Juoksijapappa

Urpo pääsi eilen mukaan juoksulenkille, koska hän oli niin innokkaasti lähdössä mukaan. Onneksi lenkki meni ihan hyvin eikä häntä tarvinnut pahemmin vetää perässä - tällä kertaa matka oli sen verran lyhyt, että pappakin jaksoi mukana menossa.

Isäntää odottamassa

Kun isäntä lähtee töihin, koirat roikkuvat ikkunassa ja saattavat luulla jopa roska-autoa isännäksi. Eihän sitä toki tiedä, vaikka tämä olisi vaihtanut alaa ja ryhtynyt kuskaamaan roskia!

Tapanitreffit

Tämä joulu sai onnellisen lopun, kun Urpo ja Kärsä pääsivät treffeille Moona-karkkarin kanssa. Koska molemmat emännät olivat olleet yövuorossa edellisenä yönä, niin pääsimme treffaamaan vasta auringonlaskun jälkeen, jolloin oli tietysti jo säkkipimeää. Rohkeasti suuntasimme kuitenkin Maarian altaan luontopolulle.

Alku meni ihan hyvin otsalampun valossa, mutta sitten reittimerkinnät loppuivat kuin seinään. Ainakaan pimeässä niitä ei näkynyt, joten eteneminen oli todella epävarmaa. Polku haarautui monessa kohdassa eikä mikään vaihtoehto näyttänyt tutulta. Siitä on jo muutama vuosi, kun Urpo ja Kärsä ovat viimeksi päässeet kyseiselle reitille eikä se siis ollut tuoreessa muistissa. Lopulta ei auttanut muu kuin kääntyä ympäri ja yrittää löytää takaisin samaa reittiä.

Oli kuitenkin kivaa kulkea yhdessä koirakaverin kanssa, joka ymmärtää hyvien hajujen päälle!



Kahden tunnin lenkin ja maittavan ruuan jälkeen olisi luullut, että Urpoa olisi väsyttänyt, mutta pappa jaksoi päivystää keittiötä melkein koko illan. Kärsä sen sijaan oli väsynyt ja nukkui rauhassa treffien jälkeen.

Jouluaaton aktiviteetit

Kärsä pääsi sulattelemaan jouluherkut pois lanteiltaan jo etukäteen jouluaattoaamuna, kun hän lähti pitkälle lenkille emännän kanssa. Urpo olisi kovasti tahtonut lähteä mukaan ja hän jäi kotiin itkemään Kärsän perään, mutta eihän pappaa voi ottaa yli 20 kilometrin lenkille. Se menisi vain perässävetämiseksi loppujen lopuksi. Kärsä sen sijaan on oikein oiva lenkkikaveri myös pitkillä lenkeillä.



Urpo pääsi juoksulenkin sijasta metsään pyöräilemään pikkuveljen kanssa. Tällä kertaa meni niinpäin, että Urpo oli hitaampi kuin pieni pyöräilijä, joka joutui koko ajan hoputtamaan vanhaa pappaa. Lopuksi lapsi pääsi leikkipuistoon leikkimään ja Urpo joutui odottamaan tolppaan kiinni sidottuna leikkialueen ulkopuolella. Hän odotti oikein kiltisti ja ihan hiljaa. Jos Kärsä olisi ollut mukana, niin puistossa olisi raikunut jatkuva vinkuna.

Lahjoja jaettiin totta kai jouluaaton kunniaksi ja koiratkin saivat oman lahjansa Moonalta ja kumppaneilta. Paketti oli täynnä herkkuja ja oli siellä pallokin. Urpo ja Kärsä olivat todella iloisia lahjastaan!

Piikkitalkoot

Aamulla kello soi jo kuuden jälkeen, koska koirilla oli eläinlääkäri heti kahdeksalta. Tällä kertaa ei ollut kyseessä mikään vakava juttu, vaan rokotus sekä Urpolle kemiallisen kastraation uusinta.



Itse tutkimus ja toimenpiteet olivat aika simppeleitä, mutta odotushuoneessa meinasi olla härdelliä. Siellä oli tällä kertaa kolme koiraa ennen meitä, joten emme meinanneet päästä edes sisälle, kun Kärsä hermostui. Lisäksi pikkuveli oli mukana, joten emännällä oli kädet melkoisen täynnä - yhdessä kädessä kaksi riuhtovaa koiraa ja toisessa protestoiva taapero! Lopulta pääsimme luikahtamaan kissojen odotustilan puolelle, mistä Kärsäkin malttoi seurata toisia koiria melko rauhassa. Poispääsy olikin taas vaikea temppu, koska odotushuone oli edelleen täynnä koiria, mutta jotenkin siitä selvittiin ja Urpo ja Kärsä pääsivät autoon turvallisesti.

Molemmilla koirilla oli normaalit sydän- ja hengitysäänet, onneksi. Urposta oli vähän huoli, koska hän on pitkin syksyä yskinyt aina silloin tällöin, mutta ilmeisesti se ei ole mitään vakavaa. Eläinlääkäri kirjoitti varmuuden vuoksi reseptin loishäätölääkkeeseen, jota voimme kokeilla, jos yskiminen ei lopu. Lisäksi Urpo sai nyt vuodeksi kemiallisen kastraation, joten siitä ei tarvinne huolehtia ennen ensi vuoden joulua.

Poroyllätys

Urpo ja Kärsä saivat eilen mieluisan yllätyksen, kun he saivat Moonan emännältä poronsarvia. Ne maistuivat heille oikein hyvin, mutta koska ei voi tietää miten vatsat reagoivat, niin he eivät saaneet kaluta niitä kovin pitkään.

Jännä juttu, että sarvet eivät tuottaneet mitään murinakohtauksia tai kateutta niin kuin esimerkiksi ruoka tai luut. Urpo ja Kärsä kalusivat sarvia melko lähekkäin eivätkä juuri protestoineet tai yrittäneet paeta, kun emäntä otti ne pois.

Rasittavaa riekkumista

Mummu on ollut meillä pari päivää pikkuveljen seurana isäntäväen työkiireiden vuoksi. Urpo ja Kärsä eivät siis ole joutuneet olemaan ollenkaan yksin kotona, mutta se ei ole rauhoittanut heitä, melkein päinvastoin.



Illalla, kun pikkuveljen on ollut aika käydä nukkumaan, koirat ovat haukkuneet vuorotellen jotain aivan olematonta. Aamulla, kun emäntä on noussut ennen muita viemään koiria lenkille, he ovat säntäilleet ja koohottaneet ympäriinsä sisätiloissa niin, ettei kukaan muukaan saa nukutuksi.

Nyt olisi jo aika aloittaa joulurauha tai muuten lahjat jäävät saamatta!

Aina mukana

Kärsälle ei riitä mikään läheisyys maailmassa. Kun pikkuveli leikkii lattialla, Kärsän on pakko liittyä seuraan ja pitää kuonoa jossain ihan lähellä. Ellei sitten joku satu istumaan sohvalla, jolloin Kärsä kiipeää viereen tai mieluiten syliin asti.

Merimaisemissa

Viime viikolla vierailimme yhtenä päivänä ukin luona. Urpo ja Kärsä pääsivät tietysti lenkille merimaisemiin, vaikka sää oli kurja niin kuin muutenkin koko ajan tänä "talvena".



Lenkki oli noin kuusi kilometriä pitkä ja se kesti ja kesti, koska matkan varrella oli niin paljon hyviä hajuja. Koirien piti nuuhkia jokainen hiekanjyvä oikein huolella niin että matka eteni etanavauhtia. Onneksi ei ollut kiire mihinkään.

Huonon sään vuoksi vastaan ei tullut kuin yksi koira ja yksi kissa, joka sai sellaisen haukkumyrskyn niskaansa, että varmaan piilottelee edelleen jossain puun alla.

Lenkkeilijä-Kärsä

Kärsä pääsi tänään taas emännän kanssa pitkälle lenkille. Urpo sai jäädä kotiin isännän ja pikkuveljen kanssa, koska jälleen kerran ilma on sateinen, eikä Urpoa voi muutenkaan ottaa mihinkään pitkälle lenkille mukaan. Häntä saisi vain vetää perässä koko ajan. Urpo makoili sohvalla kuorsaamassa sillä aikaa, kun Kärsä kipitti puolimaratonin verran märällä asfaltilla.

Välillä Kärsä meinasi jäädä haistelemaan jokaista heinänkortta, mutta suurimmaksi osaksi hän juoksi oikein nätisti. Matkan varrella oli paljon hylättyjä nenäliinoja, jotka Kärsä hotkaisi kitaansa aina kun ehti ennen kuin emäntä kiskaisi hänet pois. Mikähän siinäkin on, että (käytetyt?) paperinenäliinat ovat Kärsän suurta herkkua!

Piparikyylä

Urpo oli ihan messissä, kun pikkuveli leipoi pipareita yhtenä iltana. Yksi taikinaklöntti lensi matolle, jolloin Urpo oli juuri sopivasti passissa. Samaan aikaan Kärsä makoili sohvalla kiltisti. Koirien roolit ovat siis osittain vaihtuneet, sillä aikaisemmin Kärsä on ollut se mahdoton tapaus.

Sanatonta viestintää

Pikkuveli ei vielä osaa käskeä koiria suullisesti muuta kuin sanomalla ei. Hän yrittää välillä komentaa käsimerkeillä, mutta koirat eivät tietenkään ymmärrä niitä.

Kerran taapero halusi, että Urpo tulee hänen perässään jonnekin ja huitoi vimmatusti kädellään, mutta Urpo paineli vain omille teilleen. Hän tekee sitä tosin muutenkin, ainakin jos emäntä käskee.

Maksa vaivaa

Kärsällä oli aamulla maksakontrolli kesäisen kyynpureman takia. Edellinen verikoe osoitti arvojen olevan menossa parempaan suuntaan, mutta tänään toinen maksa-arvo oli taas noussut hieman edellisestä. Koska yleisvointi on kuitenkin hyvä, niin eläinlääkäri ei ollut kovin huolissaan, mutta kehotti kuitenkin jatkamaan ravintolisän antamista ja varaamaan uuden kontrolliajan parin kuukauden päähän.

Ensi kerralla täytyy mennä verikokeeseen paremmin valmistautuneena, koska kova rasitus ja lihansyönti saattavat kuulemma vaikuttaa veriarvoihin. Kärsä on saanut jonkun verran hirvenlihaa viime viikolla ja lauantainahan hän juoksi emännän kanssa pitkän lenkin. Viikon verran kannattaa kuulemma ottaa vähän rauhallisemmin ja olla syömättä erityisen paljon proteiinia ennen seuraavaa verikoetta.

Urhea pieni Kärsäeläin

Kärsä lähti tänään emännän kanssa juoksulenkille, joka oli vähän totuttua pidempi. Urpo sai jäädä kotiin, koska ensinnäkin satoi vettä ja toiseksi hän ei olisi jaksanut niin pitkää lenkkiä ainakaan jäämättä jälkeen.



Suunnitelmissa oli juosta niin pitkä lenkki kuin emäntä jaksaisi, ja loppujen lopuksi lenkin pituudeksi tuli 21,5 kilometriä. Parissa kohdassa oli mahdollisuus mennä oikotietä pitkin kotiin, mutta koska Kärsä näytti jaksavan, niin pakkohan emännänkin oli pinkoa.

Kärsällä oli vetovaljaat yllään, mutta hän ei todellakaan vetänyt koko lenkkiä. Hän juoksi kuitenkin edellä remmi suhteellisen kireällä juuri sopivaa vauhtia. Ihana lenkkikaveri tuo Kärsä!

Urpo päivysti sillä välin kotona ikkunan äärellä. Itse asiassa lähtövaiheessa Urpo oli kovasti tunkemassa mukaan, mutta hän olisi varmasti jäänyt räystään alle kyyhöttämään, jos hänet olisi päästänyt ovesta ulos, koska taivaalta tuli vettä taukoamatta. Urpo pääsi myöhemmin isännän kanssa metsään juoksentelemaan vapaana.

Kärsä on ollut melko rauhallinen lenkin jälkeen. Ehkä hänen pitäisi päästä juoksemaan puolimaratonin verran joka päivä, niin loppuisi se kikkailu!

Ilkeä Urpo

Kärsä löysi metsästä ihanan kepin ja kantoi sitä pitkät pätkät lenkillä. Sitten Urpo päätti, että hän haluaa kepin itselleen ja yksinkertaisesti vei sen Kärsän suusta. Kamalan ilkeää! Kärsän rooli on olla ikuinen kakkonen.

Kärsä-muumi

Kärsä ei yhtenä aamuna tehnyt kakkaa ollenkaan aamulenkillä. Koirat pääsevät ennen isäntäväen työpäivää noin puolen tunnin lenkille, ja yleensä he tekevät tarpeensa lenkin aikana, mutta yhtenä aamuna Kärsä heittäytyi muumiksi eli oli niin kuin hänellä ei olisi peräaukkoa lainkaan. Onneksi hän kuitenkin kesti koko pitkän työpäivän ja pidätteli kakkaa.

Aamu vs ilta

On aina yhtä mukavaa ehtiä ulos silloin kun aurinko paistaa. Näin syystalvella se on haastavaa etenkin työssäkäyvälle ihmiselle, mutta onneksi se onnistuu kuitenkin silloin tällöin. Synkkyyden takia on pitänyt kaivaa esiin koirien heijastinliivit, koska muuten heitä ei näe ollenkaan. Ainoastaan Urpon valkoinen häntä erottuu pimeässä!

Saunatontut

Kärsä ja pikkuveli tulivat yhtenä päivänä mukaan saunaan, kun emäntä oli ripustamassa pyykkejä. Siellä on lattialämmitys aika kovalla, joten lauteiden alla oli varmasti mukava köllötellä.

Talvi tuli

Vihdoin vesisade loppui ja säähän tuli täyskäännös! Pääsimme heti aamusta juoksulenkille lumisiin maisemiin. Urpo oli taas pirteällä päällä ja jaksoi juosta hyvin. Emäntä meinasi sipata välillä, mutta onneksi koirat jaksoivat tsempata.

Kaikki nipussa

Urpo ja Kärsä olivat yhtenä iltana nipussa sohvalla, ja pikkuveli liittyi seuraan. Siinä he makoilivat pitkät pätkät kolmestaan. Urpolla oli varmaan aika tukalaa pikkuveljien keskellä, mutta hän ei lähtenyt pois, vaikka hänellä oli täysi vapaus siirtyä sohvalta esimerkiksi omalle patjalle.

Lounastreffit ja allaslenkki

Olimme tänään pikaisilla lounastreffeillä Villan ja Sipin luona. Kärsä sai taas köniin valkoisilta, jotka eivät muutenkaan yhtään tykänneet vieraista. Urpo ja Kärsä olivatkin aika hävyttömiä, sillä he ottivat heti kaikki Villan ja Sipin luut haltuunsa ja jäivät sitten keittiöön norkoilemaan ruokapöydän ääreen. Kun vierailu oli lopussa, Villa ja Sipi tulivat ovelle varmistamaan, että tunkeilijat häipyvät.



Sateesta huolimatta matka jatkui Haunisten altaalle Raisioon. Reitti oli erittäin märkä ja mutainen, ja vettä satoi taukoamatta, mutta sentään sade ei ollut huuhtonut ihan kaikkia hajuja pois. Lenkki oli päivän päälenkiksi hieman lyhyt, mutta toisaalta koirat eivät oikein kaivanneet mitään megalenkkiä sateen takia.

Pääkallokeli

Tänään alkoi iltapäivällä tihkua vettä pakkasyön jälkeen. Kelistä tuli niin liukas, että jopa metsässä oli vaikea kulkea. Tie oli silkka luistelurata, missä koirien tassutkin lipsuivat. Kun tuli auto vastaan, oli pakko hypätä ojaan, koska väistäminen olisi varmasti ollut autoilijalle vaikeaa.

Vihdoin päivänvalossa

Isäntäväki on joutunut olemaan tällä viikolla joka päivä töissä päiväsaikaan, joten koirien ulkoilut ovat tapahtuneet pimeinä vuorokaudenaikoina. Tänään he pääsivät vihdoin ja viimein päivänvalon aikaan ulos. Metsässä on vaikea kulkea pimeällä, joten sinne koirat eivät ole pahemmin päässeet arkena, mutta tänään koitti sekin riemu.

Yksinäinen Kärsäeläin

Kärsälle ei riitä mikään läheisyyden määrä, hänen pitää aina päästä jonkun kylkeen kiehnäämään. Jos ketään ei ole saatavilla viekkuun, hän kiehnää vaikka nallekarhun kanssa.

Kerjäläispappa

Molemmat koirat ovat ihan mahdottomia kerjäläisiä aina kun pikkuveli on syömässä. Sekään ei auta, että he ovat itse juuri saaneet ruokaa, he norkoilevat silti ruokapöydän läheisyydessä odottamassa sattumia.

Ikävä kyllä heidän kannaltaan pikkuveli on nykyään aika taitava ruokailija eikä enää tiputtele herkkupaloja lattialle. Joskus kuitenkin jää vähän siivottavaa lattialle ja silloin on hyvä, että koirat imaisevat sotkut pois.

Päivä merellä

Urpo ja Kärsä pääsivät/joutuivat tänään isännän kanssa merelle koko päiväksi. Sääennusteen mukaan piti tuulla viisi metriä sekunnissa, mutta tuuli oli todellisuudessa paljon kovempi. Urpo-raukka päivysti veneessä koko matkan, mutta saaressa hän pääsi sentään kyttäämään lintuja.



Nyt illalla on vaikuttanut siltä, että koirat ovat saaneet ylimääräisiä herkkuja retken aikana, he ovat nimittäin olleet erityisen janoisia koko illan ja pierujakin on päässyt.

Kaltoin kohdeltuja koiria

Sade kestää jo toista päivää lähes tauotta, mutta koirien on silti ulkoiltava. He ovat joutuneet rämpimään sateessa emännän kanssa, tänään vieläpä juosten. Ennen juoksulenkkiä heiltä leikattiin kynnet, mikä on myös epämieluisa toimenpide. He ovat hyvin kaltoin kohdeltuja, siis omasta mielestään.

Kun Urpo jäi ilman

Urpo ei tänä aamuna saanut ollenkaan aamupalaa, koska hän ei suvainnut saapua syömään sitä ajoissa. Hän ei meinannut päästä mukaan aamulenkillekään, koska hän hävisi jonnekin omille teilleen eikä meinannut tulla takaisin. Kun hän vihdoin liittyi Kärsän ja emännän seuraan lenkille, hän naposteli koko matkan jotain sontaa ojasta.

Lenkin jälkeen Urpo hävisi taas omille teilleen ja tuli takaisin vasta, kun hänelle sopi. Kärsä oli sillä välin jo syönyt aamiaisen, joten Urpolle ei enää tarjoiltu. Nälkä ei kuitenkaan varmaan pääse yllättämään, koska hän söi tosiaan lenkillä koko ajan jotain.

Urpo yskii

Viime syksynä sekä Urpolla että Kärsällä oli monta kuukautta kestänyt yskä, jota yritettiin parannella levolla, antibiooteilla ja loishäädöllä. Mikään muu ei auttanut kuin aika. Nyt Urpo on taas yskinyt satunnaisesti muutaman viikon. Inarin-reissulla hän yski yhtenä päivänä ja nyt kotona yskää on esiintynyt muutaman päivän välein parin köhäyksen verran per kerta.

Kovin sairaalta Urpo ei vaikuta, eikä nyt tosiaan huvita lähteä eläinlääkäriin, kun kerran viime vuonna yskä meni ohi vain ajan kanssa. Urpolle pitää laittaa uusi kastrointikapseli loppuvuoden aikana, jolloin eläinlääkäri varmaan kuuntelee sydämen joka tapauksessa.

Saa nyt nähdä tarttuuko yskä Kärsälle. Vielä ei ainakaan ole ollut oireita.

Pirtsakka pappa

Urpo sai tänään ylleen vetovaljaat juoksulenkille, vaikka viime kerralla häntä sai vetää perässä. Onneksi näin, sillä tänään Urpo oli taas pirteällä päällä ja juoksi edellä melkein koko ajan.

Kärsäkin veti enimmäkseen hyvin, mutta hän oli välillä vähän liikaa hajujen vietävissä ja olisi jäänyt haistelemaan moneksi minuutiksi. Pari viimeistä kilometriä Kärsä oli se, jota sai vetää perässä.

Keli oli paikoin liukas, mutta olipahan ihanaa, kun koirat ja valjaat olivat aivan puhtaat kotiin tullessa!

Helppoa elämää

Vaikka emäntä on palannut työelämään, niin koirat eivät joudu olemaan kovin paljon yksin kotona. Esimerkiksi tällä viikolla maanantai on ainoa päivä, jolloin he ovat olleet yksin pitkän päivän. Jonkun täytyy joka tapauksessa aina olla kotona pikkuveljen kanssa, jos emäntä on ilta- tai yövuorossa, joten yksinoloaikaa kertyy paljon vähemmän kuin ennen.

He ovat tähän mennessä selvinneet pitkistäkin päivistä oikein hienosti. Mitään tuhoja ei ole ollut eikä onneksi myöskään mitään ripuleita eikä oksennuksia. Olisi kiva saada videokuvaa siitä, mitä kotona tapahtuu päivän aikana, mutta luultavasti se olisi tylsää katsottavaa - koirat sohvalla, koirat ikkunalla katsomassa ulos, koirat haukkumassa naapurin autolle, koirat omalla patjallaan jne.

Lihaa luiden päälle

Kärsä ei enää ole ihan yhtä laiha kuin Inarista tullessaan. Hän on syönyt hiukan isompia annoksia ja tietysti liikkunut paljon vähemmän, joten luiden päälle on alkanut kertyä lihaa. Kylkiluut törröttävät kuitenkin vielä vähän niin kuin kuvasta näkyy.

Kalastus- ja pyöräilypäivä

Kärsä lähti aamupäivällä isännän kanssa merelle kalaan, mutta Urpo jäi kotiin emännän ja pikkuveljen kanssa, koska merellä on hänelle aivan liian kylmä tähän aikaan vuodesta. Urpo pääsi sen sijaan metsään pyöräilemään pikkuveljen kanssa.



Lenkki oli lyhyt mutta pitkäkestoinen, koska pikkuveli on aika hidas pyöräilijä. Hän pyöräili kesken kaiken majaan ja jäi sinne istumaan toviksi. Urpo jäi vahtimaan oviaukolle.



Sillä välin Kärsällä oli hurjat kalastushommat saaressa. Hän on aina niin kiltisti veneessä, että hänet voi hyvin ottaa mukaan kalareissuille.

Paras kolmesta huonosta

Sateisesta säästä huolimatta koirat joutuivat tänään juoksulenkille emännän kanssa. Urpo ei tietenkään olisi tahtonut lähteä eikä hän olisi halunnut vetovaljaita ylleen. Viimeksi juoksulenkki meni niin hyvin, että Urpo sai valjaat ja vetoliinan tavallisen kaulapannan ja remmin sijasta, mutta se oli vikatikki. Tällä kertaa hän juoksi emännän vierellä tai jopa takana, jolloin häntä sai kirjaimellisesti vetää perässä.

Kärsäkään ei ollut parhaimmillaan tänään, puhumattakaan emännästä, joka puuskutti alusta saakka. Kärsä sentään väläytteli välillä hyvää juoksukuntoaan, mutta varsinkin lopussa hänkin lönkötteli etanavauhtia. Kärsä oli kuitenkin kolmesta huonosta paras tänään.

Lampaanpotka

Urpolla on reissusta paluun jälkeen ollut paljon hommia pihalla. Hän häviää melkein joka ulkoilun yhteydessä metsikköön ja tulee takaisin vasta kun häntä huvittaa. Kerran hän ilmestyi pihalle lampaansorkka suussaan, yök. Joku on siis taas heitellyt teurasjätteitä metsään sen sijaan, että hävittäisi ne asiallisesti.

Urpo joutui luopumaan sorkasta, joka päätyi roskikseen, etteivät koirat enää ottaisi sitä. Mitähän roskakuski miettii, kun meidän roskiksesta löytyy melkein joka tyhjennyskerralla lampaan osia...

Huurteinen aamulenkki

Tänä aamuna oli kuusi astetta pakkasta ja kirkas taivas. Koirat pääsivät emännän kanssa juoksulenkille, vaikka heidän pitäisi nyt ehkä levätä vähän jo ihan senkin takia, että Kärsä on niin laiha. Oli kuitenkin niin hieno ilma, että oli pakko lähteä.

Urpo sai ylleen tavallisen kaulapannan vetovaljaiden sijaan, koska hän ei ole pitkään aikaan vetänyt juoksulenkillä, mutta tänään hän olikin iskussa. Remmi oli kireänä melkein koko matkan, joten hänellä olisi hyvin voinut olla vetovaljaat. Kärsä oli tietysti myös voimissaan ja veti hyvin.

Luuta ja nahkaa

Tässä kuva laihtuneesta Kärsästä. Kylkiluut näkyvät selvästi, samoin selkäranka ja lonkkaluut. Näky olisi surullinen, jollei tiedossa olisi, että Kärsä on laihtunut kovien hommien vuoksi eikä laiminlyönnin tai sairauden.

Nyt hän saa joka tapauksessa syödä itsensä kuntoon taas. Ikävä kyllä isäntä osti koirille epähuomiossa light-nappuloita, mutta eiköhän Kärsä ala kuitenkin kerätä massaa nyt, kun erittäin runsas liikkuminen on loppunut.

Työleirin loppu

Pitkän matkan jälkeen Urpo ja Kärsä kotiutuivat viime yönä. Kärsä on todellakin laihtunut aika paljon ja on aivan luuranko. Urpo sen sijaan näyttää ihan yhtä paksulta kuin ennen reissuakin.



Sateisesta säästä huolimatta he pääsivät emännän kanssa pitkälle lenkille tänään. Voisi luulla, että jos on kahden viikon ajan juossut ainakin maratonin verran melkein joka päivä, niin paukut olisivat loppu, mutta mitä vielä, he menivät sellaista vauhtia, että olisi voinut luulla heidän löhöilleen kaksi viikkoa! Toisaalta he ovat nyt tottuneet liikkumaan paljon, ja sekin pitää ottaa huomioon, että heillä oli kahden viikon hajut haistelematta.

Joka tapauksessa on ihanaa, että mamman mussukat ovat taas kotona ja vieläpä täysin ehjänä hurjista metsästyshommista huolimatta!

Kärsän päivä

Eilen oli Kärsän päivä, sillä Urpo ja Kuura jäivät mökille lepäämään. Kärsällä meni oikein loistavasti, vaikkei saalista tullutkaan. Hän seisoi monen monta riekkotokkaa eikä sössinyt yhtään tilannetta! Kärsäkäs alkaa olla vallan mainio metsäkoira.



Illalla maistui uni sängyllä Urpon ja Kuuran kanssa.

Omatoiminen Urpo

Urpo on nykyään oikein omatoiminen ruuan suhteen. Hän on jo parin vuoden ajan pihistellyt ruokaa pöydältä aina tilaisuuden tullen ja nyt hän on ottanut omin luvin osansa seisomistaan riekoista. Urpo hotkaisi peräti neljä riekonrintaa pöydältä, kun isännän silmä vältti. Hän varmaan ajatteli, että ne kuuluvat hänelle, koska isäntä ei välttämättä olisi saanut saalista lainkaan ilman häntä.

Tiedottaja-Kärsä

Kärsä on tainnut seurata Urpon työskentelyä tarkkaan, sillä tänään hän tiedotti isännälle löytäneensä riekon 300 metrin päästä. Onhan se ihan hyvä, että Kärsä on näin melkein kuusivuotiaana oppinut uuden tempun!

Kerjuuhommissa

Metsästyshommissa tulee niin kova nälkä, että Kärsän täytyy aina välillä kerjätä lisää herkkuja ruokapöydästä. Hän saisikin kyllä syödä vähän enemmän, koska hän on taas laihtunut ihan hurjan paljon. Hänen ei tarvinnut juosta kuin pari päivää, niin hän oli enää pelkkää luuta ja nahkaa. Talvella alkaa lihotuskuuri!