Hoikkana arkeen

Urpo ja Kärsä palasivat myöhään eilen illalla Ilomantsista ja Kärsä näyttää taas kauhean hoikalta. Hän on juossut niin kovasti siellä, että kilot ovat jääneet metsään.

Huomenna hänellä on taas verikoe, ja sitten saamme tietää onko hänen maksansa parantunut yhtään tukiravinteiden ansiosta. Viimeinen annospussi Samyliniä meni juuri sopivasti tänään, joten toivottavasti sitä ei tarvita enää, mokomaakin kallista ravintolisää!

Urpo osaa

Heti ensimmäisenä päivänä Ilomantsissa Urpo onnistui. Lintuja ei ole näkynyt ihan älyttömän paljon, mutta Urpolle niiden löytäminen on helppoa kuin heinänteko. Papparainen on edelleen täydessä terässä!



Kärsälläkin meni ihan hyvin, mutta hän sai jäädä iltalenkin ajaksi mökille lämmittämään saunaa.

Lainaliivissä metsälle

Urpon metsästysliivi on kadonnut mystisesti. Sitä ei löytynyt, kun emäntä pakkasi koirien tavaroita reissua varten muutama viikko sitten, joten Urpo joutui käyttämään varaliiviä, joka hiersi kainaloon kaljun kohdan. Onneksi asia tuli puheeksi Moonan omistajan kanssa, joka ystävällisesti lainasi Urpolle samanlaista liiviä. Urpo ja Kärsä ovat nimittäin parhaillaan matkalla Ilomantsiin metsästämään.

Tiistaitärskyt

Eilinen iltalenkki sujui mukavissa merkeissä Moonan kanssa, jonka tapasimme viimeksi viime kuussa. Tälläkin kertaa kiersimme paikallisen luontopolun, joka on hyvin kaunis ja monipuolinen.

Kärsä ei tällä kertaa jännittänyt Moonaa kovin paljon, vaikka hänen pitikin aluksi nostaa karvat pystyyn. Lenkin aikana koirat kulkivat enimmäkseen omia reittejään eivätkä edes huomanneet toisiaan.

Lenkin jälkeen Urpolla oli kauhea kiire päästä autoon, koska taivaalta tuli vettä ja ruoka-aika oli mennyt ohi aikoja sitten. Oli kuitenkin tosi mukavaa lenkkeillä taas hyvässä seurassa.

Syyspäivä ulkoillen

Vihdoin oli taas kunnon aurinkoinen päivä! Se alkoi juoksulenkillä metsässä, eikä todellakaan ollut liian kuuma, sillä ulkona oli vain muutama lämpöaste. Kärsä jaksoi vetää hyvin läähättämättä.

Sitten koirat nukkuivat sohvalla muutaman tunnin, minkä jälkeen he viettivät loppupäivän pihalla. Urpo huomasi päiväunilta herättyään, että aurinko oli tullut kunnolla esiin ja hän halusi heti pihalle. Liiterin edessä oli aurinkoinen paikka tuulensuojassa, joten siinä oli hyvä rötvätä. Välillä kävimme metsässä sienestämässä ja sitten rötväys jatkui.

Lisää tällaisia syyspäiviä!

Seuran mailla sienessä

Yhtenä iltana kävimme paikallisen metsästysseuran mailla sienessä ja samalla juoksuttamassa koiria. Heillä oli kauhean kova meno päällä. Varsinkin Kärsä kävi vähän väliä jossain eikä tullut takaisin kuin vasta muutaman käskyn jälkeen. Urpollakin oli niin kiire, ettei hän ehtinyt edes mukaan kuvaan.

Kateissa huonolla hetkellä

Kärsä teki eilen vähän huonoon aikaan katoamistempun, jonka takia emäntä meinasi myöhästyä töistä. Kärsä lähti nimittäin takapihan metsikköön nuuhkimaan jotain omin päin eikä tullut takaisin kutsusta. Lopulta hänet piti hakea sieltä Urpon kanssa. Onneksi Urpo johdatti emännän oikeaan suuntaan, ja Kärsä löytyi ajoissa.

Pappa kunnossa

Urpon eilisiltainen pahoinvointi oli aamulla tipotiessään, joten hän pääsi mukaan juoksulenkille. Hän kipitti ihan reippaasti emännän vierellä ja söi sen jälkeen aamupalaksi eilen syömättä jääneet nappulat. Kaikki näyttää siis olevan kunnossa.

Huoli Urposta

Viime viikko oli Urpolle yhtä juhlaa, mutta tämä viikko on alkanut alavireisesti. Hän on joutunut olemaan Kärsän kanssa kahdestaan kotona pitkiä aikoja ja tänään hän oksensi lenkin jälkeen lattialle eikä suostunut syömään. Edes makkarasiivu ei kelvannut. Papparaukka on siitä lähtien makoillut isännän sylissä sohvalla.

Metsästysreissun jälkeinen tassun aristaminen johtuu muuten siitä, että siinä on haava. Se ei onneksi ole syvä eikä vuoda eikä Urpo onnu tassua kävellessä, joten se parantunee itsestään.

Onneksi koirien ei tarvitse loppuviikolla olla yksin kotona kuin lyhyitä aikoja.

Huoli Kärsästä

Koirat palasivat eilen illalla kotiin pohjoisesta päällisin puolin hyvinvoivina. Kärsä on kuitenkin laihtunut jonkun verran ja hänellä on ollut vatsa löysällä. Urpokin arastelee toista etutassuaan, mutta ei onneksi kävellessä, vaan silloin kun sitä pyyhitään.

Kärsä on nyt syönyt pari viikkoa tukiravinnetta maksan korjaamiseksi ja ensi viikolla hänellä on taas verikoe. Sitten selviää, ovatko maksa-arvot parantuneet viime kerrasta. Laihtuminen on yksi merkki maksasairaudesta, mutta kyllä Kärsä on voinut hyvin laihtua myös metsästyksen takia. Niin on käynyt ennenkin, että hän on palannut metsästysreissulta laihtuneena. Onneksi Kärsä on oma reipas itsensä kuitenkin, ruokahalukin on ennallaan.

Pappa on paras

Urpo se vain osaa! Harmi, että huomenna koittaa jo kotimatka, kun homma on alkanut sujua. Onneksi tämä ei ole syksyn ainoa metsästysreissu.

Kunniavaras

Vihdoin sekä Urpon että isännän onni oli myötä! Sitten Kärsä vei kunnian saaliista poseeraamalla kuin paraskin seisoja linnun vieressä sillä aikaa, kun Urpo keskittyi nuolemaan pallejaan.

Puolikas päivä

Etelä-Lapissa oli vielä tänäänkin niin lämmin ilma, että metsästyspäivä jäi puoleenväliin. Koirat eivät jaksa juosta, kun on liian kuuma. Tai ehkä jaksaisivat, mutta ei ole kivaa juoksuttaa heitä lämpöhalvauksen partaalle.



Urpolla oli taas hyviä tilanteita, mutta saalis jäi saamatta. Isäntä olisi kerran päässyt ampumaan muuten, mutta lintu lähti lentoon Urpon suuntaan, joten ampuminen olisi ollut liian vaarallista. Kärsä puolestaan törmäsi lintuihin eikä saanut saalista hänkään. Onneksi on vielä pari päivää jäljellä.

Käristyskupolissa

Kotona etelässä päivä on ollut miltei helteinen, mutta pohjoisessakin on ollut niin lämmintä, ettei koiria voinut juoksuttaa loputtomiin. Puolikas jahtipäivä oli kuitenkin antoisa. Urpo seisoi monta kertaa hienosti ja Kärsäkin seisoi teertä, mutta isäntä ampui ohi parissa tilanteessa, joten saalista ei tullut.





Ilahduttavaa oli se, että Urpon kunto ja mielenkiinto riittivät. Hän oli aivan yhtä liekeissä kuin ennenkin kastraatiosta huolimatta. Ainoa hidaste oli tosiaan lämmin sää.



Viime yönä seuraan liittyivät Dumle ja Pätkis, jotka saivat pari lintua heti ensimmäisenä päivänä. Hyvä tytöt! Metsästyksen jälkeen seisojanelikko rojahti sängylle lepäämään. Hollantilaiset olivat nipussa ja Urpo siinä vieressä, ihanaa.

Treenit ennen h-hetkeä

Huomenna alkaa vihdoin kanalintumetsästys, mutta Urpo ja Kärsä ovat tänään päässeet kuivaharjoittelemaan. Harmi vain, että sää on liian lämmin niin kuin monena aikaisempana vuotena.

Mars matkaan!

Emäntä oli epähuomiossa ottanut ison satsin lohta sulamaan koirille, joten he saivat tänä aamuna jättiannokset. Kalaa ei voinut laittaa enää jääkaappiin odottamaan, koska koirat lähtivät viikoksi pohjoiseen mökille.



Huomenna on tiedossa metsässä juoksentelua ja ylihuomenna alkaa toivon mukaan paukkua!

Aivan vauhkona

Huomenna koittaa taas se päivä, kun on aika lähteä mökille pohjoiseen odottamaan tiistaita eli kanalintukauden alkua. Isäntä on tänään pakkaillut tavaroita, ja koirat ovat olleet aivan vauhkoina. He taitavat aavistaa, että jotain on tapahtumassa.

Kelkasta pudonnut

Urpo on nyt totaalisesti pudonnut kelkasta lenkkeilyn suhteen. Hän hiihtää aina kaukana perässä menomatkalla, vaikka kyseessä olisi ihan normaalitempoinen kävelylenkki. Paluumatkalla hän kulkee sentään edellä, kun hän tietää, että koti häämöttää.



Jännä nähdä nyt sitten ensi viikolla, että kiinnostaako Urpoa enää metsästys ja että jaksaako hän juosta lintuja etsimässä. Hän kyttää aina lenkillä eräässä pusikossa olevia pikkulintuja, joten siitä voisi päätellä, että häntä kiinnostaa vielä. Jaksaminen on sitten eri asia, mutta sen näkee tosiaan ensi viikolla.

Allaslenkki

Olimme pitkästä aikaa Haunisten altaalla Raisiossa tänä aamuna. Sinne oli ilmestynyt hieno uusi parkkipaikka, pari grillauspaikkaa ja esteetön polku toiselle niistä.

Koirilla oli todella paljon haisteltavaa siellä eikä matka meinannut välillä edetä ollenkaan. Siksi olikin yllättävää, että altaan kiertäminen ei kestänyt kuin noin 40 minuuttia! Aiemmilla kerroilla se on tainnut kestää ainakin tunnin verran, koska reitti on ollut erilainen.

Nyt pysyttelimme visusti veden äärellä, kun ennen polku on vienyt jonnekin vähän kauemmas. Liekö tehdyillä uudistuksilla osuutta asiaan tai sitten kyse on siitä, että tällä kertaa olimme liikkeellä yksin vailla paikallisopasta, joka tuntisi reitit paremmin.

Omppuvarkaat

Pihallamme on pari omenapuuta, jotka eivät juurikaan ole tuottaneet hedelmiä moneen vuoteen. Tänä vuonna omenia on jonkun verran ja siitäkös koirat riemuitsevat. Urpokin on ruvennut syömään niitä, vaikka hän ei aiemmin välittänyt niistä pätkääkään.

Omenat eivät vissiin ole koirille kovin terveellisiä, mutta ehkä yksi pieni omena silloin tällöin ei vielä ole pahaksi.

Superaikainen aamu

Pikkuveljeä ei nukuttanut viime yönä kovin hyvin, hän heräsi nimittäin jo puoli kolmen aikaan. Niinpä koiratkin pääsivät hyvin aikaisin lenkille. Ennen viittä oli vielä pimeää eikä missään näkynyt ketään, mutta se oli vain positiivista. Urpoakaan ei haitannut aikainen lähtö, sillä taivas oli kirkas ja ilma kuin linnunmaito, niin lämmintä.

Siitä huolimatta tätä ei oteta tavaksi muuten kuin työaamuina.

Syyskuun eka merellä

Syyskuu on kanakoirien juhla-aikaa, mutta nyt syyskuun ensimmäisenä päivänä Urpo ja Kärsä eivät menneet lintujahtiin vaan kalaan isännän kanssa. Näin lämpimänä päivänä lintuhommista ei varmaan olisi tullut mitään, veneessä sen sijaan oli mukavan viileää.