Jos tilanne ei olisi ollut aika vakava, niin se olisi voinut olla huvittava - mummu huitoi koiria lattiaharjalla ja emäntä karjui vieressä vauva sylissään. Lopulta sekä mummu että emäntä sai otteen koirista ja vedetyksi heidät erilleen. Kärsä joutui vierashuoneeseen jäähylle, eikä Urpokaan todellakaan saanut mitään ruokaa saati päähänsilittelyä.
Lattialta löytyi välikohtauksen jälkeen veritippa, joten koirat täytyi tarkistaa vammojen varalta. Kummaltakaan ei oikein löytynyt mitään, mutta Kärsän alustalla oli myös pieni tippa verta. Verta jäi myös emännän käteen hieman Kärsästä, mutta sen lähde jäi pimentoon iltaan saakka, jolloin Kärsä ontui toista etutassuaan. Siitä löytyi turvonnut kohta, joten Kärsä sai kipulääkettä ja joutui tänään eläinlääkäriin.
Käynti oli melkoisen turha, sillä huolellisen tutkimuksen päätteeksi eläinlääkäri totesi, että Kärsällä on mustelma jalassa. Eipä ole ennen tullut lähdettyä lääkärin vastaanotolta mustelmadiagnoosin kanssa! Mutta hyvä näin. Pahempihan olisi se, että Kärsällä olisikin ollut joku hoitoa vaativa vamma eikä olisi päässyt lääkäriin lainkaan.
Nyt koirien välit ovat palautumassa normaaliksi. Urpo sai odottaa kotona lääkärireissun ajan, mutta sen jälkeen heillä oli riemukas jälleennäkeminen. Kärsä nuoli Urpon naamaa rauhan merkiksi ja Urpo leikki Kärsän kanssa riehakkaasti, mikä ei aina ole itsestäänselvyys. Kärsä oli autossa ihan hukassa ilman Urpoa ja vinkui melkein koko puolen tunnin matkan, kun taas Urpo jäi kotiin haukkumaan niin että koko tienoo raikui. Kyllä he taitavat olla toisilleen tärkeitä, vaikka näitä yhteenottoja tuleekin silloin tällöin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti