Maanantai: pari dvd-koteloa silputtuina
Tiistai: cd-levy koteloineen (levy pahasti naarmuuntunut), puhelinluetteloita, suljetussa pahvilaatikossa ollut modeemi lisätarvikkeineen (!), lisäksi listaa järsitty ja sohvatyyny raahattu eteiseen, isännän kenkä pihistetty kenkätelineestä, henkari revitty alas tangolta (!) ja päät järsitty rikki kokonaan
Onneksi Urpo ei joudu nyt vähään aikaan olemaan yksin kotona pitkiä aikoja! Tosin ehkä se on huonokin asia, sillä harjoitus tehnee mestarin. Mutta kun tällaisia ongelmia näin suuressa mittakaavassa ei ole aiemmin ollut, niin olemme aika hämmästyneitä Urpon käytöksestä. Tällä hetkellä pisin aika, jonka Urpo joutuu viettämään yksin kotona, on vajaat seitsemän tuntia. Monet koirat joutuvat olemaan pidempäänkin, ja oletettavaa on, että Urpokin joutuu jossain vaiheessa tottumaan jopa yhdeksän tunnin yksinoloihin. Koirakirjoissa sanotaan aina, ettei yhdenkään koiran pitäisi joutua olemaan yksin pidempään kuin muutaman tunnin, mutta aika harvalla työssäkäyvällä, lapsettomalla ihmisellä on mahdollisuutta siihen.
Ehkä kyseessä on jonkinlainen eroahdistus, josta Dumlekin kuulemma kärsii. Urpo fanittaa kovasti isäntää, joka joutuu työn takia olemaan poissa pitkiä aikoja, joten ehkäpä hän kaipaa perheen päätä pitämään kuria yllä. Virikkeiden puutteesta tuskin on kyse, koska teemme joka aamu noin tunnin lenkin ennen kuin Urpo jää yksin. Iltapäivisin Urpo tapaa usein muita koiria, joiden kanssa hän saa juosta ja telmiä itsensä läkähdyksiin, ja jos emme satu tapaamaan muita koiria, niin teemme kyllä kunnon lenkkejä ja treenaamme noutoa yms. Iltaisin hän pääsee emännän viekkuun sohvalle, joten läheisyyttä ja huomiotakin on saatavilla.
Kunpa Urpo nyt vain oppisi odottamaan kilttinä ja uskomaan siihen, että sekä emäntä että isäntä palaavat kotiin ja että kodin on paras olla siinä kunnossa kuin se lähtiessä oli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti