Tänään olimme taas pihalla, kun Kärsä oli yhtäkkiä hävinnyt jonnekin. Vislailu kaikui kuuroille korville, mutta sitten Kärsä ilmestyi hyvin nolona nurkan takaa noin kymmenen minuutin kuluttua. Pikkuveli oli mukana pihalla tepastelemassa, joten emäntä ei ehtinyt pitää Kärsää silmällä ihan joka hetki, eikä mennyt kauan kunnes tämä oli taas kerran hävinnyt.
Kolmannella kerralla Kärsä oli poissa tunnin verran. Urpo pääsi sillä välin lenkille emännän ja pikkuveljen kanssa, mutta Kärsää ei kuulunut takaisin. Lopulta emännän oli pakko viedä Urpo sisälle ja lähteä pikkuveljen kanssa rämpimään metsään. Kärsä löytyi melkein heti, hän tuli luu suussaan vastaan ja oli taas hyvin nolona. Hän päästi heti irti luusta ja antoi laittaa remmin. Sitten hän saikin olla kylppärissä miettimässä tekosiaan sen aikaa, että Urpo söi. Kärsä ei saanut tänään päivällistä lainkaan, koska hän oli nähtävästi herkutellut metsässä.
Jos menemme huomenna pihalle hengailemaan, niin Kärsä saa olla remmissä. Ei siitä tule mitään, että hän tekee katoamistemppuja eikä tule takaisin, vaikka varmasti kuulee huhuilut ja käskyt. Vaikka hän olisi poissa vain muutaman minuutin ja vaikka olisi melko varmaa, että hän on ihan lähellä, niin olo on silti ihan kauhea, kun ei tiedä missä se surkimus luuraa. Tänäänkin alkoi jo hämärtää ennen kuin Kärsä löytyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti