - heti eilisen blogikirjoituksen julkaisun jälkeen Inarista tuli tieto, että Kärsälle on pudotettu ensimmäinen lintu. Eikä edes mikä tahansa lintu vaan ukkometso! Kärsä seisoi sitä eikä edes mennyt perään, mutta toisaalta lintu oli niin valtava, ettei Kärsä kyennyt noutamaan sitä.
Kärsällä meni siis hyvin eilinen päivä, ja Urpokin sai kaksi riekkoa. Isäntä sen sijaan joutaisi ampumakurssille, koska ei osunut yhteenkään lintuun. Onneksi mukana oli kaveri, joka ampui kaikki linnut. Muuten Kärsän metsokin olisi jäänyt taivaalle.
Lisäys: Metsoa isäntä ei kyllä yrittänytkään ampua, koska alueella saa ampua vain riekkoja (paitsi paikalliset, joihin kaverikin kuuluu).
keskiviikko 1. lokakuuta 2014
Erämaassa
Kärsä oli eilen komeana metsästämässä. Valitettavasti pelkällä ulkonäöllä ei saa saalista - Kärsällä meni metsästyksen suhteen ihan huonosti koko päivän. Hän ei ole osoittanut lainkaan samanlaista varhaiskypsyyttä kuin Urpo saman ikäisenä, vaikka kyllä Urpokin mokaili pentuna. Kärsälle ei ole toistaiseksi pudotettu yhtään lintua, mutta onneksi Urpo on mukana varmistamassa saaliin.
Kärsällä on joku hulluusvaihe meneillään muutenkin, sillä hän syö kaiken, ihan kaiken. Häntä ei voi jättää edes saunan ajaksi yksin mökkiin, vaan häntä täytyy pitää häkissä sen aikaa. Tuhoamisvimma on tosin ailahtelevaista, sillä juuri ennen reissua Urpo ja Kärsä olivat koko yön kahdestaan kotona, noin kymmenen tuntia yhteensä, eikä Kärsä ollut sinä aikana koskenut kotona mihinkään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)