Alku meni ihan hyvin otsalampun valossa, mutta sitten reittimerkinnät loppuivat kuin seinään. Ainakaan pimeässä niitä ei näkynyt, joten eteneminen oli todella epävarmaa. Polku haarautui monessa kohdassa eikä mikään vaihtoehto näyttänyt tutulta. Siitä on jo muutama vuosi, kun Urpo ja Kärsä ovat viimeksi päässeet kyseiselle reitille eikä se siis ollut tuoreessa muistissa. Lopulta ei auttanut muu kuin kääntyä ympäri ja yrittää löytää takaisin samaa reittiä.
Oli kuitenkin kivaa kulkea yhdessä koirakaverin kanssa, joka ymmärtää hyvien hajujen päälle!
Kahden tunnin lenkin ja maittavan ruuan jälkeen olisi luullut, että Urpoa olisi väsyttänyt, mutta pappa jaksoi päivystää keittiötä melkein koko illan. Kärsä sen sijaan oli väsynyt ja nukkui rauhassa treffien jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti