Uusia juttuja

Tässä vaiheessa elämää melkein kaikki on Urpolle uutta, mutta tänään olemme kokeilleet kahta hyvin tärkeätä juttua: remmissä kulkemista ja yksinoloa. Aloitimme remmitreenit näin pian sen takia, että Urpo on alkanut pokkuroida ulkona. Hän ei millään haluaisi mennä metsään tai oikeastaan yhtään mihinkään kotiovelta. Hän jää istua tapittamaan oven eteen vaarallisen oloisesti, sillä milloin tahansa joku saattaa tulla rappukäytävästä ja paiskata oven suoraan päin Urpoa.



Ehkä kylmällä säällä on tekemistä asian kanssa. Aurinkoisella ja lämpimällä ilmalla Urpo ulkoili mielellään, mutta varsinkin sateella herra hienohelman saa kantaa todella kauas kotiovelta, ettei hän kipittäisi saman tien takaisin.


Moni koira olisi onnellinen näin ihanasta, suoraan takapihalta alkavasta metsästä. Ettäs tiedät, senkin Urpo!

Remmiharjoitukset ovat tähän mennessä menneet oikein hyvin. Aluksi piti tietenkin rimpuilla ja ihmetellä, mutta melko pian Urpo tajusi, että tässä ei nyt auta panna vastaan.







Kun olemme päässeet tarpeeksi kauas kotiovelta, Urpo saa juosta vapaana. Puolivuotiaaksi asti pentua saa pitää vapaana, mutta saa nähdä kuinka kauan Urpon voi antaa olla ilman remmiä. Seisojia ei liene syytä pitää vapaana kaupunkialueella, ellei halua päästä eroon koirastaan.



Yksinoloa harjoittelimme myös, kun isäntä oli golfaamassa ja emännän piti päästä kauppaan. Urpo jäi yksin ihan mukisematta ja oli hiljaa. Kun palasin kotiin noin 20 minuutin kuluttua, käytävään ei edelleenkään kuulunut mitään ääntä. Urpo oli raahannut eteisestä sandaalin ja remmin omalle peitolle, mutta muuten kämppä oli vielä pystyssä. Seinänaapureitahan meillä ei tällä hetkellä olekaan remontin takia, joten nyt on oivallinen aika harjoitella yksinoloa. Urpo on muuten nukkunut kaksi edellistä yötä yksin olohuoneen puolella todella kiltisti pitämättä mitään meteliä. Kyllä tästä saadaan vielä salonkikelpoinen koira!