Tänään Urpo oli Pläki-veljen kanssa herrajahdissa Hauholla. Valitettavasti Urpo ei enää tykännyt veljestään lainkaan, vaan aloitti heti kättelyssä rähinän. Veljesten keskeinen ystävyys olisi varmasti säilynyt paremmin, jos he olisivat nähneet toisiaan useammin. Pläki ja Urpon toinen veli Elmo ovat niin hyvää pataa keskenään, että saattavat nukkuakin sylikkäin, mutta he ovatkin viettäneet paljon aikaa yhdessä pennusta saakka. Urpo saa siis jatkossa tyytyä telmimään siskojensa kanssa.
Onneksi sentään itse jahti sujui paitsi että Urpolla oli noudon kanssa ongelmia jälleen kerran, vaikka sitä on harjoiteltu suurella hartaudella pitkin alkutalvea. Urpo suostui noutamaan nätisti vasta saatuaan pari kertaa kunnon läksytyksen isännältä.
Voi ei tota rähinää.:( Kille kans rähisee uroksille, mutta vain itseään isommille jos ne tulee liian lähelle.. Näyttelyissä se oli alkuun ihan mahdoton muiden urosten kanssa, mutta pidin aina sille tiukan puhuttelun niin se alko rauhottumaan sen verran ettei tarvinnut kehässä pelätä et hyökkää toisten päälle. Killen takia en sit enää halua ikinä toista urosta.:D (myös siksi en urosta haluu ku ne on aina kiimassa :D)
VastaaPoistaElsaa ku oltiin hankkimassa niin yhden kasvattajan pennuista oltiin kiinnostuneita, mut ne ei halunnu antaa narttuja sellaselle jolla ei oo ennen ollut seisovaa kanakoiraa mut urosta kauppasivat. Onneksi ei otettu vaan kyseltiin muualta ja saatiinki sit Elsa aika nopeeta.:) En tiedä meneekö toi uhittelu kellään iän myötä pois. Tai jos se vähenee niin tuskin se kenenkään uroksen kanssa mitään sydänystäviä on? Kyllähän jotkut nartutki on ärhäköitä, mut onneksi meille ei sellaista nyt osunut.
Mitä ihmettä noissa alimmissa kuvissa oikein tapahtuu?:D Onko siinä nouto vai kopinotto menossa?:D
Me vaan toivotaan hartaasti, että Urpo alkaa taas sietää toisia uroksia jossain vaiheessa. Kyllä se joitakin sietääkin, esim. täällä meidän lähellä asuvia noin 1- ja 3-vuotiaita colliepoikia, joiden kanssa Urpo on leikkinyt pennusta asti lähes viikoittain. Niiden kanssa ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa, kun taas ihan kaikki uudet urokset on kuin myrkkyä. Ja nyt näköjään oma velikin...
PoistaMikähän idea siinäkin oli, ettette olisi narttua saaneet? Mekin ollaan ensikertalaisia kanakoiran omistajia, mutta en muista, ettei kasvattaja olisi myynyt meille narttuakin. Me keskusteltiin lähinnä luonteesta, että mikä nyt olisi helpoin koulutettava kokemattomille, ja Tulilordihan se sieltä valikoitui.
Ihmettelin samaa noiden kuvien suhteen. Siinä on kuulemma avanssi meneillään. Ilmeisesti fasu oli hiukan laiska lentämään, kun noin antoi käydä pyrstösulkiin kiinni!
Kannattaisiko kysästä tohon Urpon ärhäkkyyteen neuvoja joltain koirakouluttajalta? Voisikohan sitä jotenkin kitkeä pois helpommin nyt kun on ihan uusi juttu? Tietty kaikki urokset taitaa teininä alkaa uhoilemaan, mutta miten siihen sitten kannattaisi alkaa puuttumaan?
PoistaMuistaakseni se kasvattaja sano et ne nartut on jalostuksen kannalta arvokkaampia niin siksi antais uroksen kun on ensimmäinen kanakoira tulossa.. Vähän haiskahti siltä että oli melko varmoja ettemme saa koulutettua koirasta toimivaa metsästyskoiraa. Ilmoitti muuten sitten vasta pentujen synnyttyä ettemme saakkaa narttua, piti samana päivänä päättää otetaanko uros. Aika äkkiä olisi pitänyt päättää. Vähän kyllä jäi paska maku suuhun siitä kasvattajasta, mutta jälkeenpäin kun olen sitä näyttelyissä nähnyt, ei yhtään harmita.:D On aika erikoinen tapaus noin muutenki..
Aika kummaa kyllä ettei narttua annettaisi ekakertalaiselle, onhan nartut yleensä kuitenkin "pehmeämpiä" koulutettavia kuin urokset. Ikävä kyllä, mäkään en ottaisi urosta, juuri noista syistä joista puhuitte plus sen jokapaikkaan pissaamisen vuoksi. Emma kun oli pieni ja vaunut oli ulkona, niin naapurin isokokoinen koira kävi kusaisemassa vaunuihin. Se oli viimeinen pisara urosten pissaamisen suhteen. Ja kerran se merkkasi meidän petivaatteet kun ne oli ulkona tuulettumassa...onneksi koirat ei enää täällä maallakaan juoksentele vapaina samalla tavalla kuin vielä parikymmentä vuotta takaperin.
PoistaUrpollahan oli silloin joskus teinipoikana tappelu sen toisen uroksen kanssa. Olisitko huomannut että tämä voisi juontaa juurensa sieltä huonosta kokemuksesta? Meillä Viksu sai eka kerralla agilityssa mustan, hallitsemattoman hovawart-uroksen takaapäin kimppuunsa täysin varoittamatta. Viksu istui Emman edessä namia kerjäten ja toinen käy suoraan kimppuun kun pääsi omistajaltaan karkuun.(!! Uros käy nartun kimppuun, ei ihan normaalipääkopalla varustettu!) Omistaja ei edes tullut kysymään miten kävi, saatikka pyytämään anteeksi. Sen jälkeen se on suhtautunut hyvin varauksella mustiin isoihin koiriin ja on heti vähän puolustavalla kannalla. Ennen sitä se oli heti kaveri kaikkien kanssa. Arvaa ottaako päähän??
Kannattaa kyllä olla varovainen ettei ainakaan tappeluita pääse enää tulemaan, niistä ei ainakaan tilanne muutu paremmaksi. Ja kyllä ne nartutkin osaa, meidän maailman lällyin noutaja sai toisesta mokomasta kerran tokokentällä jotain hampaankoloonsa ja ne molemmat vihasivat toisiaan aina sen jälkeen. Samalla kentällä kyllä oltiin sen jälkeenkin mutta kaukana toisistamme.
Huomenna onkin hyvä tilaisuus kysyä kasvattajalta neuvoja tähän äksyilyyn, kun näemme koko porukan kanssa.
PoistaMe haluttiin uroskoira sen takia, ettei metsästyskausi mene pilalle juoksujen takia. Voihan nartun tietenkin leikata, mutta sitten jos olisikin tullut menestystä, niin olisi harmi leikkauttaa ja olla pistämättä hyviä geenejä eteenpäin.
Mitään ympäriinsä kuseskelua Urpo ei ole tähän mennessä koskaan harrastanut. Omalle patjalle tuli pentuna muutamat pissat, mutta ei sen pahempaan paikkaan. Varmaan siksi, ettei me päästetä sitä makkariin lainkaan!
Urpon ärhentely ei varmaan johdu kesäisestä tappelusta, kun uhoaminen ei alkanut heti sen jälkeen vaan vasta nyt, kuukausia myöhemmin. Tappeluita me ei todellakaan haluta, Urpo saa joka uhittelun jälkeen kunnon läksytyksen meiltä ja nyt me katsotaan tarkemmin ympärille, kun Urpo on vapaana. Ja kyllä nartutkin tosiaan osaa - just vähän aikaa sitten parin sukulaisen narttukoirat tappeli niin, että toinen joutui paikattavaksi.
Joo, nartuilla kyllä juoksujen ajankohta on aina onnenkauppaa. Sukupuoleton koira olis hyvä keksintö!
PoistaToi urosten merkkaaminen onkin varmaan narttujen omistajien ongelma. Eihän ne kotona merkkaa, mutta meillä on aina ollut narttuja ja vierailevat urokset merkkaa tietysti joka paikan. Sekin on sellainen asia mikä uroksen omistajan kannattaa tiedostaa. Meille tulee naapurin Enska hoitoon huomenna neljäksi päiväksi, yksi meidän nojatuoli on jo merkattu ennestään...tulee varmaan mielenkiintoinen henkien taistelu kun me vahdataan täällä taas ensialkuun toinentoisiamme. Enskahan on vanha tuttu mutta aina on ne samat konstit mielessä. Pojat on poikia. En oo mikään urosten vihaaja :)
Kannatan sukupuoletonta koiraa, hyvä idea!
PoistaUrpo on merkkaillut esim. Bertan luona, mutta vain pihalla, ei sentään sisällä mitään noja- eikä muitakaan tuoleja.
Kerran kun oltiin lenkillä, niin tuli itselle niin kova pissahätä, että oli pakko mennä pusikkoon. Urpo tuli siihen viereen ihmettelemään ja sihautti omat pissat mun pissojen päälle, vaikkei se varmasti edes haise millekään muulle kuin virtsalle. Että sellaista merkkailua meillä :)
Toi meidän nojatuoli on suosittu kirjeenvaihtopaikka, Enska ei ole ainut meilaaja...pitääkin muistaa taas suihkuttaa jotain pesuaineen hajua siihen valmiiksi!
Poista