Urpo sai eilen uuden lempinimen kummitädiltä: Suklaanaama. Onneksi hän ei sentään ole kirjaimellisesti suklaanaama! Hän on viime päivinä viettänyt paljon aikaa yksin kotona, mutta talouden suklaat olivat tietysti piilossa sillä aikaa, ettei hänelle tule vatsanpuruja.
Aina tilaisuuden tullen Urpo kiipeää sohvalle rötväämään.
Eilen oli aivan ihanan lämmin ja aurinkoinen päivä, joten emäntä kampesi itsensä yövuoron jälkeen ylös sängystä jo aamupäivällä, jotta Urpo pääsisi ulkoilemaan. Kiipesimme korkealle kalliolle tarkistamaan, että meri on yhä tallessa ja samalla vilkutimme isännälle sinne jonnekin.
Kyllä se meri siellä siintää, jos oikein tarkkaan katsoo!
Illalla kävimme Rekun ja Villan luona Raisiossa. Urpolla oli taas vetovaihde päällä pahemman kerran. Hän oli aivan täpinöissään Rekusta, Villasta, Raisiosta, keväästä, linnuista ja kaikesta muustakin. Me kaksi naishenkilöä olimme melkein pulassa hänen kanssa, niin kovaa hän veti remmissä. Tutuilla poluilla kahdestaan emännän tai isännän kanssa Urpo osaa olla nätimmin, mutta vieraammassa paikassa hän sekoaa aina, mikä ei ole kovin kivaa taluttajalle näin liukkaalla kelillä.
Rekku-paran flättihapsuja on kynitty epäammattimaisesti keittiösaksilla.
Villa ei saanut Urpoa kiinni juostessa, mutta painissa hän kyllä päihittää kakrun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti