Jouluaaton retki inspiroi lähtemään juoksemaan uutta reittiä, joka menee aika läheltä luontopolkua. Se on 16 kilometriä pitkä ja muuten ihan kiva, mutta alkupätkä on sen verran vilkas, että siinä piti koko ajan väistellä muita koiria. Kärsä riehaantui jokaisesta vastaantulijasta, joten sivuun meneminen oli pakollista. Ainoa koira, jonka kohdalla Kärsä oli ihan hiljaa, oli irlanninsusikoira...
Loppupätkä olikin sen verran landella, ettei siellä juuri ollut muita. Kärsä bongasi tosin pellolta pari peuraa ja meinasi ruveta riekkumaan niille.
Yöllä oli satanut ohut lumikerros, mikä oli vähän ongelmallista, koska paikoin lumen alla oli jäätä. Ihan alkumatkasta emäntä liukastui ja lensi selälleen maahan, mutta onneksi ei sattunut mitään mustelmaa pahempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti