Kävimme tänään koko porukalla paikallisella luontopolulla, isäntäkin on siis kotona ja pääsi mukaan.
Kun saavuimme parkkipaikalle, siellä oli samanlainen auto kuin meillä. Kuinka ollakaan, sen omistaja oli juuri palaamassa polulta kahden koiransa kanssa, jotka olivat seisojatyttöjä! Urpolla ja Kärsällä riitti siis haisteltavaa.
Reitin varrella on suota, koivikkoa, kalliota, mäntymetsää ja pirunpeltokin. Noin puolivälissä on näkötorni, jonne emäntä halusi kiivetä. Isäntä jäi alas odottamaan koirien kanssa, mutta Urpo halusikin mukaan ja karkasi emännän perään. Sitten hän ei oikein ymmärtänyt miten sieltä tullaan alas ja kääntyi aina porrastasanteilta väärään suuntaan, takaisin ylöspäin.
Tuonne polulle pitää mennä uudestaan, tosin tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Olemme käyneet siellä ainakin kahdesti aikaisemmin, kesäkuussa 2016 sekä kesäkuussa 2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti