Ensin piti kerjätä raakaa lihaa. Siitä koirat saivatkin maistiaiset, joten siinä kohtaa kerjääminen kannatti.
Ruuan valmistuttua Urpo ilmestyi pöydän viereen norkoilemaan ja tunkemaan kuonoaan aina lähemmäs ja lähemmäs isännän lautasta.
Kun mitään ei alkanut tippua, Urpo otti järeämmät aseet käyttöön ja katsoi anovasti. Armopalat oli kuitenkin jo saatu eikä mitään herunut enää pöydästä.
Onneksi Urpo ei ole perso kasviksille eikä hedelmille niin kuin Kärsä, sillä muuten hän olisi varmaan koko ajan emännän ruokien perään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti