Tapaninpäivänä olimme sukujuhlissa maatilalla, minne sai ottaa koirat mukaan. Siellä oli muitakin koiria, jotka olivat onneksi kaikki narttuja. Siltä osin kaikki sujui hyvin, mutta valitettavasti muuten ei mennyt putkeen ainakaan Urpolla.
Urpo ja Kärsä komennettiin omille peitoille lattialle, mutta Urpo karkaili vähän väliä. Hän oli koko ajan ruokapöydän välittömässä läheisyydessä tai ihmisten ruoka-annosten äärellä lipomassa huuliaan. Häntä ei pidätellyt mikään.
Kärsä sen sijaan oli melkein kuin enkeli. Hän makoili kiltisti omalla paikallaan tai pöydän alla. Muutaman kerran hän lähti vaeltamaan ja sai narttukoirilta nenilleen liiallisesta lähentelystä johtuen.
Kaiken kaikkiaan oli kiva, että juhliin sai ottaa koiratkin mukaan. Ajomatka oli niin pitkä, että heille olisi muuten tullut pitkä päivä yksin kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti