Kun pääsimme perille Haijaisten Silmu-luontopolulle, niin teimme sen virheen, että päästimme koirat hyppäämään autosta ilman remmejä. Hehän lähtivät heti hurjaan juoksuun ja katosivat hetkeksi nurkan taakse. Saimme heidät onneksi palaamaan autolle.
Laahustimme reitin rauhalliseen tahtiin koirien juostessa ympäri ämpäri pysähtyen välillä painimaan. Sellainen trendi oli selvästi havaittavissa, että Urpo heittäytyi selälleen Dumlen alle ja oikein kerjäsi turpaan.
Muutama vaarallinen tilannekin koettiin. Ensin Dumle löi itsensä pitkospuuhun ihan täysillä ja sitten Urpo löi pallit kannonnokkaan. Kumpikaan ei inahtanutkaan, joten taitavat olla aika kovaa tekoa nämä seisojat!
Harjoittelimme hieman remmikävelyä lopuksi. Urpo lainasi Dumlen nahkaremmiä ja kokeilimme meille uutta menetelmää: remmi kiepautetaan mahan alta, jolloin koiran on ikävä vetää, sillä jokainen veto nipistää hieman. Se tuntui tepsivän melko hyvin, sillä remmi oli paljon löysemmällä kuin yleensä. Täytyy toivoa, että jaksamme pitää jo muutaman päivän käytössä olleen nollatoleranssin vetämisen suhteen, sillä se olisi todella tärkeä saada pois ennen kuin maa jäätyy ja tulee liukasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti