Tapaaminen ei olisi voinut mennä paremmin. Bertta oli hyvin, hyvin kiltti pienelle ja ymmärsi pienet näykkimisetkin. Olimme vain pihalla, sillä Urpon omaan kotiin emme vielä halua tuoda muita koiria.
Urpo oli hyvin kiinnostunut Bertasta, mutta niin iso koira oli toisaalta pelottavakin. Bertta ei anna uroskoirien haistella takapuoltaan, ei myöskään Urpon. Mitään rähinää ei silti syntynyt, Bertta vain siirtyi pois, kun Urpo yritti nuuhkia väärästä päästä.
Yhden kerran Bertta yritti painia Urpon kanssa, mutta tajusi saman tien, että eihän tällainen välipalan kokoinen vielä voi leikkiäkään kunnolla.
Muitakin vieraita kävi tänään. Kummitäti ja -setä toivat Urpolle omien koiriensa rievun haisteltavaksi ja kylläpä se olikin mielenkiintoinen! Urpo ei voinut melkein koko vierailun ajan keskittyä mihinkään muuhun kuin riepuun.
Aloitimme tänään matokuurin saadaksemme verenvuodon ja löysän kakan loppumaan. Toivottavasti saamme pian tuloksia, sillä onhan verenvuoto aina hieman huolestuttavaa. Urpo on alkanut nirsoilla ruuan suhteen viime päivinä. Enää hän ei syö kaikkea mitä on tarjolla vaan jättää noin kolmasosan syömättä. Siirryimme siis kolmeen ateriaan päivässä. Jos paino alkaa pudota huolestuttavasti, niin saamme keksiä jotain muuta. Urpon yleiskunto on kuitenkin erittäin hyvä - hän on aktiivinen ja iloinen pentu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti