Tämä päivä alkoi oikein mukavissa merkeissä, kun mummu tuli hoitamaan pikkuveljeä, jotta koirat pääsisivät kunnon metsälenkille. Valitettavasti leppoisa tunnelma loppui kuin seinään, kun koirille tuli kauhea tappelu pihalla ilman mitään ilmiselvää syytä. Koirille syy on tietysti selvä, mutta emäntä ja mummu eivät havainneet mitään erityistä. Tilanteessa ei ollut keppejä, luita, ruokaa, ahtaita paikkoja eikä pahemmin mitään huomiotakaan, sillä emäntä oli työntämässä lastenvaunuja kuistille mummun pidellessä vauvaa (luojan kiitos), ja tappelu alkoi emännän selän takana.
Ei siis ole selvää, kumpi aloitti taistelun, mutta emäntä oli se, joka sen lopetti menemällä väliin. Niin ei saisi tehdä, sillä siinä voi saada tahattomasti köniin ja niin siinä vähän kävikin. Emäntä sai käteen pari pientä haavaa sekä sääreen vähän isomman, mutta loppuipahan rähinä. Viime kerrasta olikin jo kulunut useampi kuukausi, mutta siinä missä rähinät ovat harventuneet, niin niistä on tullut pahemman näköisiä, sillä Kärsä ei enää antaudu Urpolle niin kuin ennen, vaan rähisee takaisin minkä ehtii. Tällä kertaa ei onneksi tullut mitään reikiä koiriin, mutta ehkä seuraavalla kerralla ei käykään näin hyvä tuuri...
Loppupäivän koirat ovat olleet vähän vaisuja ja he ovat vältelleet toisiaan. Sisätiloissa meinasi olla vähän jäykkä tunnelma, mutta kun kävimme pihalla, niin Kärsä nuoli jo Urpon naamaa. Nyt pitäisi vain yrittää olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, sillä koirat kyllä huomaavat, jos tunnelma on pelokas ja hermostunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti