Itse tutkimus ja toimenpiteet olivat aika simppeleitä, mutta odotushuoneessa meinasi olla härdelliä. Siellä oli tällä kertaa kolme koiraa ennen meitä, joten emme meinanneet päästä edes sisälle, kun Kärsä hermostui. Lisäksi pikkuveli oli mukana, joten emännällä oli kädet melkoisen täynnä - yhdessä kädessä kaksi riuhtovaa koiraa ja toisessa protestoiva taapero! Lopulta pääsimme luikahtamaan kissojen odotustilan puolelle, mistä Kärsäkin malttoi seurata toisia koiria melko rauhassa. Poispääsy olikin taas vaikea temppu, koska odotushuone oli edelleen täynnä koiria, mutta jotenkin siitä selvittiin ja Urpo ja Kärsä pääsivät autoon turvallisesti.
Molemmilla koirilla oli normaalit sydän- ja hengitysäänet, onneksi. Urposta oli vähän huoli, koska hän on pitkin syksyä yskinyt aina silloin tällöin, mutta ilmeisesti se ei ole mitään vakavaa. Eläinlääkäri kirjoitti varmuuden vuoksi reseptin loishäätölääkkeeseen, jota voimme kokeilla, jos yskiminen ei lopu. Lisäksi Urpo sai nyt vuodeksi kemiallisen kastraation, joten siitä ei tarvinne huolehtia ennen ensi vuoden joulua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti