Vapaapäivän kunniaksi karautimme tänään Dumlen luo maaseudulle, missä teimme jälleen kerran pitkän metsälenkin. Ulkoilu noudatti tuttua kaavaa, eli koirat juoksentelivat omia reittejään, Urpo kieli roikkuen melkein maahan asti. Mitenköhän hän mahtaa kesällä jaksaa, kun nyt jo läähätyttää?
Jännä puurykelmä
Jännä sieni
Urpo nielaisi kielensä ainakin yhden kuvan ajaksi.
Dumle olisi jo halunnut palkinnon, vaikka poseeraus oli vielä kesken.
Urpo on ihan lääpällään Dumleen!
"Päästäkää meidät jo pois täältä!"
Lopuksi pakollinen peltopaini
Urpo oli aika väsynyt jo valmiiksi, sillä hän oli aamulla ehtinyt käydä juoksentelemassa tunnin verran ja tavannut Bertankin pikaisesti Skanssin parkkitalossa. Mutta kun kyseessä on Dumle, niin Urpolla riittää aina energiaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti