Bertta on aina yhtä varuillaan pienten herrojen seurassa.
Urpo on myös sikaillut hieman viime aikoina. Hän on ollut parina päivänä yksin kotona ja kikkaillut kaikenlaista. Eilen hän oli rikkonut pari viikkoa sitten ostetun pannan soljen niin, että sitä ei enää voi käyttää. Lisäksi hän oli silpunnut kolinapurkin lattialle. Kaiken muun olimme muistaneet laittaa Urpon ulottumattomiin. Tänään hän oli vetänyt isännän univormun alas henkarilta ja järsinyt henkaria, ei onneksi itse univormua.
Eräänä päivänä kävimme pitkästä aikaa kaupunkilenkillä. Menimme taas Förillä tois puol jokke ja kävelimme jokirantaa pitkin. Urpo veti remmissä ihan koko matkan, aivan taukoamatta. Mikään ei auttanut! Pinna oli jo aika kireällä siinä vaiheessa, kun pääsimme takaisin autolle. Tätä on ehdottomasti harjoiteltava enemmän, vaikkei Urpo mikään varsinainen citykoira olekaan, koska asumme keskustan ulkopuolella.
Tänä aamuna Urpo oli sitä mieltä, että peitto pitää ottaa mukaan lenkille.
Dumlen tapasimme Maarian altaalla tänä iltana. Jälleennäkeminen oli riemua täynnä kuten aina. He jaksoivat juosta koko lenkin, tosin välillä Urpo viihtyi epäilyttävän paljon pusikossa polun ulkopuolella. Ehkä hänellä oli haku päällä - tutkimattomat ovat Urpon tiet.
Dumlekin halusi kyytiin!
Pimeä ehti yllättää meidät, mutta onneksi koirat pysyttelivät kuitenkin melko lähellä meitä. Varsinkaan Urpoa ei meinaa nähdä pimeällä, vaikka valkoinen häntä vilkkuukin tummaa taustaa vasten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti