Loppiaisen nopea juoksulenkki

Liukkalta näyttänyt keli ei onneksi ollutkaan liukas, kun koirat veivät emännän juoksulenkille aamulla. Lenkistä tuli erittäin nopea, reittiennätys, koska koirilla oli niin kiire kotiin syömään. Urpolla oli taas vetovaljaat ja hän juoksikin suurimman osan matkasta edellä. On niin hienoa, että hän on taas ruvennut juoksemaan kunnolla!

Vuoden ensimmäinen pitkä lenkki

Eilen oli oiva tilaisuus tehdä vuoden ensimmäinen pitkä juoksulenkki, 20 kilometriä. Urpo sai tällä kertaa vetovaljaat ylleen, koska hän oli uudenvuodenaattona niin innokas juoksemaan. Se oli ihan hyvä päätös, mutta tällä kertaa tuntui, että Kärsällä olisi saanut olla tavallinen kaulapanta, sillä hän juoksenteli enimmäkseen vierellä kuono maata viistäen. Taisi olla hyvät hajut!

Kuin ihmeen kaupalla koko lenkin aikana ei tullut yhtään koiraa vastaan, vaikka sää oli hyvä ja ajankohtana sunnuntaiaamupäivä. Lenkkeilijöitä sen sijaan oli paljon, mutta se ei haitannut, koska koirat eivät välitä heistä.

Vuoden ensimmäisen päivän askareet

Eilen uudenvuodenpäivänä Kärsä lähti heti aamusta isännän kanssa kalaan, koska hän viihtyy niin hyvin veneessä. Urpo jäi varmasti ihan mielellään kotiin edellispäivän hulinan jälkeen. Hän ei edes protestoinut, kun isäntä lähti Kärsän kanssa.



Kärsä viipyi reissussa koko päivän. Sillä aikaa Urpo makoili sohvalla puoleenpäivään asti ja kävi sitten emännän ja pikkuveljen kanssa lenkillä. Onneksi Urpo ei tiedä, että Kärsä sai reissussa kerjättyä itselleen nakkeja!

Uusivuosi uudessa seurassa

Urpo ja Kärsä pääsivät juhlimaan uuttavuotta Villan ja Sipin kanssa niin kun parina viime vuonnakin, mutta tällä kertaa mukana oli myös pieni Nukka-pentu. Pennun ja seisojien kohtaaminen jännitti ihmisiä etukäteen, mutta se meni oikein hyvin.



Urpo ja Kärsä eivät heti edes huomanneet Nukkaa, joka oli emäntänsä sylissä. He kävivät lopulta nuuhkaisemassa pientä karvapalloa, mutta jättivät hänet sen jälkeen aika pitkälti huomiotta. Urpo ainakin oli ihan niin kuin Nukkaa ei olisi ollut olemassakaan ja Kärsäkin vältteli tätä, mikä oli hyvä, sillä viimeksi pennun kohdatessaan Kärsä oli ihan kipsissä.



Pienen tutustumisen jälkeen seisojat pääsivät pitkälle juoksulenkille. Alkuun juoksemisesta ei meinannut tulla mitään, koska reitillä oli niin paljon hajuja. Kun pääsimme pois asuinalueelta, juoksu alkoi sujua jouhevammin. Urpokin oli aivan liekeissä, itse asiassa niin liekeissä, että hänellä olisi ehdottomasti pitänyt olla vetovaljaat.



Lenkin jälkeen kaikki koirat saivat ruokaa, jotta he rauhoittuisivat. Enimmäkseen tunnelma olikin levollinen eivätkä ulkona paukkuneet raketit härinneet koiria. Yhteiskuvassa poseeraaminen ei kiinnostanut, mutta pakkohan sellainen oli saada.

Harmaahapsi

Urpo harmaantuu edelleen yhä enemmän ja enemmän. Alla on kuvat viime vuoden tammikuulta ja joulukuulta. Kulmakarvojen ja poskien harmaus on ainakin lisääntynyt. Toivottavasti Urposta tulee lopulta kokonaan harmaapäinen papparainen!

Joulupäivän lenkki

Jouluaaton retki inspiroi lähtemään juoksemaan uutta reittiä, joka menee aika läheltä luontopolkua. Se on 16 kilometriä pitkä ja muuten ihan kiva, mutta alkupätkä on sen verran vilkas, että siinä piti koko ajan väistellä muita koiria. Kärsä riehaantui jokaisesta vastaantulijasta, joten sivuun meneminen oli pakollista. Ainoa koira, jonka kohdalla Kärsä oli ihan hiljaa, oli irlanninsusikoira...



Loppupätkä olikin sen verran landella, ettei siellä juuri ollut muita. Kärsä bongasi tosin pellolta pari peuraa ja meinasi ruveta riekkumaan niille.

Yöllä oli satanut ohut lumikerros, mikä oli vähän ongelmallista, koska paikoin lumen alla oli jäätä. Ihan alkumatkasta emäntä liukastui ja lensi selälleen maahan, mutta onneksi ei sattunut mitään mustelmaa pahempaa.

Jouluaaton retki

Tänä vuonna jouluaatto oli yllättävän aurinkoinen, joten retki luontopolulle oli paikallaan. Keli oli kuitenkin erittäin märkä, eikä Urpo voinut istua hetkeksikään edes kuvaa varten.



Urpo sai kulkea vapaana, mutta Kärsällä ei ole luottoa ja hän oli remmissä. Reitillä ei kuitenkaan ollut muita, parkkipaikkakin oli aivan tyhjä tullessa. Juuri kun olimme jo poistumassa taukopaikalta, sinne tuli muita ihmisiä, mutta se olikin ainoa kohtaaminen.







Kun palasimme kotiin, joulupukki oli käynyt tuomassa lahjaröykkiön takan eteen. Urpolla oli tietysti huutava nälkä ja hän luuli jokaista rapisevaa pakettia joksikin herkuksi. Hän vain pilkki lahjojen äärellä ja taisteli unta vastaan.

Urpon kurja aatonaatto

Urpon jouluaatonaatto ei mennyt ihan niin kuin hän olisi toivonut. Ensin hän joutui Kärsän kanssa heti aamusta juoksulenkille, vaikka taivaalta tuli räntää. Sääennuste lupaili aamuksi vielä lumisadetta, ja lämpötilakin oli pakkasen puolella, mutta ei ilmeisesti tarpeeksi, koska sade tuli räntänä eikä lumena. Urpolla ei siis ollut kuin heijastinliivi yllään ja hän kastui.

Pian lenkin jälkeen oli aika lähteä eläinlääkäriin uusimaan vuoden takaista kemiallista kastraatiota. Implantti on auttanut pissavaivoihin, eikä Urpo ole tiputellut lainkaan sen kanssa, joten oli itsestäänselvyys, että hän sai taas vuoden voimassa olevan kastraation.



Eläinlääkäriin meno oli vähän erilaista tällä kertaa koronapandemian takia. Klinikan odotustilat ovat hyvin pienet, joten ovessa oli kielto mennä sisälle odottamaan, jos siellä on jo joku toinen. Odotimme siis ulkopuolella, mistä eläinlääkäri kävi kutsumassa Urpon sisälle. Onneksi emäntä sai sentään mennä mukaan tutkimushuoneeseen. Itse toimenpide oli hyvin nopea: niskasta kiinni ja implantti sisään nahan alle.

Lisäksi eläinlääkäri napsaisi Urpon leuasta pari varsiluomea pois. Ne olivat olleet Urpolla ties kuinka pitkään, mutta elänlääkäri sanoi, että ne voivat jäädä kiinni johonkin ja että niiden poistaminen on ihan helppo juttu. Ne olisi kuulemma voinut leikata irti kotonakin, mutta lääkäri teki sen joululahjana.

Kärsä oli myös mukana eläinlääkärireissulla, tosin hän odotti tietysti autossa. Kesken kaiken emäntä muisti, että etupenkillä on kolme rasiallista suklaata, mutta luojan kiitos Kärsä pysyi takakontissa. Muuten hän olisi joutunut seuraavaksi lääkärin juttusille!

Kalaa pöydällä

Vaikka kalastusreissut eivät ole Urpon lemppareita, hän tykkää kuitenkin kalasta erittäin paljon. Eilen kun keittiön pöydällä oli kalaa, Urpo asettui lattialle tapittamaan sitä hyvin intensiivisesti. Hänellä on nykyään aivan mahdoton ruokahalu!

Viikonloppu merellä

Tämä viikonloppu on koirien osalta sujunut merellisissä tunnelmissa, sillä he ovat olleet isännän kanssa kalassa molempina päivinä. Tänään he pääsivät piipahtamaan laivalla isännän entisellä työpaikalla. Urpo on käynyt siellä pienestä pitäen monta kertaa, joten hän meni heti messin ovelle heiluttelemaan häntäänsä. Hän muistaa, että sieltä on joskus herunut herkkuja.

Muuten talvinen veneily ei ole Urpon mieleen, mutta hän lähtee kuitenkin innoissaan isännän mukaan ihan mihin vaan.



Veneilyn jälkeen Kärsä meni taas takkatulen ääreen lämmittelemään, koska merellä on aina kosteaa ja tuulista.