Pitkä odotus päättyi tänään: Urpo pääsi treffeille juoksuista toipuneen Dumlen kanssa. Veimme koirat uimaan eräälle vahtolaiselle hiekkakuopalle, missä kävimme jo syksyllä.
Aluksi Urpokin meni uimaan, mutta sitten hän alkoi hannata ja jäi rannalle katselemaan Dumlen polskimista. Urpo ei jaksa vaivautua noutoon, jos joku muu on jo menossa!
Välillä Urpo onnistui riistämään damin Dumlelta ja lähti juoksemaan sen kanssa. Kun Dumle kyllästyi juoksemaan perässä, Urpo jäi seisoa pönöttämään dami suussa pitkäksi aikaa.
Dumlen uinti oli hienoa katseltavaa. Hän meni veteen pelottomasti ja epäröimättä siitä huolimatta, että hänellä oli mennyt huonosti edellisellä uintikerralla. Urpollakin on huono kokemus uimisesta, hän jäi nimittäin kerran jumiin laiturin alle venesatamassa. Onneksi kummallekaan ei ole jäänyt mitään traumoja. Urpo saisi vain olla innokkaampi uimari, sillä syksyllä ei parane jäädä vesirajaan mietiskelemään, jos vedessä lilluu ammuttu sorsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti