Eilen suunnittelimme tälle päivälle pidempää lenkkiä Dumlen kanssa, mutta kuinkas kävikään, sekä emännät että koirat olivatkin liian uupuneita! Ajoimme heti aamusta Dumlen isäntäväen tontille, missä oli tarkoitus siirtää muutama puunrunko paikasta toiseen ja antaa koirien painia keskenään sillä aikaa. Siirrettäviä puita olikin paljon odotettua enemmän ja lisäksi tontilla hääri kaivurimies koneineen, joten emme voineet päästää koiria autosta ulos. Me emännät huhkimme siis keskenämme, mutta lopuksi päästimme sentään koirat juoksemaan pellolle.
Tontilta ajoimme Vahtoon hiekkakuopalle uittamaan koiria. Urpo-raukka ei suostunut uimaan vaan jäi rannalle ruikuttamaan, kun Dumle haki lelua vedestä. Koitimme rohkaista häntä, mutta ei hän halunnut uida. Kerran hän tosin lensi veteen päätä myöten, kun Dumle pääsi yllättämään hänet vesirajan tuntumassa.
Urpo oli kyllä hyvin kiinnostunut lelusta, mutta antoi Dumlen hakea sen ja hyökkäsi kimppuun vasta, kun Dumle oli tuonut sen rantaan.
Välillä Urpo toki sai lelun itselleen ja sitten mentiin ja lujaa! Koirat juoksivat pehmeässä hiekassa peräkanaa, kunnes olivat aivan uuvuksissa.
Pitkä lenkki jäi siis tekemättä, koska sekä koirat että emännät olivat liian väsyneitä. Löysimme kuitenkin varsin lupaavan näköisen reitin, joka kuuluu Kuhankuonon retkeilyreitistöön. Sinne on suunnattava, jahka Urpo on kotiutunut syysreissultaan lokakuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti