Loppuyön Urpo viettää toivon mukaan sohvalla eikä yöjuoksuilla!
Tänä yönä kävi aika ikävä juttu! Isäntä lähti käyttämään Urpoa iltalenkillä ilman remmiä, ilman pantaa, ilman kännykkää - ja valitettavasti myös ilman kotiavaimia. Koska emäntä oli lähtenyt autolla yövuoroon, isännän ja Urpon ei auttanut muu kuin kävellä öisen kaupungin läpi sairaalaan hakemaan avaimia. Isännällä oli sentään auton toiset avaimet taskussa, joten Urpon ei tarvinnut jäädä sairaalan ovelle odottamaan, sisälle kun ei koiria voi päästää.
Oli onni onnettomuudessa, että vahinko kävi yöllä eikä vilkasliikenteisenä päivänä! Urpo osasi seurata tunnin kestäneen matkan isännän vieressä oikein hyvin. Vain yhden kerran hän jäi seisomaan rusakkoa, mutta ei onneksi lähtenyt perään. Ei voi muuta sanoa kuin että onneksi olemme harjoitelleet seuraamista joka päivä viime aikoina, sillä siitä taidosta on tänä yönä todellakin ollut hyötyä.
Huhhuh miten jännää! Onneksi työpaikalle ei ollut sen pidempi matka.
VastaaPoista