Urpo ja Kärsä eivät heti edes huomanneet Nukkaa, joka oli emäntänsä sylissä. He kävivät lopulta nuuhkaisemassa pientä karvapalloa, mutta jättivät hänet sen jälkeen aika pitkälti huomiotta. Urpo ainakin oli ihan niin kuin Nukkaa ei olisi ollut olemassakaan ja Kärsäkin vältteli tätä, mikä oli hyvä, sillä viimeksi pennun kohdatessaan Kärsä oli ihan kipsissä.
Pienen tutustumisen jälkeen seisojat pääsivät pitkälle juoksulenkille. Alkuun juoksemisesta ei meinannut tulla mitään, koska reitillä oli niin paljon hajuja. Kun pääsimme pois asuinalueelta, juoksu alkoi sujua jouhevammin. Urpokin oli aivan liekeissä, itse asiassa niin liekeissä, että hänellä olisi ehdottomasti pitänyt olla vetovaljaat.
Lenkin jälkeen kaikki koirat saivat ruokaa, jotta he rauhoittuisivat. Enimmäkseen tunnelma olikin levollinen eivätkä ulkona paukkuneet raketit härinneet koiria. Yhteiskuvassa poseeraaminen ei kiinnostanut, mutta pakkohan sellainen oli saada.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti