Syyslenkki Dumlen kanssa

Urpo oli viime yönä hieman kipeänä, sillä hän oli aamuyöllä kakannut lattialle ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. (Onneksi kuitenkin keittiöön eikä matolle!) Oksennuskin tuli, ja tuttuun tapaan hän puklasi omalle patjalleen. Kun kävimme pihalla, häneltä tuli vaakasuorana suihkuna ripulia, eikä ruoka ole tänään maistunut. Olimme kuitenkin jo sopineet pitkästä aikaa treffit Dumlen kanssa ja päätimme lähteä, koska Urpo vaikutti ihan pirteältä.


He olivat niin kuin mitään treffitaukoa ei olisi koskaan ollutkaan.


Saimme heidät kuitenkin poseeraamaan nätisti.


Nyt meni väärinpäin! Urpon kuuluisi haistella Dumlea eikä toisinpäin!


Dumle löysi kepin, josta Urpokin tietysti kiinnostui oitis.


Kumpikaan ei luovuttanut.


Urpo jäi hieman alakynteen, sillä Dumle on tottunut taistelemaan kepeistään terrierin kanssa.


Hyvin hän kuitenkin taisteli oikeudestaan järsiä samaa keppiä.


Välillä otettiin kovemmat aseet käyttöön, mutta vain leikillä.


Enimmäkseen Dumle vei ja Urpo vikisi.


Kotiin päästyämme Urpo meni parvekkeelle nauttimaan syksyn viimeisistä parvekkeelle yltävistä auringonsäteistä.

Illaksi on vielä sovittu treffit Rekun ja Villan kanssa, joten nyt Urpon on syytä levätä ja kenties syödäkin jotain.