Aamulla olimme tuttuun tapaan Luolavuoren vanhalla kaatopaikalla ulkoilemassa. Urpo oli melko vauhkon oloinen, ja syykin selvisi varsin pian: hän oli vainunnut muutaman fasaanin pusikosta. Siellä niitä on ollut ennenkin. Urpo ajoi ne lentoon komeasti, mutta lähti ikävä kyllä saattelemaan niitä vähän matkaa.
Niin lennokasta menoa, ettei kunnon kuvaa saanut! Fasujen saattelun jälkeen komensin Urpon uuteen hakuun. Hänhän lähti intoa puhkuen aivan täpinöissään! Toisellakin kerralla hän sai lintuja ilmaan, ei tosin enää fasaaneja vaan varpusparven. No, lintu kuin lintu.
"Mihin suuntaan sitä lähtisi hakemaan?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti