Sellainen ikävä asia on nyt tullut ilmi, että Urpo ei oikein enää tule toimeen toisten uroskoirien kanssa. Lenkkimaastoissamme liikkuu paljon koiria, joista useimmat ovat vapaana. Joistakin Urpo ei välitä lainkaan, toisten kanssa hän leikkii (lähinnä niiden kanssa, jotka hän on tuntenut pennusta saakka), joidenkin kanssa tulee heti rähinää. Kaikkien ennestään tuntemattomien urosten kanssa alkaa jäykistely ja rähinä melkein saman tien. Tänäänkin Urpo murisi kahdeksan kuukauden ikäiselle uroskoiralle. Onneksi ei kuitenkaan ole sattunut mitään vakavaa, vaan uhittelu on jäänyt uhittelun tasolle.
Toi on kyllä tylsää jos pitää alkaa olemaan varuillaan muitten koirien läsnäollessa. Toivottavasti se on vaan jotain nuoruudenuhoa ja menee ohi :)
VastaaPoistaMeillä kävi vanhemman seisojamme Uskon kanssa niin, että oli ensin ylin ystävä kaikille sukupuolesta riippumatta. Parivuotiaana alkoikin kyräily toisille uroksille. Sitä on jatkunut siitä asti, ei tule toimeen toisten urosten kanssa. Sietää, mutta pullistelee. Jos toinen näyttää hampaita, tulee varma tappelu. Tämä on tosi valitettavaa ja ärsyttävää, mutta näin se vain on mennyt, vaikka pentuna sosiaalistettiin ja tehtiin kaikki mitä keksittiin. Toivottavasti Urpolla on vain ikäkausivaihe, eikä mene niinkuin meillä!
VastaaPoistaTäytyy tosiaan toivoa, että Urpo lopettaa uhittelun jossain vaiheessa. Se oli todellinen yllätys, ettei edes 8 kk:n ikäinen pentu kelvannut leikkiseuraksi (tosin kaveri oli kivitalon kokoinen).
VastaaPoista