Vielä on kesää jäljellä

Kalenterin mukaan tänään on viimeinen kesäpäivä ja siltä se kyllä tuntuikin. Onneksi emännällä oli vapaapäivä, niin saimme olla ulkona koko päivän. Koirat nauttivat auringosta, kun ei ollut liian kuuma vaan juuri sopivan lämmintä.

Pimenevät aamut

Nyt kyllä huomaa, että syksy on tulossa. Aamuisin on jo aika pimeää, jos joutuu lähtemään lenkille ennen kuutta. Heijastinliivit on pitänyt kaivaa esiin. Tänä aamuna päivänvaloa riitti kuuden aikaan, kun emäntä lähti koirien kanssa lenkille.

Suru-uutinen

Somen kautta tuli tieto, että Urpon Iisi-sisko on menehtynyt. Uutinen järkytti ja itketti, sillä se on muistutus siitä, että aika käy vähiin. Urpo sisaruksineen on jo 10,5-vuotias, joten elämän ehtoopuolella ollaan.

Nyt täytyy elää hetkessä entistä enemmän ja nauttia Urpon seurasta täysin rinnoin, koska tiimalasi valuu koko ajan.

Sateinen viikko

Tällä viikolla on satanut paljon vettä. Yhtenä aamuna satoi ihan kaatamalla eikä Urpo suostunut lähtemään aamulenkille ollenkaan. Hän jäi sohvalle makoilemaan, kun Kärsä lähti emännän kanssa, eikä hän ollut liikahtanut mihinkään, kun Kärsä palasi.



Kärsä oli reippaana, vaikka oli tosiaan aivan järkyttävä ilma. Onneksi emäntä oli etätöissä, niin Urpo pääsi tarpeilleen vähän myöhemmin, kun sade taukosi.

Luutalkoot kylässä

Viime viikolla kävimme Sipin ja Nukan luona kyläilemässä. Tällä kertaa olimme vain sisätiloissa, koska ulkona sateli vettä vähän väliä.



Urpo bongasi hyllyn päältä Sipin ja Nukan luut ja hän sai ruveta kaluamaan niitä. Kärsä liittyi seuraan hetkeksi, mutta sitten meinasi tulla pientä riitaa, joten luut piti laittaa pois.

Loma loppui

Neljän viikon kesäloma loppui ja meillä alkoi uudenlainen arki. Isäntä on viikot pois kotoa, joten koiraväki saa pärjätä emännän komennossa. Onneksi välillä on etätöitä, jolloin koirat voivat vain rötväillä sohvalla ja pihallakin, jos on nätti ilma. He saavat myös nauttia mummun seurasta aina kun emäntä on iltavuorossa.

Reipas aamulenkki

Kärsä pääsi tänään juoksulenkille emännän kanssa heti aamusta. Lähtiessä oli vielä pilvinen ja sumuinen sää, mutta aurinko alkoi pilkahdella aika pian ja Kärsälle meinasi tulla kuuma. Hän jaksoi kuitenkin juosta vajaat 15 kilometriä ihan reipasta tahtia.

Urpo sai jäädä kotiin kerjäämään isännän aamiaispöytään.

Toipumista

Urpon vatsa on rauhoittunut ripulin jäljiltä. Tällä kertaa se vaati kolme annosta Canikuria, kun aikaisemmin on aina riittänyt yksi annos. Hän tuntuu kuitenkin voivan ihan hyvin nyt ja tykkää köllötellä Kärsän viekussa.

Yksi on vakio

Säätila on tänään vaihdellut noin vartin välein, mutta yksi on vakio: Urpo löytää aina paikkansa rötväämään auringossa! Hän onnistui nauttimaan siitä lyhyestä hetkestä, joka oli aurinkoinen ja lämmin.

Taas huoli Urposta

Urpolla on ollut tassu kipeänä pari päivää ja nyt hänellä on myös vatsa sekaisin. Hän yritti yhtenä aamuna herättää emäntää tassuttelemalla makuuhuoneen ovella, mutta eihän emäntä sellaiseen reagoi. Olisi pitänyt vinkua myös, jotta viesti oli mennyt perille.

Kun emäntä hetken kuluttua nousi, oli jo liian myöhäistä - Urpo oli tehnyt kakan matolle, minnekäs muuallekaan. Onneksi se ei ollut ihan velliä, niin sen sai jotenkin pestyä pois.



Kaikki tällaiset saavat aina mielikuvituksen laukkaamaan. Urpo on jo vanha ja taustalla on koko ajan syöpäepäily, joten pienikin merkki epänormaalista saa aikaan suurta huolta. Onneksi yleisvointi on kuitenkin ihan hyvä ja normaali.

Huonekalukiipeilijä

Kun emäntä meni pihalta käymään sisällä hetken verran, ikkunan takaa paljastui yhtäkkiä hullu näky: Kärsä istui pöydällä! Hän oli tietysti tarkistamassa, ettei pöydälle ollut jäänyt mitään herkkua ruokailun jäljiltä.

Sen jälkeen hän meni muina miehinä isäntäväen makkariin sängylle, kun emännän silmä vältti. Ehkä se ei olekaan aina Urpo, joka myllää sängyn, jos ovi sattuu unohtumaan auki.

Ontuva eläin

Urpo on tänään ontunut toista etutassuaan hieman. Hän ei oikein tahtoisi lähteä kävelylle eikä häntä toki pakotetakaan. Hän on saanut olla kotona rötväämässä.



Kärsä sen sijaan pääsi vihdoin pitkästä aikaa emännän kanssa juoksulenkille. Kesä on ollut sen verran lämmin, ettei juoksulenkeille ole oikein ollut sopivaa saumaa, mutta tänään sateli vettä ja oli aika viileää. Kärsästä ei huomannut taukoa lainkaan, hän juoksi niin kuin ei olisi ollut mitään parin kuukauden taukoa.

Mustikassa

Viereinen tontti notkuu mustikoista, joten olemme käyneet siellä lähes joka päivä loman aikana. Onneksi koirat ovat jo tottuneet siihen eivätkä lähde vaeltamaan mihinkään. He käyvät yleensä tarpeillaan ja tulevat sitten makoilemaan emännän lähelle.

Pallo terassin alla

Pahuksen pallo menee aina välillä terassin alle leikin tiimellyksessä, mutta onneksi Kärsä on aina valmis auttamaan. Hän oli kaulaa myöten terassin alla, hyvä ettei sentään jäänyt jumiin sinne!

Näöntarkastus

Urpo on jo vanha koira, joten pikkuveli päätti tehdä hänelle näöntarkastuksen. Neuvolassa näkö tarkastettiin hassuilla laseilla, siispä Urpo sai aurinkolasit päähänsä. Jäi kuitenkin hieman epäselväksi, että kuinka hyvin Urpo näkee.

Koirametsässä

Meidän lähelle on avattu uusi koirametsä eli parin hehtaarin kokoinen aidattu alue, jonka saa maksua vastaan varata omaan käyttöön tietyksi ajaksi. Idea on todella kiva, mutta hinta on aika suolainen, 29 euroa per tunti. Onneksi maksun voi jakaa kivojen kavereiden kanssa. Ihan ekalla kerralla mukaan lähti Moona, joka on aina hyvää seuraa.



Koirametsässä on kiva olla, koska siellä voi olla täysin huoleti, ei tarvitse yhtään kytätä, että onko siellä muita tai näkyykö pusikon takana joku toinen koira. Eikä kukaan tule huomauttamaan, että koirien tulee olla kytkettyinä.



Koirilla oli tietysti oikein mukavaa pienestä sateesta huolimatta. Tunti meni nopeasti aluetta kierrellen, ja Kärsä ja Moona saivat juosta sydämensä kyllyydestä. Urpo innostui ottamaan muutaman juoksuaskeleen vain kerran, muuten papparainen vietti aikaa hajuja haistellen ja rauhassa liikkuen.

Kärsä hokasi taas vasta puolivälissä, että Moona on hyväntuoksuinen tyttökoira. Tällä kertaa meno ei onneksi yltynyt aivan mahdottomaksi eikä Kärsä hyppinyt Moonan selkään haitaksi asti.

Pusuja Kärsälle

Kärsä on kaikkien ystävä ja ihan elävä pehmolelu. Siksi Kärsä on usein pikkuveljen hellyydenosoitusten kohteena. (Lapselle on toki tehty selväksi, että koirat eivät yleisesti tykkää haleista.)

Karvanlähtö

Kärsältä lähtee tällä hetkellä ihan kauhean paljon karvaa. Hänen jäljiltään lattiat ja sohva ovat aivan täynnä karvaa, sitä lähtee ihan kun silittää hiukan. Siispä Kärsä pitää harjata päivittäin.

Hassua, miten pienistäkin karvoista voi syntyä kauheat kasat ympäri taloa!

Tumma naisvieras

Meillä kävi tänään vieraita, joilla oli Wiiwi-koira mukanaan. Wiiwi on kolmevuotias leikattu seropi, jossa on ainakin saksanpaimenkoiraa ja labradonrinnoutajaa.



Kaunis neito sai Kärsän ihan kauhusta jäykäksi, hän vain kierteli aluksi Wiiwin ympärillä karvat pystyssä ihan kireänä kuin viulunkieli. Urpo ei alkuun paljon välittänyt seuralaisesta.

Vietimme aikaa pihalla, jotta koirilla olisi hyvin tilaa olla erillään. Wiiwi kuitenkin halusi palavasti leikkiä urosten kanssa, jotka vain rötväsivät. Urpo näytti Wiiwille hampaita ja murahteli monta kertaa, kunnes kuppi meni nurin ja Urpo kävi vieraan kimppuun. Mitään ei ehtinyt tapahtua, mutta sen jälkeen Urpo sai mennä sisälle.

Kärsä oli onneksi ihan viileänä ja antoi Wiiwin olla. Mutta olipahan yllättävää, että Urpo kävi nartun kimppuun! Tuli heti mieleen, että toivottavasti hänellä ei ole mitään kipuja, joiden takia hän olisi äreä...

Teltassa

Pikkuveljellä on oma teltta sisäkäyttöä varten. Maailman hassuin Urpo tykkää mennä telttaan rötväämään vieden kaiken tilan niin, ettei teltan omistaja meinaa mahtua sinne ollenkaan!