Treeniviikonloppu Pohjanmaalla

Viime viikonloppuna olimme koko Alman ja Kapun pentueen kanssa Lapualla Kapun isännän järjestämissä peltotreeneissä. Harjoittelimme jo hyvissä ajoin ensi vuoden Junkkareita varten ja tietysti vaihdoimme kuulumisia. Perjantai-iltana paikalla olivat Urpon lisäksi Vimma (Pallosalama), Ruska (Purppuranoita) ja Chisu (Linnunpelätin) sekä tietysti pentujen emä Alma. Mukana olivat myös Alman täyssisko, viisi kuukautta vanha Missi sekä Missin seisojakaveri Illa.


Illa

Kaikki pennut ovat kotona olleet jo jonkun aikaa sisäsiistejä, mutta jostain syystä he villiintyivät perjantai-iltana ja alkoivat tehdä lammikoita lattialle vuorotellen. Urpo herrasmiehenä aloitti, eikä aikaakaan, kun muut seurasivat perässä.


Talo Hirvijärven rannalla

Urpo pääsi emännän viereen sänkyyn nukkumaan. Ensimmäisen yön hän nukkui enimmäkseen tyynyllä, joten kumpikaan ei nukkunut kovin hyvin. Aamulla hän oli kuitenkin todella energinen taas ja jaksoi jamuta siskojen ja tädin kanssa.


Missi ja joku ruskeista siskoista


Urpo pisti oman lusikkansa soppaan.


Sitten tytöt jättivät Urpon paitsioon.

Kun muut eli Pläki (Sotakone), Elmo (Lukkoleuka), Iisi (Lumoojatar) ja Armi (Varjokissa) olivat päässeet paikalle, lähdimme pellolle, mihin oli istutettu fasaaneja edellisenä päivänä.


Urpo oli jo pakattu autoon, kun Missi hokasi herkullisen luun ja hyppäsi kyytiin.


Isäntä puki Urpon treenikuntoon.


Elmo ja Pläki olivat edelleen muita isompia.

Koirat menivät yksitellen ohjaajansa kanssa hakuun. Tarkoitus oli siis saada koirat löytämään lintu, seisomaan sitä ja tottelemaan käskyjä eli olla menemättä perään ja palaamaan ohjaajan luo. Lintuja ei ammuttu tällä kertaa, vaan laukaukset ammuttiin ilmaan.


Tässä taitaa olla Ruska.

Joillakin oli parempi tuuri kuin toisilla. Elmo löysi linnun melkein heti, kun taas Pläkillä kesti kauemmin kuin kymmenen minuuttia, mikä oli etukäteen sovittu jokaiselle treeniajaksi. Loppujen lopuksi Pläki sai kuitenkin Kapun isännältä tunnustuksen koko pentueen parhaasta hausta.


Elmo kirmaamassa


Iisi ampaisi hakuun.


Urpo eteni tuttuun tapaan korvat hulmuten.


Urpo ja Armi lähdössä hakuun yhteistuumin.


Chisun akrobatiaa

Sää suosi onneksi koko viikonlopun. Perjantaina tosin satoi ja myrskysi, mutta lauantaina sää oli jo kirkas ja melko tyyni. Ilmankos viihdyimmekin pellolla monta tuntia edellisen yön vähäisistä unista huolimatta.




Joku ruskeista tytöistä (ei heitä oikeasti ole mahdollista erottaa toisistaan)


Urpo pellossa


Armin vuoro


Vimma pellossa

Lauantai-iltana kävimme saunassa ja menimme suht hyvissä ajoin nukkumaan. Naisten saunavuoron aikana sattui hassu juttu: jotkut koirista olivat pihalla jamuamassa ja tietysti he tulivat moikkaamaan, kun seisoimme saunan ovella vilvoittelemassa. Joku heistä oli ilmeisesti käynyt pukuhuoneen puolellakin, sillä pian pihalla oli koiralauma, joka repi naisten alushousuja joka suuntaan!

Urpo oli luonnollisesti hyvin väsynyt illalla ja varmasti nälkäinenkin, mutta hän ei voinut syödä, kun ympärillä oli niin paljon muita koiria ja meininkiä. Veimme hänet pannuhuoneeseen syömään ja laitoimme oven kiinni, mutta ei hän silti syönyt kuin puolet ruuasta. Se ei maistunut vielä aamullakaan, mutta onneksi Alma-äiti ja Vimma-sisko tarjosivat auliisti apuaan ja söivät Urpon kupin tyhjäksi.



Urpo piti viedä nukkumaan makuuhuoneeseen, kun meno alkoi näyttää siltä, että tekisi mieli nukkua, mutta ei millään malta. Hän hyppäsi jo täysin tottuneesti sänkyyn. Toisena yönä hän nukkui emännän onneksi jalkopäässä - hän oli päivällä kierinyt siansonnassa ja haisi todella kammottavalle.



Sunnuntaina jakauduimme kahteen porukkaan ja menimme vielä vähäksi aikaa pellolle haistelemaan tuulia. Vimma sai todella hienon tilanteen ja seisoi peltopyitä kuin kokenutkin koira. Iisillä oli epäonnea, mutta muuten kaikki saivat kosketusta lintuihin. Kyllä Iisikin lopulta muutaman haun päätteeksi sai käryn fasaanista ja sai sen lentoon.


Iisi kuunteli tarkkaavaisesti isännän ohjeita. Vai olikohan hänellä sittenkin herkku mielessä?


Sunnuntainakin porukka oli vielä ystävällisissä väleissä, taustalla Chisu.

Urpokin koki onnistumisen, kun hän sai käryn fasaanista ja ajoi sitä pitkän matkan, kunnes lopulta sai sen ilmaan. Isäntä oli hyvin tyytyväinen, eikä Urpokaan kovin onnettomalta vaikuttanut.



Kaiken kaikkiaan oli hieno viikonloppu, kiitos kaikille osallisille! Meillä on mukava porukka ja erittäin hienoja koiria!