Maisemaseisonta

Nyt pukkaa Urpon blogin ensimmäistä videota! Hän seisoi eilen varista Luolavuoren huipulla eikä edes lähtenyt perään, katsokaa vaikka:

Urpo mikä urpo!

Urpolla on nyt sohvabanni ainakin tämän päivän. Hän oli nimittäin kikkaillut tänään ollessaan lenkillä isännän kanssa. Hänen piti vain ajaa fasaani lentoon, mutta hups, hän lähtikin perään ja ajoi lentävää lintua monta sataa metriä ennen kuin kuuloaisti aktivoitui taas.



Kotona hän äkkäsi lattialta kirsikkatomaatin ja kiikutti sen omalle paikalle. Teimme pientä noutotreeniä sillä, koska Matti Nykänenkin tietää, että jokainen tsäänssi on mahdollisuus - mikään esine ei ole liian mitätön, jotta sen voisi noutaa!

Lehmikoira

Urpo ei ilmeisesti saa tarpeeksi ruokaa kotona - hän syö heinää kuin paraskin lehmä!

Suklaanaaman seikkailut

Urpo sai eilen uuden lempinimen kummitädiltä: Suklaanaama. Onneksi hän ei sentään ole kirjaimellisesti suklaanaama! Hän on viime päivinä viettänyt paljon aikaa yksin kotona, mutta talouden suklaat olivat tietysti piilossa sillä aikaa, ettei hänelle tule vatsanpuruja.


Aina tilaisuuden tullen Urpo kiipeää sohvalle rötväämään.

Eilen oli aivan ihanan lämmin ja aurinkoinen päivä, joten emäntä kampesi itsensä yövuoron jälkeen ylös sängystä jo aamupäivällä, jotta Urpo pääsisi ulkoilemaan. Kiipesimme korkealle kalliolle tarkistamaan, että meri on yhä tallessa ja samalla vilkutimme isännälle sinne jonnekin.


Kyllä se meri siellä siintää, jos oikein tarkkaan katsoo!

Illalla kävimme Rekun ja Villan luona Raisiossa. Urpolla oli taas vetovaihde päällä pahemman kerran. Hän oli aivan täpinöissään Rekusta, Villasta, Raisiosta, keväästä, linnuista ja kaikesta muustakin. Me kaksi naishenkilöä olimme melkein pulassa hänen kanssa, niin kovaa hän veti remmissä. Tutuilla poluilla kahdestaan emännän tai isännän kanssa Urpo osaa olla nätimmin, mutta vieraammassa paikassa hän sekoaa aina, mikä ei ole kovin kivaa taluttajalle näin liukkaalla kelillä.


Rekku-paran flättihapsuja on kynitty epäammattimaisesti keittiösaksilla.


Villa ei saanut Urpoa kiinni juostessa, mutta painissa hän kyllä päihittää kakrun.

Päivä Dumlen luona

Urpo pääsi täksi päiväksi kylään Dumlen luo siksi aikaa, kun isäntäväki on töissä. Se oli oikea onnenpotku, sillä muuten hän olisi joutunut olemaan yksin kotona koko iltapäivän ja illan. Päivä on ilmeisesti sujunut mukavissa merkeissä ainakin kuvasta päätellen:



Kuva J.K.

Iso poika vesitornilla

Menemme usein Luolavuoren vesitornin ohi. Viime kesänä Urpo oli vielä niin pieni, että hän mahtui luikahtamaan aidan alta väärälle puolelle.



Nykyään moinen temppu ei enää onnistukaan:

Kaupunkireissu

Synttärihumun jälkeen Urpo palasi tänään arkeen, oli nimittäin aika käydä eläinlääkärin pakeilla 1-vuotisrokotuksessa. Menimme samaan paikkaan jokirantaan, missä olemme ennenkin käyneet rokotuksissa.


Kuva on otettu kutakuinkin samassa paikassa kuin kesäkuussa.

Ihan aluksi Urpo nousi vaa'alle, joka näytti lukemaksi 29,4 kiloa. Oma henkilövaakamme ei siis ole kovin pahasti pielessä tai sitten Urpo on hieman lihonut, sillä kotona punnittaessa Urpo painoi 29,1 kiloa ihan vastikään.

Vastaanottohuoneeseen päästyämme emäntä meinasi nostaa Urpon pöydälle vanhasta tottumuksesta, mutta lääkäri totesi, ettei se ole tarpeen nyt kun Urpo on jo niin iso poika. Toimenpide tehtiin siis lattialla, eikä Urpo inahtanutkaan piikin upotessa nahkaan. Lääkäri tarkisti myös silmät, hampaat, korvat ja tassut sekä kuunteli sydämen. Kaikki oli onneksi kunnossa.

Lopuksi lääkäri totesi, että toivottavasti emme tapaa ennen seuraavia rokotuksia! Seisojat ovat kuulemma aika tapaturma-alttiita. Sen saimme tuta heti illalla, kun tulimme iltalenkiltä: rappukäytävän lattialle piirtyi jälleen kerran verisiä tassunjälkiä, huoh. Tällä kertaa Urpolla on etutassun polkuanturassa pieni viilto. Ei auttanut muu kuin puhdistaa haava ja laittaa polkuanturaan tassuvahaa. Toivokaamme pikaista paranemista!

Päivänsankarin päivä

Urpon ensimmäinen syntymäpäivä on sujunut varsin hyvin. Hän sai erikoisaamupalan, johon kuului nappuloita, piimää, kananmunaa, maksalaatikkoa ja herkkutikku. Hän ahmi koko kupillisen oikein hyvällä ruokahalulla.


Urpo vierasti aluksi hieman pystyssä olevaa tikkua.


Näin kiltisti hän odotti lupaa ennen ruokailua.

Aamupäivällä kävimme aurinkoisella lenkillä Urpon lempimaisemissa. Hän oli hieman vaisu, mikä varmasti johtui eilisistä pilkkikisoista, joissa hän oli kannustamassa isännän voittoon. Villakin oli nimittäin kannustusjoukoissa, joten Urpo oli juossut koko illan.


Urpo on pelkkää lihasta!

Lenkin jälkeen hän sai synttärilahjan eli kelluvan dummyn. Jospa hän alkaisi noutaa vedestäkin ensi kesänä.





Emäntä joutui lähtemään illaksi töihin, mutta Urpo jäi rötväämään sohvalle isännän ja uuden dummyn kanssa.

Syntymäpäivä!

Tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun Alma puski maailmaan kahdeksan ihanaa pientä palleroa. Urpo saa juhlistaa synttäreitään kotijoukkojen kanssa kotosalla maksalaatikkoa syöden eli varsin mukavissa merkeissä. Onnea 1-vuotispäivänä koko Marvel Comics -pentueelle!


Tiettävästi ensimmäinen kuva Urposta


Urpon ensimmäinen työnimi oli hyvin kuvaava Valkohäntä. Jo muutaman päivän ikäisenä viralliseksi nimeksi valikoitui Tulilordi.

Kuvat Gironin blogista

Fasaanipata

Kuulimme tänään, että fasaani, jonka Urpo ajoi lentoon lauantaina Bertan luona, oli lentänyt päin ikkunaa ja kuollut. Bertan naapuri oli kyninyt linnun ja tehnyt siitä padan. On se Urpo aikamoinen fasaanikoira - sai saalista, vaikka koko tilanne meni ihan reisille!